perjantai 10. helmikuuta 2012

Jos koiran rukous tulisi kuulluksi, taivaasta sataisi luita.

Tänään käytiin pikapikaan Puoliskon porukoiden pihapiirissä pyörähtämässä; vähän käveltiin ympäriinsä, mökiltä porukoiden pihaan ja sieltä Puoliskon siskon pihaan ja taas takaisin, kuten normaalistikin. Pakko oli lähteä kuluttamaan tuon duracel-pupun energiavaroja edes vähän - jätettiin vaan tällä kertaa juoksemiset väliin, eikä oltu kuin ehkä 20 minuuttia reissussa, jos sitäkään. Tehtiin tämä pikavisiitti mökille ihan vaan pakastimen takia eli siis käytiin katsomassa mahtuisiko se takakonttiin ilman venkslaamista, mutta eihän se tietenkään mahtunut joten Mieheke saa hakea sen viikonloppuna yksinään. Tarkoitus olisi muuttaa Rymyn ruokavaliota entistä lähemmäs luonnollista, nykyiseen pakastimeen kun ei paljoa lihaa/luita mahdu.


Pakkasta oli yli -15°C joten visiitti oli siis todellakin lyhyt ja koska epäilin, että saattaa sisältää hetken pelkkää seisomista, pistettiin fleecehaalarin ylle vielä meidän uusi mantteli! Säärystinkin oli korvien suojana, mutta Rymy on keksinyt poistaa sen häiriköimästä päätään ravistelemalla... Mamman komea poika esiintyi siis tällaisissa kuteissa:

Ja hei, pakko vielä kehua! Käytiin pikaiseen Miehekkeen siskon luona sisällä - tälläkin kertaa seistiin siis vain hetki eteisessä, Rymy puoliskon sylissä ja perheen parikuukautinen vauva äitinsä sylissä, kuten viimeksikin. Siinä pienet miehet sitten haistelivat toisiaan, tällä kertaa oli toisella sentään jo silmät auki :D Rymy oli taas rauhallisuuden perikuva, möllötti siinä sylissä ja katseli rauhassa ympärilleen; ei vinkunut, eikä ollut rauhaton, pelkästään reipas :) Oli tosi hyvä, että se hetki siinä juteltiin, koska kun lähdimme kotimatkalle, perheen esikoinen oli ilmestynyt pihaan hiihtoreissultaan ja päästiin moikkaamaan Neiti Isosiskoa. Toiseksi, Neidille on aina tärkeää päästä moikkaamaan Rymyä, vaikka tuo meidän vauhtiveikko välillä vähän jännittääkin eskaria. Onneksi sen verran hyvin ovat nyt tulleet toisilleen tutuiksi, ettei Rymy ole enää niin kiihkeästi nuuskimassa ja tunkemassa lähelle vaan osaa antaa pienemmälle vähän tilaa. Ehkä meidän poitsu on kasvamassa isoksi :O

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti