perjantai 31. toukokuuta 2013

UUDET TUULET JA NIIN EDELLEEN

Hui kamala! 

Ajattelin nyt täälläkin infota, että meillä muuttuu kuviot totaalisesti tuossa elokuun alussa - miesotus pääsi nimittäin opiskelemaan pelastusopistoon, vieläpä todella hyvin psykologisin pistein (joo, olen vähän ylpeä), joten minä ja poitsut vietetään seuraavat 1,5 vuotta viikot ihan kolmistaan puoliskon ollessa Kuopiossa. Pelottaa jo pelkkä ajatus, huh. Toisaalta olen järkyttävän iloinen, että olen töissä osa-aikaisesti, eli Rymyn ei tarvitse edelleenkään olla niin paljoa yksin, siis verrattuna siihen jos tekisin kokopäiväistä.. toisaalta taas takaraivossa pieni huoli siitä, kuinka tullaan rahallisesti pärjäämään, tähän asti kun miehekkeellä on ollut kaksi työtä ja näin ollen se talouden kantava voima. Että saas nähdä. Mutta kuten ystäväni totesi, aina sitä jotenkin selviää.

Toinen mikä huolettaa on tietenkin nämä Rympän tulevat yksinolot. Yövuorot ovat toki sen 11 tuntia, mutta niitä pitäisi näillä näkymin olla ainoastaan tässä kesällä, jatkosta ei tietoa. Eihän niitä aikoihin edes ole ollut. Keskimääräisesti voisi sanoa, että pisimmät työvuoroni ovat yleensä sen n. 6 tuntia, aika harvakseltaan on 7-8 tunnin päiviä, lyhimmät sen sijaan ovat tunnin tai kaksi. Olen minä kerran ollut töissä sen 30 minuuttiakin, että nää on näitä. Jos alkaa noita pitkiä yksioloja kuitenkin kertymään, sitten on varmaan jostain suunnasta pyydettävä vähän jeesiä, mutta tästä asiasta en aio ottaa stressiä etukäteen. Sen näkee sitten. Yleisesti ottaen on kuitenkin aina pystytty töissä asiat sumplimaan tavalla tai toisella, joten eiköhän tästäkin selvitä.

Nyt jos koskaan houkuttaisi tietenkin Rymylle hankkia se oma kaveri, mutta ennen kuin tiedetään miten talous kestää hetken "eron", se taitaa jäädä haaveilun puolelle. Ehkä (jos eteen sattuu kotia kaipaava koira, joka meille sopisi, niin kyllä aion asiaa miettiä enemmänkin). Onneksi kyseessä on kuitenkin vain puolentoistavuoden pätkä, sisältäen lomapätkät, eikä mikään kolmen vuoden opinahjo. Mikään ideaalijuttuhan tämä ei ole koiran kannalta, no eikä parisuhteenkaan jos nyt ihan rehellisiä ollaan, mutta tämä taitaa olla yksi niistä tilanteista, joissa meidän on pakko ajatella kokonaisuutta - vähän itseämme ja ennen kaikkea tulevaisuutta.

tiistai 28. toukokuuta 2013

OTETAAN LEPIÄ (ja vähän muutakin)


1. Koska peti oli liian kaukana.
2. Koska paikka oli varattu.
3. Koska yksin on tylsä nukkua.

--- 


Ja hei, kuten näkyy, eilen harjoiteltiin taas molempien koirien kanssa autoilua - ihan vain siis Cocon lähestyvän kotiinlähdön takia. Pitkillä matkoilla istun yleensä koirien välissä takapenkillä, etteivät aivan sotkeennu valjaisiinsa (Coco ei malta olla ollenkaan paikallaan ja vaikka kuinka lyhyeksi hihnan laittaa, aina onnistuu saamaan sen solmuun), mutta lyhyemmillä matkoilla olen etupenkillä. Tällä kertaa menomatka oli taas yhtä häsläystä ja läähätystä, mutta vaikka kotimatkallakin havaittiin läähättämistä, neiti sentään pisti ittensä Rympän viereen maate... oli jäänyt hihna liian pitkäksi vissiinkin, mutta siinä sitten makoili yllättävän nätisti! Rymy häsläyksen sijaan aina istuu tai makoilee, välillä jopa nukkuu. Sen olen huomannut, että vanhassa autossa takapenkki oli erilainen, jatkui lähestulkoon oveen asti ja Rymyn oli siinä helpompi istua ja nojailla, nyt tuntuu aina tassu putoavan oven ja penkin väliin, joten kestää aina hetken, ennen kuin Rymppä löytää hyvän asennon. Sen jälkeen vaan istuu ja chillailee, pentuajan levottomuus ja vinkuminen on täysin unohtunutta käytöstä, jes! Kannatti siis harjoitella ahkerasti.

Yleensähän siis kävellään tuonne metsään, kun on varsin oivallinen lenkkipolku, mutta tuon harjoittelun merkeissä, mentiin parin kilsan matka autolla, joka sitten jätetiin tuttavan pihaan. Siitä suoraan metikköön otuksien kanssa, jossa osa matkasta käveltiin normaalista poiketen hihnassa (takanamme tuli toinen koira) ja ns. turvallisilla vesillä päästettiin sitten otukset vapaaksi ja juoksutettiin ihan tarkoituksella. Minä siis toisessa paikassa vähän niin kuin piilossa, mieheke toisessa ja ai että sitä vauhdin hurmaa! Ennen muuten asuttiin ihan tuon metsikön vieressä ja käytiin siellä lähes päivittäin lenkeillä - kaipaan aikalailla sitä, että voit vain astua ovesta ulos ja kas, metsä on siinä. Se on muuten mielestäni aika kummallista, ettei Rymy varsinaisesti juoksentele vapaana ollessaan, ellei vähän innosteta. Eivätkä siis Coconkaan kanssa juosseet yhdessä kuin ihan hetken alkumetreillä, sitten syventyivät molemmat haisteluun. Vasta tosiaan kun juoksutettiin meidän välillä, innostuivat ihan kunnolla, hyvä etteivät lentäneet! :)

Tänään sen sijaan mieheke lähti kaverinsa kanssa itse juoksemaan, joskin tällä kertaa vain noin 8:n kilsan lenkin ja otti molemmat koirat mukaansa - metsäosuudet koirat saavat siis mennä mielensä mukaan vapaana tuolloinkin. Juoksulenkeille mies ei puhelinta huoli, vaikka muutoin ovatkin erottamattomat, joten siitä ei taaskaan saatu kuvia.

Ööö, joo. Tunsin tarpeelliseksi jakaa nämä pari faktaa, koska edellisen postauksen kommentilootassa kysyttiin, että pääseekö sun vipukat oikeuksiinsa, eli juoksemaan usein vapaana? Tosin, meillä ei ole kuin yksi vipukka, mutta halusin nyt kuitenkin selventää, että vaikka en joka kerta erikseen mainitse että annettiin muuten taas tänään juosta vapaana kun oltiin lenkillä ja ihan juoksutettiinkin jopa, sitä silti tapahtuu - kuten juuri siinä postauksessa, johon tuo kommentti oli jätetty. En minä joka postauksessa myöskään mainitse, että hei, saivat tänään ruokaa, mutta kyllä ne silti joka päivä kahdesti syövät... kysymys oli toki ihan oikeutettu (se joka blogimaailmaan astuu, se kysymykset kestäköön), mutta kyllähän tuollainen aina vähän harmittaa, mitä sitä kieltämään.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Käytiin tiistaina nuuskuttelemassa vähän uusia tuoksuja--

--pakattiin nimittäin koirat autoon ja lähdettiin sinne Jyväskylän suunnalle leikkimään pariksi tunniksi, vaikka matkaan menikin yli tunti per suunta. No, enemmänkin, koska takaikkunan katkaisin päätti lakata puoliksi toimimasta menomatkalla, eli toimi ainoastaan laskettaessa ikkunaa alaspäin, jonka minä sitten havaitsin hieman liian myöhään. Piti siis kääntyä takaisin kotiin, onneksi ihan alkumatkasta, ja hakea työkalu, että saatiin katkaisin korjatuksi... Jostain kumman syystä miehekkeellä kun lojui kyseinen varaosa hanskalokerossa. Ylinmääräinen mutka toki ketutti, mutta oli se kyllä sen arvoista! 

Paitsi että, ei olla vähään aikaan päästy Viherille, joten ei olla nyt hetkeen autoiltu ja se näkyy Cocossa - läähätti ihan koko matkan, raukkaparka. Ei tuohon taida auttaa mikään muu kuin tehotreeni, kuukausi taaksepäin näytti jo paljon paremmalta kun käytiin Viherillä todella ahkerasti. Jos joku ihmettelee miksemme nyt ole käyneet, yksi syy on esim. se, että miehekkeen porukat tosiaan vaihtavat kämppää nuorimmaisen tyttärensä kanssa joten nyt tuolla parin talon ja mökin alueella on sen verran menoa ja meininkiä, autoja ja muuttokuormia - ja varsinkin lapsia valtoimenaan, ettei koirien "päätön" riehuttaminen turvallisesti, kaikkia ajatellen, meinaa onnistua kuin vasta ihan iltahämärillä. Toiseksi, se riekkuminen onnistuu nykyään niin kätevästi tuolla omalla pihallakin ja hajuja voidaan lähteä nuuskimaan lenkeille, että se on varmaan senkin takia jäänyt, hyi meitä! Täytyy nyt kuitenkin alkaa ahkerammin autoilemaan ennen Cocon kotiinlähtöä, jos se vaikka auttaisi kotimatkaa ajatellen.

Kuvia sai taas lähinnä Cocosta juoksemassa ja/tai pallonsa kera, Rymyä kun kiinnosti enemmän muu maailma ja se klassinen filosofinen tutkailu. Kyllä kaverukset lopulta intaantuivat hetken yhdessä leikkimään, mutta ei todellakaan siinä mittakaavassa mitä kotipihalla. Tosi hyvin pysyi muuten taas kerran molemmilla korvat kuulolla, vaikka varsinkin Rymppä välillä irtaantui vähän kauemmas tuoksuttelemaan. Ei myö kyllä muihin törmätty, että en tiedä miten olisi siinä tapauksessa nuo korvat olleet paikoillaan. 

Pallo, btw, vietiin välillä pannaan autoon, johon Coco suhtautui ihan hyvin, jaa, kai mää sit voisin vähän haistella ja vaiks pissata ja leikittää Rymyäki snadisti. Kotiinpäin lähdettäessä Coco oli aivan samanlainen kuin Rymy pienenä; pysyi autosta niin kaukana kuin mahdollista ja yritti leikkiä meidän kanssa hippaa. Ei onnistunut, koira napattiin syliin, valjaat ja niskaan ja eikun menoksi!

Kaksi ensimmäistä kuvaa kuuluvat muuten kastiin "etsi koira" :D ja loput sitten varmaankin siihen kuuluisaan Rymyn ja Cocon eroavaisuudet -lokerikkoon...


tiistai 21. toukokuuta 2013

... JA TAAS MENNÄÄN!

Yleisesti ottaen Hugo on mielestäni varsin söpö otus, mutta aina välillä se osaa kyllä kaikessa hullunkurisuudessaan näyttää aika karmaisevalta... varsinkin, jos törmää johonkin ihanan mielenkiintoiseen tuoksuun, jota ei vaan voi olla ihastelematta. Ostettiin meille uusi matto (siitä lisää täällä) - lapset ovat sen kukin vuorollaan todenneet hyväksi; Rymy tykkää sen päällä nukkua, Coco kiehnätä/pyyhkiä kuononsa, ja Hugo tietenkin vaahtistelee miljoonat mutkavaahtikset. Ah, mitä ihania kirpparituoksuja!

maanantai 20. toukokuuta 2013

KOIRAN ELÄMÄN OHJEET, NUMERO 1: "Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki."

Tänään on taas aurinko paistanut ihanasti, vaikka aamulla näytti siltä, että sama harmaus ja pieni sade jatkuu, kuin mitä tässä ollaan todistettu parisen päivää. Meinattiin aamulla pakata koirat autoon ja hurauttaa Jyväskylään sinne vanhalle lentokentälle, missä silloin Totonkin kanssa rallattiin, mutta unohdettiin koko homma ankean kelin takia. No, nyt tietenkin vähän tympii ettei lähdetty, kun keli päätti tehdä totaalisen uukkarin, mutta onneksi huomenna on lomapäivä uus!

Tänään käytiin tekemässä kirpparilöytöjä ja uskalsin ostaa yhden maton tuohon takapihan oven eteen lattian suojaksi, toivottavasti siitä ei tule neidille uutta pissapaikkaa... Mut ei se mitään, mä vähän kaavailin sitä tuonne ulos koirien pediksi, jos ei sisällä voi syystä tai toisesta pitää. Nuo kyllä makoilevat milloin missäkin pihalla, etsivät aina sopivan aurinkoisen/varjoisan paikan, mutta siinä kohdin, mihin päivän ensimmäinen kunnon varjo ilmestyy, ihan talon viereen, pistettiin matto ja fleece - sekä betonilaatta, ettei Rymy saa leviteltyä noita pitkin pihaa, kuten pojalla on tapana, argh! Mies muuten totesi, että ollaan me aika porvareita, kun koirilla on pihalla juomakuppina kultakeramiikan astia... Oikeasti se on siellä ihan vaan sen takia, kun on niin ruman värinen, etten halua sitä keittiöön. Tosin tänään kirpparilla oli samanlainen vihreänä ja hetken mietin, jos ostaisin koirille uuden vesikipon. Periaatteessa sen voisi käydä ostamassa pois, kun tällä hetkellä noilla on muovinen vesikippo... Ottaisin mieluusti keraamisen, jotenkin luotan sen pysyvän paremmin puhtaana ja pidempään parempana. No, edelleen, sen voi tehdä vaikka huomenna. On tämä lomailu ihanaa!


Eilen tehtiin pihatöitä, kaivettiin yksi marjapensas ylös ja vaihdettiin sen paikkaa - Coco ei meinannut pysyä pöksyissään, kun näki Sen Ison Moniosaisen Kepin kohoavan maasta. Harmi ettei otetu episodista kuvia, sain nimittäin kaksin käsin pidellä säästettävää osaa pääni päällä ja neiti hyppi ja pomppi ympärilläni, samalla kovaa komentaen. Se oli niin hassua, ettei meinannut kyllä pokka pitää sen vertaa, että olisin tosissani saanut komennetuksi. Ne puskan osat, joita ei säästetty, annettiin koirien ripotella ympäri pihaa ihan rauhassa, kun ei siinä homman keskellä edes oltaisi ehditty koko ajan vahtimaan. Ja olihan se nyt ihan hemmetin hassun näköistä, kun molemmat juoksivat ison puskan kera ympäri pihaa niin todella innoissaan. 

Lämpimät kelit ovat muuten siitä ihania, että broiskun koivet ynnä muut luut voi heittää koirille pihalle! Rymyn annan ne nykyään syödä ihan rauhassa, osaa sen verran hillitysti pureskella, mutta neitikoiraa vahditaan aina kuin haukkaa, yleensä siitä luusta - varsinkin loppuvaiheessa - pidetään vielä kiinni ja avitetaan, ettei neiti ota liian isoja paloja. On meinaan niin innokas, että meinaa välillä unohtaa pureskelun.


Rymy ei sitä paitsi edes tykkää syödä siinä meidän lähellä, ottaa aina oman herkkunsa ja etsii pihalta sopivan kohdan. Joskus meinaa herkkunsa kadota parempiin suihin, kun kestää niin kauan sen oikean spotin etsiminen, että aika tarkkana ollaan saatu olla tuon Cocoliinin kanssa :D Huomatkaa muuten kuvista, että meillä tosiaan pitää paikkansa tuo vanha kulunut sanonta ruohon vihreydestä aidan toisella puolella...


Eilen grillattiin illalla vielä vähän makkaraa ja kanaa. Tuoksut olivat tietenkin sitä luokkaa, ettei lapset enää syöntivaiheessa hievahtaneet minnekään meidän jaloistamme. Periaatteena meillä on se, ettei pöydästä koirille anneta mitään, mutta se koskee vaan sisätiloja, ahem... Äänen kerjäystä ei myöskään sallita, siitä sakotetaan! Pihalla nämä kuitenkin odottivat niin hiljaa ja nätisti, että heittelin välillä makkaranpaloja ja/tai pieniä kananpaloja otuksille etsittäväksi, koska tottahan niitäkin pitää joskus hemmotella! Samoin meillä nykyään koirat esipesevät lautaset, ei joudu tiskikone niin koville. Illalla neitikoira oli niin puhki ja veti sikeitä siihen malliin, ettei edes huomannut, kuinka Rymyn kanssa yhdessä naposteltiin sohvalla vesimelonia - meidän suurta herkkuamme. On nää lomapäivät vaan ihania, tänäänkin tehtiin melkein puolentoista tunnin lenkki jo iltapäivällä, eli vielä ehditään riehumaan pienen levon jälkeen pihalla ja tekemään vaikka ja mitä. Ja parasta tässä on se, että vielä on kaksi viikkoa näitä tällaisia päiviä jäljellä, tänään alkoi vasta virallisesti miehekkeen loma, nääs.

Loppuun vielä kevennykseksi yksi unikuva, on nää meinaan sen verran veikeitä kavereita, ei jestas. Tyylit hallussa? Check!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

LUTUISIA OLENTOJA JA OTUKSIA

Alkusanoina kerrottakoon, että jos meillä on vieraita ja jos he erehtyvätkään koskemaan yhteenkään Cocon ulkona lojuvista palloista, edes vähän, siinä tapauksessa Cocon mielestä sitä palloa tulee silloin heitellä ihan. koko. ajan :D Komennus on kova, mutta onneksi tosiaan pikkuhiljaa alkaa menemään perille sanat "tauko, nyt ei heitellä". Käsittämättömän sinnikäs tuo neiti kyllä osaa ja jaksaa olla, melkein yhtä sinnikäs kuin Rymy vinkuessaan ulos! Anyways, tässä jokunen aika sitten isäni kävi pikkusiskoni, sekä äitini vanhempien (jep, tulevat erittäin hyvin juttuun avioerosta huolimatta) kera meillä kylässä -  juuri tuohon ihanaan kura-aikaan, nams! Pikkusisko silti urheasti sitä palloa ulkona jaksoi viskoa, kenkiään varoen, totta kai! Rymy onneksi käyttäytyi tällä kertaa ihan mallikkaasti, eikä pikkusisko saanut miljoonia kuraisia tassunjälkiä kauniisiin vaatteisiinsa, kuten vähän pelkäsin... huh!


Tässä eräänä päivänä sain työpäivän päätteksi kotiini ihanan pienen miehen, joka hänkin jaksoi Cocon kanssa puuhailla - Coco taisi rakastua ihan täysin ja niin taisi vähän poitsukin tykästyä, kovasti oli neitiä halailemassa, joka kerta kun neiti syliin istahti, awws! Herra osasi muutenkin olla molempien koiruuksien kanssa tosi esimerkillisen varovaisesti sekä kuunteli ohjeeni, vaikka välillä unohtikin ettei perääntyminen kannata, kun vaan innostaa Rymyä hippaleikkiin :D Ja hei, tässä muuten Coco löysi vertaisensa, vihdoinkin! Neiti joutui nimittäin välillä menemään pallonsa kanssa kauemmas lepäämään kun tuli niin lämmin, poika kun ei kyllästänyt heittelyyn eikä potkimiseen, ei sitten millään, haha! Rymy ei edelleenkään osaa tehdä aikuisen ja lapsen välillä eroa, yrittää palloa napsia käsistä ja hyppii vaikka kuinka ollaan näitä tapoja yritetty kitkeä, joten onneksi kyseinen nuori herra osasi olla tämänkin asian suhteen tosi varovainen. Coco sen sijaan on tässä suhteessa aivan täydellinen koira, neidin käyttäytyminen oli niin mallisuoritus kun vaan olla ja voi. Ei yleensä muutenkaan hypi, mitä nyt joskus Rymyä matkii tämän käydessä aivan kierroksilla ja/tai jos minä tuleen kotiin. Kuitenkin, kantoi pojalle lelua, irrotti aina poitsun käskyttäessä ja peruutti vielä joka kerta antaakseen tilaa - ja nähdäkseen pallon paremmin, luulisin :) Eikä muuten komentanut paljon yhtään, vaan kärsivällisesti odotti heittoa. Yhden kerran erehtyi kun poitsu teki "valeheiton" ja nappasikin pallon kädestä, mutta onneksi sen verran sutjakkaan ettei kehenkään sattunut. Kuulin myös illan päätteeksi toteamuksen, "Cocon on silleen vähän kivempi ku Rymy, kun se jaksaa leikkiä ja on tosi rauhallinen." 

 

Tänään alkoi meidän yhteinen lomamme, sain tosiaan miehekkeen takaisin Kuopiosta pääsykokeista jo eilen illalla, ihanaa! Koska auto piti viedä aamulla huoltoon jo hyvissä ajoin, puolisko nousi aikaisin ja käytti jopa otukset aamulenkillä ennen ruokaa antaen näin minulle tilaisuuden nukkua vielä hetken - yleensä kun nuo aamulenkit on meikäläisen vastuulla. Oli kuitenkin niin ihana aamu, että enhän minä oikeastaan saanut nukutuksi vaan pomppasin ylös kuullessani oituksien juoksuaskeleet takapihalla. Nousin siis itsekin ylös ja vietettiin valehtelematta koko päivä pihahommia tehden! Rymy vietti päivän lähinnä näin:


Kun taas Coco oli sitä mieltä, että jos teillä on aikaa lorvailla pihalla, teillä on aikaa heitellä meikäläiselle lelua, se on vissi! Ja kyllähän sitä aina välillä heiteltiin ja potkitiin totta kai, muttei koskaan neidin käskystä. 


Kaikista "hassuinta" oli kun neiti käskytti meitä potkimaan palloa, vaikka oltiin aidan toisella puolella kitkemässä rikkaruohoja ja saksimassa marjapuskasta kuolleita oksia pois. Joka kerta kun neiti päivän aikana laittoi ittensä maate ja ihan vaan tutkaili meidän puuhiamme kaikessa rauhassa, tuli sellainen jes, mahtavaa! -olo;  kyllä se vaan niin on, kuten todettu, että kärsivällisyys ja sinnikkyys vie pitkälle, nih! Samaten joka kerta kun neiti eksyi pihalle ihan yksinään, se tuntui hyvältä. Tiedän kyllä, että Coco lähtee takaisin Omaan Kotiinsa ihan kohta, mutta on silti tosi ihanaa, että neiti on niin hyvin sopeutunut meidän porukkaan. Ei me siis ihan kamalia hoitajia varmaan olla oltu :D Odotan kesäkuun loppua hyvin katkeransuloisesti, koska kesäkuun lopuilla pari Rympän veljeä kavereineen ja omistajineen on tulossa kylään, jeeeee, mutta samaten Cocon kotiinlähtö osuu heinäkuun alkuun, sniff.

Mutta juups, kuvia en muuten ole saanut napsittua näistä neidin rauhallisista löhöilyhetkistä tässä lähiaikoina, koska aina kun ilmaannun pihalle tai liikahdan/otan puhelimen esille, tuo hassu otus syöksyy luokseni pallon kanssa :D Mutta on ne vaan niin lutuisia kun makoilevat siellä pihalla vieri vieressä, ettäs tiedätte!

maanantai 13. toukokuuta 2013

LENKILLÄ SATTUU JA TAPAHTUU

On se kyllä hassua, miten erilaisia lenkkeilijöitä nämä kaksi meidän talouden hurttaa ovat... aina välillä tulee näitä pieniä "kivoja" muistutuksia yksilöllisistä eroista, kröhöm.

Yhtenä päivänä lenkillä, varmaan parisen viikkoa sitten, törmättiin jänikseen. Onneksi näin sen jo kauempaa ja osasin kiristää otettani hihnoista, koska siinä vaiheessa kun Coco otuksen huomasi, neiti otti ja lähti - tai siis yritti lähteä. Hetken meinasin, että ei hemmetti, kohta valjaat antavat periksi... neidillä tuntui kaikki raajat osoittavan eri ilman suuntiin, haukku oli aikamoinen ja vikinä sitä surkeampi. Ja sitä vikinää ja vetämistä muuten kesti, ihan pienellä ei antanut periksi. Sinne olisi pitänyt päästä, keinolla millä hyvänsä!!! Jälkeenpäin mietin, että on se ihan saamarin hyvä, että me käytetään Cocolla melkein poikkeuksetta joko vedonestovaljaita tai perusvaljaita kuten sillä kertaa, pannan kanssa sellainen riuhtominen, ja varsinkin se alkuryntäys, olisi voinut tehdä aika kipeää. Rymy sen sijaan katseli, vähän otti askelia eteenpäin ja tähysteli että ai, onks tuolla joku otus vai? Jaa tollanen. Mikähän se on?

Tänään sitten käveltiin erään pienen koiran ja taluttajansa ohi. Suht nätisti päästiin ohi, vaikka Rymyä kovasti toinen kiinnosti, mutta siinä vaiheessa kun oltiin jo päästy ohi, tuli poitsu toisiin aatoksiin. Otti ja lähti sellaista vauhtia parin luokse, että hihna irtosi tyystin kädestäni. Kauhulla katsoin, kuinka nainen huomasi meidän poitsun lähestyvän (tajusi katsoa taakseen, kun Rymyä huusin). Nainen nosti oman koiransa syliinsä juuri ennen kuin Rymy ehti heidän luokseen ja minä sitten anteeksipyydellen ja varsin nolona lähdin metsästämään omaa lastani, joka hyppi iloissaan naista vasten ja yritti pusutella pientä neitikoiraa... Nainen onneksi vaan tokaisi, että eihän tässä mitään, hän vaan omansa nosti pois ettei se napsaise kun on vähän sellaista tapaa jne. Raahasin sitten Rymyn pois tilanteesta... ja koko tämän sotkun ajan, Coco seisoi suhteellisen tyynesti miehekkeen luona ja ihmetteli vaan, että mikähän juttu tämäkin nyt on olevinaan? Hmph.

Rymy ei nykyään enää hauku toisille koirille lenkeillä, tekee tätä enää ainoastaan kotipihalla, mutta kiinnittää silti niihin hyvin paljon huomiota. Luvattoman paljon, oli namia tai ei. Coco sen sijaan ei yleensä niihin pahemmin tuhlaa ajatuksia, paitsi yhdelle dobermannille, joka piti haukkua läpikotaisin jo ennen kuin edes oltiin kohdalla.

Ikinä ennen ei ole poitsu tuolla lailla karannut otteestani ja huomaan heti itsevarmuuteni ottaneen kolauksen. Tilanne pyörii vähän väliä mielessäni, vaikka tiedän, että tuollainen voi sattua ihan kenelle tahansa. Huomenna, ja ehkä ylihuomenna, olen yksin koirien kanssa koko päivän, sillä mieheke lähti juuri köröttelemään Kuopioon pelastusopiston pääsykokeisiin, ja pelkään etten aamulla saa itseäni niiden kanssa lenkille ollenkaan, koska en halua tilanteen toistuvan - koska pelkään sitä mahdollisuutta. Siinä kun olisi potentiaalisesti voinut ihan oikeasti käydä tosi huonosti, oli hyvä että oli kyseessä pieni ja pippurinen koira, eikä iso ja ilkeä... mutta ainakin minä tällä kertaa järkytykseltäni muistin kuitenkin pyytää anteeksi, mikä itselleni on hirveän tärkeää! Silloin nimittäin unohdin, kun Rymy hyppäsi veneen päälle, siitä aidan yli ja lähti lähellä asustelevan koiruuden perään... silloin olin jotenkin niin järkyttynyt ja vihainen, etten edes tajunnut. 

Ja sekin on oikeasti hassua, miten "pienestä" tuo meikäläisen itsevarmuus ottaa tällä tavoin damagea, ei jessus, varsinkin kun vastapuoli ei päin näköä vaikuttanut mitenkään vihaiselta tai järkyttyneeltä - enemmänkin ymmärtäväiseltä.

Saas nähdä millä mielellä sitä aamulla ollaan liikkeellä, eh.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

LAPSET OVAT TERVEITÄ KUN NE LEIKKIVÄT!


Tietteks, takaovi on ollut koko päivän auki ja imuri ahkerassa käytössä eli kyllä vaan, se on virallisesti kevät nyt! Kevät ei kylläkään ole ikinä ollut suosikkini allergioista johtuen, mutta edeltäähän se sitä kesää joten jes, mahtavaa!

Koirat ovat melkein koko ajan olleet tänään pihalla, alkuun leikkivät ja temmelsivät ja lopulta rauhoittuivat löhöämään - sitä ne ovatkin tehneet melkein parin tunnin ajan, ihan vaan olleet ja löhönneet ja vaihdelleet aina paikkaa sen mukaan onko kylmä vai kuuma. Rymy on jopa sisällä käynyt pariin otteeseen jäähdyttelemässä, taitaa tuo tumma kuosi aika hyvin lämmittää poitsua. Cocokin on nyt vihdoin ymmärtänyt miten kivaa pihalla on ihan vaan olla, eilen oikein komensivat molemmat kuorossa oven luona, kun olisivat halunneet pihalle, mutta minäpäs en ilkeänä suostunutkaan taas päästämään... Vähänkin kylmemmällä säällä kun se menee sisään-ulos-sisään-eiku-sittenkin-ulos -rumbaksi hyvinkin helposti, varsinkin Cocon kohdalla. Rymyä ei pieni tuulenvire hetkauta, eikä kyllä suurempikaan.

Ollaan tosiaan aika ahkerasti nyt neidin kanssa harjoiteltu sitä, ettei pihalla aina tarvitse mennä ja riehua, eikä ihmisen tarvitse koko ajan olla leikittämässä. Hyvin alkaa oppi menemään perille.

Coco on meillä ollessaan ollut kuin varjoni, joka aamu pomppaa pedistään ylös kun minä nousen, mikä on välillä hieman rasittavaakin - varsinkin kun yritän mennä vaikkapa vessaan yksin. Nämä pihalla olot toimivat siinäkin suhteessa ihan hyvänä harjoituksena, kun neiti ei olekaan koko ajan tietoinen olinpaikastani tai siitä, mitä täällä sisällä tapahtuu. Välillä toki käy tarkistamassa, mutta menee sitten takaisin pihalle - ja joskus on siellä jopa ihan yksin ja tutkii paikkoja, ilman Rymyä. 

Tästä huomaa hyvin, miten pitkän ajan koiran kotiutuminen oikeasti vaatii; harmi sinänsä, että heinäkuu on ovella ihan kohta, mutta kyllä minä toisaalta salaa vähän odotan sitä, että Rymy saa taas hetken aikaa jakamattoman huomioni :) Lähinnä tahtoisin päästä taas kunnolla treenaamaan Rympän kanssa, hoitokoiran kotiin jättäminen yksin on yllättäen miljoona kertaa vaikeampaa kuin oman koiran, vaikka nimenomaan Coco on tottunut niihin pidempiin yksinoloihin. Mutku sille voi vaikka tulla kauhea ikävä ja paniikki ja pissahätä ja nyyyh!

Olin suunnitellut lähteväni lenkille otuksien kanssa parturista kotiuduttuani, mutta tulin siihen tulokseen, että jätetään suosiolla sellainen aktiviteetti iltapäivälle. Nyt nautitaan vaan lämmöstä ja auringosta! ... Jaa. Coco on näköjään vienyt tässä koneella istuessani aivan täysin huomaamattani sisälelun pihalle, joten taidan lähteä vahtimaan noiden lapsosten puuhia. En kyllä tajua miten se on onnistunut, kun tietokoneeni on kuitenkin tässä oven vieressä... öö.

tiistai 7. toukokuuta 2013

MITÄ MEILLÄ SYÖDÄÄN?

Ajattelin vähän listata kuivamuonia, joita Rymy (ja Coco täällä meillä olessaan) on tässä ehtinyt pienen ikänsä aikana kokeilemaan. Ei taida olla ihan täydellinen lista, mutta kun en tyhmyyksissäni ole kaikkia muistanut mihinkään kirjata ylös, joten tähän listaan on tyytyminen. Edelleenkin meillä se pääpaino raakaruuassa, siitäkin voisin kai joku päivä kirjoittaa ihan oman postauksen, jos jotakuta kiinnostaa tietää enemmän?

Meille tullessaan Rymy taisi syödä Nutra Gold Puppya, jota siis saatiin kasvattajaltaan mukaan, jos en aivan väärin muista. Siitä siirryttiin kuitenkin hyvin pian Orijen Puppyyn, koska Rymyllä oli vatsa niin usein löysällä. Jälkikäteen mietittynä, siihen aikaan, kun Rymy söi lähinnä nappuloita, kakka oli usein hieman löysähköä - ihan sama mikä merkki kyseessä. Loppujen merkkien tarkkaa järjestystä en sitten muuten muista, mutta ainakin alkuvaiheessa aina sen ns. laadukkaamman ruuan loppuessa, otettiin käyttöön Purina One uuden ruokasatsin saapumiseen asti. Sekin tietenkin pentumerkkiä, toisin kuin kuvassa.


Orijenin jälkeen lähdettiin kokeilemaan Eukanubaa, mutta en kyllä muista oliko kyseessä penturuoka vai ei. Sen jälkeen joka tapauksessa testiin pääsi Taste of the Wild, mutta tästä merkistä luovuttiin kun netistä alkoi löytyä niin paljon negatiivista juttua kyseisestä ruuasta. Sanottakoon, että varsinkin Eukanuba on sopinut Rymylle tosi hyvin, silmien rähmiminen vähentyi sen aloittamisen jälkeen melkein heti. Se onkin meillä se useimmiten käytetty ruoka, sisko sitä aina rahtaa Mikkelistä parin kilon pussin kerrallaan jos ja kun pystyy - tämä on myös yksi syy miksi meillä tuo ruoka on aikalailla top 1. Taidettiin me jossain välissä yksi pussi Acanaa ostaa myös, mutta koettiin silloin Orijen jotenkin laadukkaammaksi? Purina Onen ynnä muiden höttöjen ostaminen ns. väliruuaksi on helppoa, kun löytyy ihan marketista, mutta  Orijen, Acana ja Taste of the Wild on aina tilattu zooplussasta. Tilaus tulee kotiovelle asti, ja aina on sattunut vielä niin, että ollaan oltu kotona joten se on ollut suuri plussa, ku ei ole mistään tarvinnut lähte sitä safkaa raahaamaan.


Väliruuaksi valittiin muuten HauHau Champion siinä vaiheessa, kun Rymy alkoi olemaan jo tarpeeksi iso ja muutenkin söi Purinaa tosi huonosti (se merkki kun ei oikein ikinä kunnolla maistunut Rymylle) - näitä nappuloita ei siis tosiaan pentukokoisina taida meidän kaupassamme olla, tai ei ikinä ole osunut silmään, joten sen takia odoteltiin hetki. Näitä ostetaan nykyään usein Rympälle juuri noiden meidän pääruokien ollessa vähissä.


Cocon saapumisen jälkeen meillä on nappuloiden kulutus selkeästi lisääntynyt, Rymy kun yleisesti ottaen söi tätä ennen pelkästään aamulla nappuloita. Myönnettäköön, että Cocokin on kyllä aika usein saanut raakaa iltaisin, tai ainakin jotain "täytettä" kuppiinsa, ettei ihan pelkkää markettihöttöä sentään - ja välillä on taas käynyt niin päin, että molemmat ovat syöneet pari päivää nappuloita ja purkkiruokia. Enää en koe tästä tai meidän rahankäytöstämme hirveitä tunnontuskia, alkuun tuntui ihan maailmanlopulta.

Nykyään minulla on tapana sekoittaa noita lähikaupan ruokia Eukanubaan, osaksi sen takia, että kestää satsi pidempään. HauHau menee sellaisenaankin joskus, maistuu kummallekin, mutta varsinkin Friskies 2in1 näyttäisi pelkiltään syötynä aiheuttavan hieman löysää vatsaa, joten sen olen nyt aina sekoittanut johonkin.

Tällä hetkellä meillä syödään aamuisin Canagania sekä Orijenia - Rymy syö edellä mainittua ja Coco jälkimmäistä, joskin olen nyt varovaisesti välillä lisännyt Cocon ruokaan puolikkaan desin tuota toista merkkiä. Rymyllä ei ole enää pitkään aikaan mennyt vatsa mitenkään pahemmin sekaisin ruokien vaihtelusta, mutta tämä merkki + oletettavasti siskon juhlahumu ja niistä aiheutunut stressi aiheuttivat sellaisia vatsaoireita neitikoiralle, että ihan suosiolla vaihdettiin systeemiä. Eli tosiaan vähän nappuloita aamuisin kera cesarin tai jauhelihan, illalla aina raakaa. Kakka kertoo sen verran, että näyttäisi toimivan :)


Kuten siis näkyy, ei myö nyt niin kauhean montaa eri ruokaa olla loppujen lopuksi kokeiltu; kuulun selkeästi siihen klassiseen "kaavoihinsa kangistuneet" -kastiin, eli jos joku on hyväksi havaittu niin mitä sitä turhaan heti vaihtamaan. Toki se, ettei tässä lähellä ole mitään eläintarvikekauppoja vaikuttaa asiaan, kun sen hyväksi havaitun ruuan hakeminen kaupasta ei ole ihan yksinkertaista - Jyväskylään on tunnin matka, joten yhden ruokapussin takia sinne ei noin vain lähdetä. Ja koska meillä suositaan raakaa, koen ettei sen kuivamuonan tarvitse ihan aina olla juuri sitä kalleinta (sekään kun ei aina takaa laatua, vaikka näin on helppo ajatella)

Kiinnostaisi tietää mitä kuivamuonamerkkejä teillä käytetään ja/tai suositaan? Ostatteko aina samaa, vai vaihteletteko eri ruokien välillä ja millä perusteella?