Moiks! Huomaan olevani täällä taas kuvapostauksen kanssa, kiitos siskoni (joka taas kerran vietti viikonlopustaan 90% meillä leikkien uudella kamerallaan ja napsien näin ollen satoja kuvia Rympästä). Viime viikolla sattui ja tapahtui vaikka mitä. Ollaan mm. viihdytetty vieraita muutamaan otteeseen ja erityisesti naapurin tytöt olivat Rymyn mieleen, varsinkin pienempi jonka nenää ylettyi hyvin lipomaan ja joka juoksi karkuun enemmän tai vähemmän (ärsyyntyneenä) kirkuen. Edelleen, mitä pienempi lapsi, sitä enemmän Rymy pyrkii pusuttelemaan ja leikkittämään, eikä tällä neidillä hermo kestänyt (ei tosin olisi meikäläiselläkään kestänyt jos melkein itseni kokoinen otus olisi koko ajan pyörinyt ympärillä) ... Kai se sitten vaan on niin, että pentu pennun tunnistaa.
Saatiin myös yhtenä iltana ihan vahingossa lenkkiseuraksi naapurin koira (ranskanbulldoggi, jos en nyt ihan vikaan arvaa), Turo - ollaan näitä treffejä pohdittu tutun kanssa jo pidemmän aikaa, mutta ei vaan ole aikataulut kohdanneet. Sinä iltana oltiin jo Rymyn kanssa lenkkimme kierretty kun törmättiin Turoon kotimatkalla -- no, lähdettiin sitten uusintalenkille jonka aikana Rymppä sai mm. monet pissat kuonolleen, kun piti aina tunkea katsomaan mitä kaverin jalkovälissä tapahtuu ja Turo kun tosiaan on vielä kova poika merkkailemaan. Hyvin tuli koiruudet kuitenkin toimeen eli vaikka Rymyä vähän toinen välillä jännittikin, niin enemmän oli molemmat innoissaan kuin peloissaan tai hermostuneita. Rymy on ainakin tähän asti aina näyttänyt selkeästi enemmän alistumisen merkkejä ja tässä tapauksessa, toisin kuin isäni koirien kanssa, leikkikaveri osasi myös tulkita oikein nämä alistumisen merkit... ja toisin kuin Romeon kanssa jouluna, Turoa kiinnosti leikkiminen. Joku kerta täytyy lähteä sellaiseen paikkaan hummailemaan missä koirat saavat olla vapaana. Anyways, tämän jälkeen poitsu olikin hyvin väsynyttä koiraa ja taisi nukkua koko yön heräämättä :D
Viikonloppuna, kuten mainitsin, oli kummitätsy taas kerran poikia viihdyttämässä. Kuvat taitavat kaikki olla lauantailta; käytiin Viherillä leikkimässä Neiti Isosiskon kanssa ♥
 |
| Kummitätsy on edelleen paras unipaikka! |
Aamupäivästä tosiaan lepäiltiin paljon. Rymy varmaan aavisti aikomuksemme lähteä Viherille riehumaan ja latasi pattereitaan unohtamatta kuitenkaan kuuntelukorvaa. Alemmassa kuvassa toinen kuuntelukorva toiminnassa meidän takapihalla:
 |
| ... näin nätisti seistään silloin, kun EI OLLA ottamassa seisotuskuvaa, mur! |
Kotiin Rymy ei meinaa Viheriltä lähteä nykyään ollenkaan, ei vaikka oltaisiin jo tunti riehuttu ja toinen aivan väsynyt -- autoon saa ihan pakottaa. Automatkat sentään menevät nykyään jo paaaaaljon paremmin; se varmaan sanoo jo aikalailla kun yhtenä kertana matkalla yhtäkkiä tokaistin miehekkeelle, että "Hei, meillähän on koira mukana! Miten täällä on näin hiljaista?" Toisin sanoen, vinkumisesta ollaan pikkuhiljaa pääsemässä yli. Tietenkin lauantain reissulla poitsulla ei ollut edes mitään syytä vinkua, olihan kummitätsy takapenkillä viekussa :)
Tässä tällainen pikapäivitys, ollaan nimittäin ihan kohta lähdössä uudestaan Viherille. Siellä Rymy on selkeästi parhaimmillaan, riehuu ja riekkuu ja nauttii seurasta, sekä huomiosta, ihan eri tavalla kuin metikössä - luonnollisesti.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti