SIIS TÄH?

Koin niin ns. mielenkiintoisen hetken lenkillä, että pakko oli heti tulla tänne avautumaan. Muistatteko sen bulldoggin, josta olen pariin kertaan maininnnut? Sen, joka yleensä seisahtuu kesken lenkkeilynsä ja jää tuijottamaan meitä, ja johon Rymy reagoi voimaakkaammin kuin yhteenkään toiseen koiraan? Kerran huikkasinkin ihmeissäni tälle koiraa taluttavalle naishenkilölle, en mielestäni mitenkään ilkeästi, jotain siihen suuntaan kuin että "ainoa koira johon meidän poitsu reagoi näin voimakkaasti, outoa!". Tänään sitten samainen parivaljakko tuli meitä vastaan ja Rymyhän yritti ihan hyökkiä päälle, murisi ja ärisi. 

Vastakohtana kerrottakoon, että eilen kun tuli illalla vastaan pari koiraa lenkillä, Rymyhän yritti hämmentyneenä karkuun eli sillä ei todellakaan ole tapana kaikille vastaantulijoille murista äkäisenä, normitilanteessa yrittää enemmänkin leikkimään. Ainakin ennen, lähiaikoina on ollut pientä epävarmuutta näin jälkikäteen ajateltuna. Liekö tuo remonttistressi iskenyt poitsuunkin, mene ja tiedä. Eipä me tosin tässä hetkeen olla päästy edes treffaamaan muita koiria, pitää ehkä tehdä asialle jotain!

No meidän mentyä ohi, nainen pyörähti vielä ympäri koiransa kanssa meikäläisen yrittäessä saada Rymppää liikkumaan ilman että jää jalkoihini ja totesi, vähän huonohkolla suomella (kehtaan väittää, että oli virolainen kyseessä, koska puhe soljui vähän samaan tapaan kuin äitipuoleni puhe :)) että "sinunhan koira se aloittaa, sinä väitit että minun!" Minä olin siis aivan tyrmistynyt, mutta tajusin heti naisen käsittäneen aikaisemmat sanani väärin, koska minähän tosiaan ihmettelin OMAN koirani käytöstä, en mitenkään kritisoinut hänen koiraansa ja sanoinkin, että en todellakaan ole väittänyt niin ja nainen kivenkovaa, että KYLLÄ SINÄ SANOIT.  Oli ihan ala-aste meininki, oikeasti. Siinä sitten yritin selittää keskellä katua, en ehkä niillä sanoilla kuin olisi pitänyt, että kyllähän minä nyt itsekin olen aina nähnyt, että oma koirani se sieltä ensimmäisenä yrittää hyökkiä ja että en todellakaan tarkoittanut, että teidän koira aloittaa, ihmettelin vain oman koirani reaktiota jne. Lopulta nainen hyväksyi sanani, vähän niinkuin olkiaan kohauttaen ja totesi "no okei". Anteeksi en pyytänyt, koska en kokenut sanoneeni mitään väärää, tai olleeni tarkoituksella ilkeä. Ja jos kerran asia häntä noin kovasti vaivasi, olisi jo heti ensimmäisessä tilanteessa voinut toki pyytää minua selittämään sanani - oltaisiin säästytty tältäkin väärinkäsitykseltä! Toisaalta olisin toki voinut olla kiltti ja pahoitella, koska enhän mä todellakaan ollut tarkoittanut toisen mieltä pahoittaa, mutta toi hänen reaktionsa jotenkin vei halut sen jutun suhteen.

Ja toisaalta, voihan helvetti, jos tämä homma pistetään osiin, niin juttuhan meni niin, että ekalla kertaa kun nämä kaksi koiruutta tapasivat, tätä bulldoggia ulkoilutti mieshenkilö, joka antoi koiransa seisoa keskellä kävelytietä, ensin tuijottaen meidän otusta. Koira sitten ärisi ja murisi ja melkein tukehtui pantaansa ja näin säikäytti Rymyn aivan täysin. Rymy tietenkin vastasi ärjyntään ja mieshenkilö näytti varsin kettuuntuneelta meihin ihan niinkuin meidän olisi pitänyt tehdä jotain erilailla, kuten olla jossain aivan muualla, esimerkiksi. Joten siinä suhteessa, kyllä se oli teidän koiranne, joka homman aloitti!

Näin ajateltuna, ei se nyt oikeastaan ole kai mikään ihme, että tämä kyseinen koira aiheuttaa Rymyssä pientä pelkoa ja epävarmuutta. Ja jostain syystä, tämä pelko ja äkäisyys kerta kerralta vaan lisääntyy :/ Mitä ihmettä tässä oikein voisi tehdä?

Hetken aikaa kohtaamisen jälkeen meikäläistä itketti, ei niinkään tuo itse kohtaaminen vaikka sekin harmitti, vaan enemmänkin sen tajuaminen, että mun poitsustani on ihan oikeasti tullut nyt jotenkin tosi arka ja epävarma, enkä oikein tiedä mitä tekisin tai miten sitä pienen itseluottamusta vahvistaisin. Sitten tulin ajatelleeksi, ettei Rymy enää tunnu hakevan samalla tavalla turvaa musta, kun kokee nähtävästi tarpeelliseksi itse "puolustaa" itseään tuollaisissa tilanteissa? Edelleen, MITÄ IHMETTÄ mun on tehtävä? Tai oikeastaan, mitä mä olen tehnyt väärin? Huoh.

Kiinnitin tähän asiaan huomiota jo eilen, kun iltalenkillä mentiin hetki pimeässä (oli siellä toki katuvalot) sellaista pätkää jota ollaan harvemmin menty ja Rymy oli niin tarkkana ja hermostunut, ettei edes namit kelvanneet. Juuri tässä jokunen ilta kokivat kummitätsyn kanssa aikamoisen shokin, kun olivat säikähtäneet pimeässä metikössä toista koiraa, eikä kuulemma tämänkään kohtaamisen jälkeen ollut namit kelvanneet. Ja niin, eilen illalla taasen Rymy säikähti mutkassa vastaan tullutta koiruutta ja myöhemmällä pätkällä kolmen räkyttäjän pieni kopla aiheutti pientä eikös-mentäis-jo -vetämistä.

En tiedä pitäisikö lähteä tyyliin Jyväskylään maailman menoa katsomaan, jos vaikka Rymykin oppisi vähän paremmin suhtautumaan muihin hihnakävelijöihin, tai ylipäätään muihin tiellä olijoihin. Täällä kun nuo kokemukset meinaavat aina olla negatiivisia, paria "tietävää" lenkittäjää lukuunottamatta. Ja sitten on näitä mummoja, jotka yksinkertaisesti eivät edes kysy vaan PYSÄHTYVÄT ihan meidän eteen blokaten meidän matkan ja alkavat paijaamaan MUN KOIRAANI ilman että edes kysyvät lupaa ja nyt Rymy yrittää hakeutua JOKAISEN vastaantulijan jalkoihin. Mä en vaan aina ymmärrä tätä kylää tai näitä ihmisiä.

Päivä kummitätsyn kanssa vol. 2

Viimeksi postauksessa oli kuvia vain aamupäivästä kun vietimme aikaa kahden Rymyn kanssa. Kuten sanottu, ilalla joukkoon iloiseen liittyi myös isoveikka, joten tässä (hieman luvattua myöhemmin, ahem) kuvia myös myöhemmältä illalta.

Pikkuveikan luu oli molempien poitsujen mieleen.

MAMMAN MONSTERI

Syy miksi Rymppä on ihan suosiolla saanut jäädä siskon kanssa kotiin, kun me rempataan? -->

On meinaan hieman huomionkipeänä tuo otus, koko ajan jaloissa ja/tai uteliaana katsomassa mitä me puuhaillaan... Rymy ei ole pitkään aikaan tunkenut syliin oikeasti nukkumaan nukkumaan, mutta siinä kun minä kävin läpi paperikasoja lattialla, toinen pisti ittensä kerälle jalkojeni päälle (ja humpsahti siitä sitten lattialle jalkojen väliin, ahem). Mamman pikkuinen rakkauspakkaus, ei voi muuta sanoa.

Tai no, sisko kyllä sanoi, että poitsu on kotona ollut ikään kuin pieni monsterien monsteri - tekemässä "tuhmuuksia", koko ajan meidän sängyssä kuopimassa ja muutenkin tosi, kuten sanottu, huomionkipeä. Tuntuu itsestäkin tosi pahalta kun tietää, että poitsu on tosiaan jäänyt vähemmälle huomiolle tuon remontin takia, mutta onneksi enää viikko! Ensi sunnuntaina meidän pitäisi viettää yö uudessa-vanhassa kämpässä, vihdoinkin. Jospa meidän kaikkien stressitasot sen jälkeen lähtisivät valumaan alemmas...

Hei, tosiaan! Huomasitte varmaan, että sisko/kummitätsy on lisätty blogin kirjoittajiin sekä facebook-yhteisön valvojiin - helpottaa meikäläisen elämää, kun ei enää tarvitse käydä siskon miljoonia kuvia läpi ja valita parhaita (ihan pirun vaikeaa) tai kertoa hänen sanoillaan heidän päivistään. Ja koska siskohan  postailee nimellä  tiiiiia, minunkaan ei enää "tarvitse" viitata siskoon kiertäen, jes! 

Plus: Lisäsin faceen UNIKUVIA! -kansion, jonne aion jatkossakin lisäillä kuvia uinuvasta Rympästä mitä ihmeellisimmissä asennoissa :D On ne vaan söpöjä nukkuessaan, vähän niinkus lapsetkin, eiks jea? ;) Niitä kuvia tosin löytyy myös ihan seinäkuvista, sikälimikäli joku muu nauttii yhtä paljon uinuvien koirien katselusta kuin meikäläinen - ja siis kun mä en voi sille mitään, Rymppä on vaan niin lutuisena uinunut remontin keskellä siinä olkkarissa olevassa sängyssä... harmi vaan, että se on kohta muuttamassa Omaan Kotiinsa. Annnnnyways. Nyt nukkumaan, huomenna taas remonttihommia! Kummitätsy (näköjään toi nimitys on vaan syöpynyt mun aivosoluihini) saa sitten itse postailla illoistaan poitsujen kanssa jos jotain kerrottavaa on, se kun on Rympän lisäksi hoitanut myös Hugon iltapesut ynnä muut lähiaikoina :)

SANONTA

HauvaHaaste

"Koirat eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen"

Kummitätsyn kertomana - Päivä kummitätsyn kanssa vol. 1

Hola!

Täällä ensimmäistä kertaa tähän blogiin postaileekin kummitätsy, sillä päätettiin että tästä lähin blogia kirjoitellaan yksin ja yhdessä eli kirjoituksia tulee niin mammalta kuin kummitätsyltäkin.

Sopivaan kohtaan aloitettiinkin yhteinen blogitaival, nimittäin tänään oli mitä mahtavin päivä temmeltää ulkona kummipoitsun kanssa, ja illalla otettiin isovelikin mukaan hengailuun. Mainitsemisen arvoista on myös se, että saatiin jopa mammakin kokeilemaan pitkän suostuttelun jälkeen kuvaamista kunnon kameralla, jei! Mutta nyt asiaan, eli kummitätsyn ja -poitsu(je)n yhteiseen päivään pitkästä aikaa. 

Päivä nuoremman kummipoitsun kanssa oli melko mahtava. Ensinnäkin keli ei olisi voinut olla parempi lenkkeilyyn (toki lumien tuloa odottelen yli-innokkaana!) ja koirakin suostui yhteistyöhön niin kävellessä kuin kuvatessakin. Rymy ei yleensä anna ottaa yhtään kuvia järkkärillä, mutta tänään tosin nappuloiden voimalla homma sujui todella loistavasti ja sain otettua monia upeita syyskuvia!

Ja melkonen kielimies toi meiän poitsu, vai mitä ootte mieltä?

Käytiin pariin kertaan häiritsemässä remppaväkeä kämpillä - eli siis moikkaamassa mammaa....

ja isukkia

Näillä mennään ja ehkä huomenna lisää tästä illasta ja siitä, kun otettiin Hugokin mukaan meininkeihin. Nyt kuitenkin mentävä siivoomaan poitsun jälkiä, kun rakas isosiukku "mamma" oli jättänyt vessapaperirullan niin että Rymyllä oli tekemistä, ahem...

♥

Käytiin perjantaina Rympän kanssa kämpällä kääntymässä, kun kotona ei ollut mitään syötävää. Vietettiin sitten hetki lämpimässä.

 Ja sitten ei muuta ku remppaamaan, eilenkin saatiin taas miehekkeen kanssa paljon aikaan kun kummitätsy on poikien vahtina - ja on muuten vielä keskiviikkoon asti! ♥

the dog and the hedgehog-sivusto

Oho, tässä tulee taas ihan spämmättyä tätä blogia *nolo*

Mutta ei voi mitään, koska heeeeei, meidätkin löytää nyt facebookista - uni ei tullut tänä yönä, joten loin sitten the dog and the hedgehog-sivuston aikani kuluksi. Jos mietitte miksi, niin syyt ovat aikas simppelit ja tulevat tässä:

Ensinnäkin meikäläisestä on jo pidempään tuntunut jotenkin hassulta päivittää Rympän ja Hugen jutuista facessa, kun tietää, ettei monia kaverilistalla olevia ihan oikeasti kiinnosta pätkän vertaa mitä meidän karvakuonoille kuuluu. Eikä siinä, en niin edes odota, eihän minuakaan kiinnosta parin tutun autoprojektit ynnä muut... toisaalta tassen, no onhan se meikäläisen profiili ja mulla on lupa postailla just mitä haluan ja jos muita ei kiinnosta, niin senhän ei pitäisi olla mun ongelma - kaikkia päivityksiä kun ei ole kenenkään pakko lukea. Niin, periaatteessa, mutta käytäntö ja totuus tuppaa aina eroamaan periaatteesta, eiks jeah? Jotenkin se vaan on tuntunut oudolta, eikä ollenkaan mukavalta, ja sen takia monet pienet asiat ovat jääneet sanomatta ja unohduksiin, kun ei kaikkea ns. vähäpätöistä aina muista blogiin asti tuoda. Asia ratkesi näin, kiitos vaan edelläkävijöille ;D 

Toinen syy on se, että mm. isäni, vaikka koiraihminen ja kahden pienen chihun omistaja onkin, on varsin surkea mitä blogimme muistamiseen tulee, mutta facebookissa hän sen sijaan vierailee lähes päivittäin O_o - taka-ajatuksena on tietenkin saada myös hänet ajantasalle meidän kuulumisista ja toiveissa on, että näin ratkeaa tämäkin ongelma!

Kolmanneksi, meidän kuvasivustolle en ole aikoihin ehtinyt kunnolla lisäilemään kuvia jonkin sortin teknisten ongelmien takia, enkä oikein itsekään ymmärrä missä vika. Sivuston uudet systeemit eivät oikein miellytä, enkä tosiaan ole jaksanut tähän asiaan perehtyä tai sen pohtimiseen panostaa, en sitten yhtään. Joskus tulevaisuudessa korjaantuu tämäkin juttu, kuvittelisin... niin ja edittinä kerrottakoon, että ainakin meikäläisen omasta blogista on kuvia äkkiä kadonnut, joten siitäkin syystä postaan mieluummin tämänkin blogin kuvat jonnekin turvaan. Odotan skeptisenä sitä hetkeä kun meikäläisen ulkoinen muisti sekä tietokone yhtä aikaa hajoavat ja se on sitten bye bye kaikki miljoonat kuvat, siinä tapauksessa, joten...

Anyways, jokatapauksessa, luultavasti hetkisen aikaa kaikki ne yksittäiset kuvat, joiden en halua hukkuvan koneeni sisuksiin (olen järjettömän huono poistamaan vanhoja tai epäonnistuneita kuvia, haluan aina säästää kaiken, ahem) tulevat ilmestymään faceen. Samoin ne pienet, ehkäpä hölmöt koira-sydän-siili-sydän-poijaat-sydänsydänsydän-aaaws! -päivitykset ilmestynee sinne, kun ei jokaiselle pikkuruiselle jutulle viitsisi omistaa kokonaista postausta :D

Joten nähdään siellä, jos ollaan nähdäksemme!

LÄPING

Öö. Tässä kävi nyt niin, että me tilattiin ikuisuus sitten uusi panta, joka mun piti esitellä sanoin:

"Meidän uusi panta! Tilattiin siis uusi, vähän keväisempi panta arkikäyttöön :)"

... unohdin  mokoman sitten luonnoksiin, kunnes Maisa sen äsken bongasi edellisestä postauksesta. Hauska sattuma sinänsä, koska tämä pantahan on alkujaan tilattu LäpinG:ltä bongattuani itse ensin Maisan edesmenneen koiruuden aivan ihanan, oranssin LäpinG-pannan; koin järkyttävän MUN-ON-PAKKO-SAADA-RYMYLLE-TOLLAINEN-MUT-ERI-VÄRISENÄ!!! -momentin, voin kertoa. Alkuun toivoin siis simppeliä peruspentupantaa, tietenkin ihanan vihreänä, mutta tällainen meille sitten lopulta tulla tupsahti kun aikamme pohdittiin asioita pannantekijän kanssa.

Päädyin sitten ottamaan yllä olevat kuvat, kun malli oli viime vuoden puolella tosiaan touhusta vähän eri mieltä kuin minä...

 

Tässä yhtenä päivänä juuri katselin, että olisi varmaan aika hankkia uusi... panta sopii edelleen kuin nakutettu, ei siinä, mutta sen verran ahkeraan on tämä kaunokainen ollut käytössä, ettei varmaan olisi pahitteeksi hankkia varalle toista nättimystä. On meillä edelleen tämä panta talvikäytössä kun menee niin näpsäkkään vaatteiden päälle, mutta silti, haaveilen kyllä jo lisäyksestä meitin pieneen pantaperheeseen :D

KUVASAASTEILUA

Vähän kuvasaastetta menneiltä viikoilta, ettei unohdu kännykän uumeniin. 

Aloitetaan ekasta kuvassa: tässä parisen viikkoa sitten ihmettelin miksi Rymppä ääntelee takapihalla, murisi ja haukahteli ja näykki tyhjää. Kun lähdin asiaa tutkimaan, löysin vaahtokarkilta näyttävän vihreän otuksen, enkä edes ensin tajunnut että hei, sehän elää. Rymy ei yhtään tiennyt mitä tuosta suuresta jättiläisestä ajatella ja yritti koko ajan kuonolla tökkiä ja vähän maistaakin - jonka minä sitten kielsin. Ei mennyt sana perile, joten lopulta sain ihan siirtää poitsun kauemmas siksi aikaa kun otus lyllersi aidan toiselle puolelle. Itsehän en edes tiennyt mikä otus on kyseessä, mutta mieheke tiesi kuvan perusteella todeta, että no, kiitäjähän se! Joskus huomaa, että meikä on kotoisin kaupungista, hah. Innokkaan googlettelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että varmaan jonkinsortin syreenikiitäjä tuo Rympän uusi kaveri :) Veikeä se ainakin oli ja ihanan vihreä!

Kolmannessa kuvassa näkyy meidän reipas remontteeraaja! Toinen samaan kategoriaan kuuluva kuva muuten täällä ;D Sunnuntaina minä ja mieheke hiottiin, kitattiin ja jee, maalattiin (tai siis minä maalasin ja ihan pensselillä, että sai väkertää kauemmin ja mieheke sai hoitaa noi muut hommat) niin Rymppä oli valloittanut olkkarissa majailevan sängyn. Tuo onkin ainoa sänky johon koiralla on lupa mennä... ja kyllä, en voinut antaa toisen nukkua avonaisen oven vieressä ilman lämmikettä joten mamma kävi sitten tietenkin peittelemässä lapsen ettei iske vilu. Awws.

Neljännessä kuvassa Rymy demonstroi miten ns kerjääminen tuolla talossa tapahtuu. Minä istuin keittiön pöydän ääressä syömässä ja koko sen ajan, minua tuijotti vaativat nappisilmät keittiöstä. Rymy otti tuon makuullemenon haltuun jo äidin asuessa kämpässä; aina jos äiti meni lähellekään keittiötä, Rymppä pisti ittensä makuuasentoon ja jäi tyynesti odottelemaan josko äiti heittäisi yläkaapista jotain herkkua. Poitsu oppi muuten ihan parissa päivässä, ettei ne herkut enää ole yläkaapissa vaan heti keittiöön tultaessa, alhaalla vasemmalla - siinä on sitten hyvä istua ja olla ja vähän kerjätä jos jotain tekee mieli :D

Viiminen kuva sen sijaan kertoo miten mamma ratkaisee tilanteen, jos poitsun syystakki on jäänyt kotiin. En edes kehtaa kertoa miten yhtenä päivänä istuskeltiin Rympän kanssa autossa Rautian pihassa joku viitisen minuuttia ja kuinka en kestänyt katsella jännitys-tärisevää koiraa kylmässä autossa, joten strippasin itseltäni vaatteita vähemmäksi... autokin oli sopivasti siinä ihan Rautian oven edessä, että varmasti kaikki näkivät. Mutta pakko oli, heitin sitten nääs poitsun niskaan oman välitakkini jonka vaivalla sain päältä pois ja hytisin loppuajan topissani ja miehekkeen tuulitakissa, koiran maatessa tyytyväisenä takkini alla :D Ja jos ihmettelette miksen tehnyt asioista helppoa ja antanut pojalle sitä tuulitakkia päältäni, niin mieheke olisi tod näk tappanut meikäläisen siinä vaiheessa kun kyse oli hänen aarteestaan eli inttiaikaisesta RUK-takista, nääs.

Mutta eihän tässä, nyt lähretään taas remontteeraan! :D

EPÄONNISTUNUT

HauvaHaaste

"Epäonnistunut."

Elikkäs: kahden ensimmäisen kuvan avainsanana toimikoon mamman epäonnistunut kuvausyritys; Rymy hirveällä innolla tuhosi amppari-pakettia, mutta näistä kuvista sitä ei todellakaan huomaa... onneksi sentään muutama loppujenlopuksi onnistui, en nyt muista olenko tästä satsista aikaisemmin kuvia postannut. Mut anyways! Kolmannen kuvan nimike voisikin sitten olla miehekkeen epäonnistunut kananmunanrikkomisyritys - onneksi meillä on lattiamoppi koira, ei haittaa jos lettukesteillä käy vähän hassusti tekovaiheessa! Ja hei, vielä se... Viime postauksessa nimittäin mainitsin, kuinka Rymy yöllä oli hypännyt mun paikalleni miehekkeen viereen. Ollaan me nyt selkeästi jossain epäonnistuttu, sillä yhtentä aamuna minä heräsin jännään tunteeseen selässä, vähän niinkuin olisi jotain terävää roskaa ollut sänky täynnä. Yritin sitten kääntyä selvittämään asiaa, niin eikös Rymy nukkunut iloisesti miehekkeen paikalla, kynnet meikäläisen selässä. On aivan kamala tunne käskyttää lämpöpatteri viekusta alas; yritä siinä nyt selittää toiselle, että kyllä sää muuten saisit olla, mutta ettei mammalle nyt sit vaan tulis yöllä mitään allergiaa! Jo ennen koiraa, on nukkuminen välillä ollut vaikeaa, varsinkin jos on yhtään ns pölyisemmät/vanhemmat lakanat, joten en uskalla ottaa riskiä. Tai siis, oikeasti, mieheke ei anna ottaa riskiä, osittain koska haluaa meidän mahtuvan sänkyyn jatkossakin. Rymy kun sille tuulelle sattuessaan tekee joskus jopa sohvalla istumisesta aika mahdotonta. Yksi whippet vs kolmen istuttava sohva, ei hevillä uskoisi, että sen taistelun voi todellakin voittaa melkein 13:sta kilon koira! On se vaan leveä ja pitkä otus silloin kun tahtoo... 

---

Teemanvastaisesti, oli meidän samaisessa aamussa jotain onnistunuttakin! Kun lopulta nousin ylös sängystä, Rymy oli kiltisti etsinyt mun kadoksissa olleen toppini ja levittänyt sen sohvalle valmiiksi. Olihan ne olkaimet hieman lutkutetun oloiset, mutta noin muutoin kiva ylläri! Olinkin tän remppakaaoksen keskellä etsinyt sitä sen viikon ta kaksi. Missähän se on ollut, Rymyllä jossain jemmassa, ko? Myöskin yli tunnin lenkki tehtiin, jonka aikana Rymy noin niinku suurinpiirtein muisti, ettei vetää saa. Ehkä noin kymmenen minuuttia siellä täällä koko lenkistä meni vetämiseksi, mutta namit kyllä hyvin äkkiä saivat Rympän muistamaan miten sitä oikein kuuluikaan kulkea.

RYMY FEAT KUMMITÄTSY FEAT MM. UNI

Ensimmäinen kuva on muistini mukaan eri päivältä, vaikka sisko näyttääkin melkein samoihin vaatteihin pukeutuneen, haha. Sukat antoivat ilmi! Fakta, tai lähinnä pointti, on kuitenkin se, että joka kerta kun kummitätsy kylään ilmestyy, tapahtuu vähintään yksi seuraavista asioista: a) joko kummitätsy ja Rymppä nukkuvat päikkäreitä sohvalla - tämä tapahtuu itse asiassa aina, eikä ole väliä kenen taloudessa ollaan, b) kummitätsyllä on jotain hyvää, ja Rymynkin tekisi mieli tai c) kummitätsy yllättäen jääkin yöksi.  

Useimmiten tapahtuu kuitenkin, Rymyn suureksi iloksi, kaikki kolme! Tai no, kakkosvaihtoehdosta Rymppä ei niinkään välitä, paitsi jos kyse on amppari-mehujäästä, koska siitä kummitätsy muistaa lähes aina jättää pienelle jämät. Nams! Ja kyllä, Rymyllä on tosiaan vuodesohvalla nykyään käytössä omat ihanat kiroilevat siilit - eli siis peitto ja tyyny pussilakanoineen/tyynyliinoineen, jotka kannetaan siis pedistä tuonne yön ajaksi (eikö kaikkien koirilla ole käytössä omat peitot ja tyynyt sikälimikäli ei pieni saa sängyssä muiden kanssa öitään nukkua, häh?) Noin about 99,9 % tarkkuudella poitsu ei nimittäin kummitätsyn vierestä yöllä hievahda, eikä näin ollen omaan petiinsä mitään pehmikkeitä pohjatyynyn lisäksi (tai sen suojaksi, lähinnä) kaipaa. Yleensä otus ei myöskään koko yötä viihdy omalla puolellaan vaan jossain vaiheessa siskon nukahdettua, hivuttautuu hissukseen mahdollisimman lähelle... mieluiten tietenkin kummitätsyn haaroväliin, ja/tai pää tätsyn pyllyn päälle, unikuvia katselemaan. Hassu otus!

Viimeisessä kuvassa oli alunperin tarkoitus esitellä ne poitsun ihanat lakanat, mutta Rymy oli ensinnäkin sitä mieltä, että mieluummin otetaan kuvia hänestä ja toiseksi, eihän ne siilit edes näkyneet kun joku hölmö oli peiton taiteillut pohjatyynyn suojaksi ihan miten sattuu. No, joka tapauksessa, ihanaa, että vihdoin saatiin tuo pussilakanasetti käyttöön, se kun on homehtunut kaapissa siitä asti kun sen tilasin joskus pari vuotta sitten. Oli tarkoitus silloin tilata heti perään pari anttila.netistä, mutta se sitten ikään kuin unohtui... ja minä nyt muutenkin satun omissa petivaatteissamme suosimaan enemmän vihreää, niin yllättävää kuin se onkin.

Kohta on varmaan pakko suunnistaa unille että saa H edes hetken nukuttua, ellei Rymppä piakkoin rauhoitu - Rymyllä on nimittäin tositositosi ärsyttävä tapa komentaa mua nukkumaan jos jään koneelle Miehekkeen mentyä jo sänkyyn. Poitsu siis vaeltelee levottomana ympäriinsä, vinkuu ja maukuu ja seisahtuu välillä viereeni, jää siis tuijottamaan mua samalla säälittävästi konsertoiden. Jos taasen Mieheke jää koneelle, se ei ole mikään ongelma - silloin omassa pedissä voi nukkua ihan huoletta! Lapset, huoh. 

---
Oho. Unohduin tekemään vähän kaikkea, vaikka piti tämä postaus postittaa jo noin tunti sitten. Oops!
 ---

Se on kai vielä pakko sanoa, että Rymystä on tosiaan tullut lähiaikoina tosi itsepäinen. Joko meidän poika on tosiaan kasvamassa isoksi tai sitten kiukuttelee tuon kastraation takia, kun kehdattiin viedä pallit, nih. Mm. tänään Rymy tosiaan yritti ensin komentaa meikäläistä pitkän aikaa petiin, mutta kun en heti totellut, meni itse meidän sänkyyn nukkumaan. Minä en tätä huomannut, koska tosiaan istuin koneella ja kuvittelin pojan olevan sohvalla tapansa mukaan, mutta jossain välissä ihmettelin makkarista kuuluvaa ääntä; Mieheke oli herännyt koiruus meikäläisen paikalla ja käskytti tätä alas. Muutenkin Rymy on nyt viihtynyt luvattoman paljon makkarissa, nimenomaan meidän sängyssä - tästä syystä makuuhuoneen ovi on nykyään kiinni jos emme ole kotona. En tiedä johtuuko tosiaan siitä vuodesohvasta, kummitätsy kun Rymyn kastraation jälkeen nukkui tosi monta yötä putkeen Rympän viekussa tai sitten meillä on nykyään todella Kapinallinen Teini talossa. Iiks.

Joo, nyt nukkumaan. Meinaa olla pää niin täynnä sisustusideoita ja kaikenmaailman remppa-ajatuksia, ettei nukkumisesta tahdo tulla mitään, mutta täytyy nyt kuitenkin lähteä vahtimaan, ettei koiruus yritä varastaa paikkaani toistamiseen... Seuraavalle kerralle jääkin sitten Hauvahaasteen kuvapostaus, jos vaan muistaisin silloin kurkata luonnoksiin! Tuppaa aina unohtumaan. Anyways, kauniita unikuvia kaikille teille ihanuuksille, palaillaan taas astialle!

ILTAHÄMÄRÄ, PELIHETKI MIEHEKKEEN KANSSA, IKKUNAN TAKANA INISEVÄT HYTTYSET JA...

... se siitä pelihetkestä, ei muuta kuin metsästämään niitä hyttysiä :P

(Löysin luonnosten uumenista, edelleen pitää paikkansa!)

PILIPILIPOM!

Tänään on satanut koko päivän. Aamupäivästä sade lakkasi pieneksi hetkeksi ja käytiinkin ihan pienellä lenkillä, sade jatkui sillä minuutilla kun palattiin kotiovelle, että sinänsä hyvin. Mieheke kun lähti kämpälle tekemään pari pientä juttua (niistä lisää täällä) niin myö lähdettiin mukaan, tarkoitus oli vähän riehuttaa poitsua koska meikäläisen pitää tänään lähteä pariksi tunniksi ihan-just-kohta töihin ja Miehekkeellä on samaan aikaan paloharjoitukset, kuten joka maanantai. No, joo, se hetki mikä siellä pihalla vietettiin oli lähes sateeton, mutta tuo mun normaalisti riehuva, juokseva, riekkuva, hullu, leikkivä koirani vietti tänään suurinpiirtein kaiken aikansa pihalla tälleen:

Ei auttanut vaikka yritettiin palloa potkia ja lelua heitellä, aina muutaman minuutin jaksoi kerrallaan keskittyä ja sit oltiin taas pisteessä "ihan tylsä leikki" - ja oikeastaan kotonakin on vaan nukkunut koko ajan, tiedä sitten olisko eilinen remppapäivä ja pihalla riekkuminen vienyt veronsa. Mulla oli suuret suunnitelmat tälle päivälle, pari pitkää lenkkiä ja kunnon riekkumiset, mutta tuo perhanan sade! Pienessä sateessa sitä nyt vielä tuon takin kanssa voisi lähteäkin, mutta tuo kaatosade ei nyt ihan houkuta meitä kumpaakaan... Rymy on meidän takapihalla käynyt lähinnä kääntymässä katoksen alla ja/tai litkimässä terassin edestä lammikosta vähän vettä kun oman kupin sisältö ei kelpaa, mutta tuonne Esterin Peffan alle ei ole astunut kuin ehkä kerran.

Sisällä ns. kotitokoiltiin hetki, harjoiteltiin vähän maahanmenoa kun se tuppaa pojalta unohtumaan - tai lähinnä se käskysana, poitsu kun yleensä tarjoaa kerjätessään maahanmenoa. Sitten vähän seurailtiin ja välillä harjoiteltiin paikkaa. Hyvin on oppi mennyt perille, vaikkei pitkään aikaan olla ehditty mitään kunnolla harjoittelemaan, mulla kun on ajatukset olleet tämän remontin takia jossain ihan muualla. 

Mut hei joo, sinne töihin! Postauksen ideana oli lähinnä esitellä meidän uusi takki, joka on siis FAST by DG:n sadetakki, kokoa M2, tilattiin verkkokaupasta nimeltään Kepeä-Taival kera parin aivan ihanan magneetin - niiden takia se tilaus tehtiinkin, haha. Myöhemmin pistin vielä tilaukseen Tactel alusasumanttelin, kokoa M1,  joka pääsi vasta tänään aamulla koekäyttöön ja hyvin sopi! Ei haitannut poitsun liikkumista mitenkään. 

Mut joo, tällaista tänään, jotain muuta ens kerralla :)