VOI HUGE

Ajattelin, että meillä on vielä viikko aikaa Hugen kanssa, mutta tulin toisiin aatoksiin... Eilen sattui pelkästään Hugon näkeminen; nyt kasvain näkyy ihan selvästi sekä suussa, että poskessa, toinen silmä on ikään kuin vaihtanut vähän väriä, aivan kuin olisi äkkiä sokeutunut, pissan mukana tulee verta (oletettavasti nielee niin paljon verta, koska kasvain kasvaa niin vauhdilla, että näyttäisi repivän auki Hugon ikeniä), ja kuten jo viime postauksessa totesin, ruuan syöminen on tosi haastavan näköistä, eikä eilenkään ollut oikein safka maistunut - taaskaan. Sattuu nähdä pieni tuollaisessa tilassa, koska ihan takuuvarmasti kipuilee jo kunnolla, vaikkei sitä näytäkään. Reipas on edelleen, mutta kuitenkin siinä reippaudessa on jotain erilaista. Eilen annettiin Hugelle pitkästä aikaa poitsun suosikkirääsyjä haisteltavaksi, muttei nähty yhtäkään vaahtista, vaikka yleensä nuo aiheuttavat vähintään viisi perättäistä. On se jotenkin reppana, enkä mä kestä sitä :(

Toisinsanoen, aika Viimeiselle Reissulle yritetään saada jo huomenna. Jostain eläinlääkäristä tässä lähettyvillä on pakko irrota aika, vaikkei vakkaripaikkaan päästäisikään... toivottavasti. Mä en halua viedä Hugoa tänne meidän omaan eläinlääkäriin, vaikka mukava ihminen kyseinen nainen tuntuukin olevan - hän silti myönsi, ettei tiedä siileistä yhtään mitään ja mä haluan, vaikka kyse onkin näinkin "yksinkertaisesta" operaatiosta, viedä Hugen jonnekin, missä mahdollisesti on kokemusta näistä ihanista otuksista. 

Jos joku juntti kerrankin ihmettelee ääneen (lähinnä tarkoitan livenä täällä kotiseudulla, siis) että miksei vaan hoidettu hommaa kotona, kun pääsisi halvemmalla, niin mä ehkä läväytän ja hyppään niskaan... vähintään potkaisen. Multa on jo kysytty, että meinaanko ottaa heti uuden siilin Hugon jälkeen ja nää kysymykset, vaikka ymmärrän ne toki, osuu jotenkin niin sydämeen, että pahaa tekee. Mä en osaa kuvitella ikinä ottavani toista siiliä, mutta en mä osaa kuvitella eläväni ilmankaan, että en tiedä. Päivä kerrallaan. 

Huomenna tiedetään taas enemmän, tänään vaan ollaan. Ainut ajatus mikä saa mut pysymään tällä hetkellä kasassa ja kyyneleet padottuina, on se, että tiedän, että Hugon kannalta ois kaikista parhainta, että saataisiin aika huomiseksi. Mä en tiedä miten mä oikein pystyn huomenna olemaan töissä, kun lähden aamulla jo seiskan jälkeen :/