Saatiin aikaan ne meidän melkein 6kk kuvat joista Annika facessa muistutteli - Rymyn kanssa toi seisottaminen on edelleen suht mielenkiintoista puuhaa, malli ei meinaa millään handlata sitä ettei kesken kaiken voi pistää maate ja/tai pyllyä maahan. Meni se kyllä jo paremmin kuin viimeksi tai sitä edellisellä tai sitä edellisellä kerralla... nämä kuvat nimittäin kehtaa jo julkaista - edistystä, jes! :D
(klikkaa pienet kuvat isommiksi)
 |
| [6kk - 10,4kg - säkäkorkeus about 47cm] |
Siinä se meidän luikku(?) on - Rymyn sisaruksista ainakin kaksi kappaletta painaa jo 12kg mikä tuntuu tietenkin itsestä ihan järkyttävän paljolta. Meidänkin poitsu on kasvanut nyt niin tajuttoman paljon ihan lyhyessä ajassa, että välillä tulee sellainen "onkohan se liian lihava?" -olo. Onneksi noi sisarusten painot pudottaa tämän vainoharhaisen mamman aina maan tasalle :D
Käytiin tänään pitkästä aikaa äidin luona kun heitettiin pikkusisko kotiin (yllättäen kävi taas kylässä, eh??) ja koiran siellä nimensä mukaisesti rymytessä lelunsa kanssa, jäin katselemaan poikaa hetkeksi. Siinä se iski taas kerran tajuntaan; on se vaan nätein (ja köpsin, ehdottomasti) koira mitä maa päällään kantaa, ei voi muuta sanoa. Jumalattoman kaunis otus ja vielä meidän! Mistä tulikin mieleen... Muistan vieläkin niin elävästi sen "siis tuo on meidän koira!" -tunteen kun törmäsin Rymyn kuvaan yllättäen tuulenkoirat.netissä - siis vaikka oltiin Miehekkeen kanssa sovittu, että aletaan miettimään koiraa sitä sitten seuraavan vuoden puolella paremmin.
Vaikka välillä meinaa järki lähteä näiden koiran en-ole-päässyt-juoksemaan-voi-tätä-pakkasta! -kohtausten kanssa tai kun huomaan poitsun taas jyrsineen oven pieltä tai kun aamulla herään siihen että kylmä kuono jysäyttää meikäläistä silmäkuoppaan suhteellisen kipeästi tai --- no, pointti oli siis se, että kyllä se järki ihan oikeasti meinaa välillä lähteä, mutta silti, klassisesti hetkeäkään en vaihtaisi pois (paitsi ehkä ne kaksi alun kakkavahinkoa, öh?), on tuo vaan sen verran mainioa viipotin.
Ja tiedoksi vielä niille jotka asiaa ovat hiljaa mielessään pohtineet; ei, allergiakaan ei ole pahemmin haitannut, välillä nousee pieniä hieman kutiavia näppylöitä käsivarsiin varsinkin kun poitsu innostuu leikkiessään käyttämään hampaitaan enemmän kuin kotisäännöt sallii. Lähinnä se on tuo Hugon (likainen!) kaappi, joka välillä pistää hengityksen vinkumaan - en ymmärrä miten voi olla noin voimakkaan ja pahan hajuista, öö, kakkaa!? Luin muuten juuri tänään Team Kenzongos blogia (tykkään siitä kovasti), jossa ajatukseni oli kiteytetty varsin hienosti, hyvä etten kyynelehtinyt, haa - juuri tätä minäkin nimittäin yritin, ja yritän vieläkin, tolkuttaa jokaiselle, joka minulle avautui minun allergioistani:
Ja hei, tajusinpa muuten tässä, että jostain syystä olin jo viikko sitten ottanut vahingossa sen uuden 6kk-1v tagin käyttöön O__o. Taisin yhtenä kertana päivittäessäni kyllä ajatella kuinka kohta saa luoda sen uuden tunnisteen ja vissiin olin sitten ajatuksissani mennyt ja tehnyt sen ihan huomaamattani, hah. En ole ollenkaan tajunnut omaa virhettäni, en vaikka tässä tullut jo jokunen kerta päivitettyä välissä. Loistava esimerkki siitä miten sokea ihminen voi omille kirjotusvirheilleen olla, aina luulee lukevansa oikein :D Ollaan me tavallaan nytkin vähän etuajassa, mutta tässä kuussa se puolivuotta kuitenkin tulee täyteen, damnit!
Käytiin tänään pitkästä aikaa äidin luona kun heitettiin pikkusisko kotiin (yllättäen kävi taas kylässä, eh??) ja koiran siellä nimensä mukaisesti rymytessä lelunsa kanssa, jäin katselemaan poikaa hetkeksi. Siinä se iski taas kerran tajuntaan; on se vaan nätein (ja köpsin, ehdottomasti) koira mitä maa päällään kantaa, ei voi muuta sanoa. Jumalattoman kaunis otus ja vielä meidän! Mistä tulikin mieleen... Muistan vieläkin niin elävästi sen "siis tuo on meidän koira!" -tunteen kun törmäsin Rymyn kuvaan yllättäen tuulenkoirat.netissä - siis vaikka oltiin Miehekkeen kanssa sovittu, että aletaan miettimään koiraa sitä sitten seuraavan vuoden puolella paremmin.
Vaikka välillä meinaa järki lähteä näiden koiran en-ole-päässyt-juoksemaan-voi-tätä-pakkasta! -kohtausten kanssa tai kun huomaan poitsun taas jyrsineen oven pieltä tai kun aamulla herään siihen että kylmä kuono jysäyttää meikäläistä silmäkuoppaan suhteellisen kipeästi tai --- no, pointti oli siis se, että kyllä se järki ihan oikeasti meinaa välillä lähteä, mutta silti, klassisesti hetkeäkään en vaihtaisi pois (paitsi ehkä ne kaksi alun kakkavahinkoa, öh?), on tuo vaan sen verran mainioa viipotin.
Ja tiedoksi vielä niille jotka asiaa ovat hiljaa mielessään pohtineet; ei, allergiakaan ei ole pahemmin haitannut, välillä nousee pieniä hieman kutiavia näppylöitä käsivarsiin varsinkin kun poitsu innostuu leikkiessään käyttämään hampaitaan enemmän kuin kotisäännöt sallii. Lähinnä se on tuo Hugon (likainen!) kaappi, joka välillä pistää hengityksen vinkumaan - en ymmärrä miten voi olla noin voimakkaan ja pahan hajuista, öö, kakkaa!? Luin muuten juuri tänään Team Kenzongos blogia (tykkään siitä kovasti), jossa ajatukseni oli kiteytetty varsin hienosti, hyvä etten kyynelehtinyt, haa - juuri tätä minäkin nimittäin yritin, ja yritän vieläkin, tolkuttaa jokaiselle, joka minulle avautui minun allergioistani:
HYKSin astmaspesialisti sanoi minulle -myös vuosia, vuosia sitten- että "Pidä niitä koiria niin kauan, kun niistä on enemmän iloa, kuin haittaa". Ja totesi, että "psyykellä on suuri osuus allergioissa". Kun pidät siitä mitä teet, miten elät, voit hyvin. Jos stressaat, huolehdit, murehdit ja pelkäät -voit huonosti ja allergiaoireesi pahenevat.Niin, että jos pitää valita, niin minä -sori vaan- valitsen mieluummin henkisen hyvinvoinnin ja tämän naurua täynnä olevan elämän Rymyn kanssa, koska just nyt meikäläisenkin on hyvä olla (minä) ja se on aika paljon.
Ja hei, tajusinpa muuten tässä, että jostain syystä olin jo viikko sitten ottanut vahingossa sen uuden 6kk-1v tagin käyttöön O__o. Taisin yhtenä kertana päivittäessäni kyllä ajatella kuinka kohta saa luoda sen uuden tunnisteen ja vissiin olin sitten ajatuksissani mennyt ja tehnyt sen ihan huomaamattani, hah. En ole ollenkaan tajunnut omaa virhettäni, en vaikka tässä tullut jo jokunen kerta päivitettyä välissä. Loistava esimerkki siitä miten sokea ihminen voi omille kirjotusvirheilleen olla, aina luulee lukevansa oikein :D Ollaan me tavallaan nytkin vähän etuajassa, mutta tässä kuussa se puolivuotta kuitenkin tulee täyteen, damnit!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti