Eilen illalla nähtiin ihan selkeää edistystä mitä Hugon ja Rymyn yhteiseloon tulee, enkä viitsinyt häiriköidä poikia kameralla, joten todistusaineistoa ei valitettavasti ole... joka tapauksessa, vaikka Rymy onkin sisällä ollut paikoittain aivan hullu (näykkii käsiä, varpaita, vinkuu pihalle, sisään, takaisin pihalle, sisään, mikään ei kelpaa, levoton) eikä suostu ulkona energiaansa purkamaan, eilinen ilta meni poikien osalta paljon odotettua paremmin (no okei, oltiin tosin jo riehuttu ja naksuteltu ja vaikka mitä)! Rymyhän näyttäisi jo tottuneen Hugon läsnäoloon, enää ei tarvitse veikkaa koko ajan kutsua leikkiin, mutta eilen tapahtui sekin ihme, ettei Hugoa tuntunut haittaavan pikkuveikan kuono tai äkkinäiset liikkeet juuri ollenkaan - pojat olivat itse asiassa välillä kuonot vastaikkain kuin mitkäkin kaverukset ja nuuhkivat vaan toisiaan kaikessa rauhassa. Järkyttävän hellyyttävä näkyhän se oli ja toivonkin, että olisi saatu kameraan ikuistettua, mutta ei voi mitään... Ja täytyy sanoa, että se kuva olisi todellakin tullut omistettua a) kaikille niille, jotka ovat siilistään luopuneet koiran takia (lähinnä siis niille, jotka ovat menneet sieltä mistä aita on matalin) sekä b) vähän myös niille, joiden mukaan whippetit on ihan tyhmiä, eivätkä ymmärrä mitään mistään tai usko puhetta. Nyt täytyy tietenkin sitten vaan toivoa, ettei tuo meidän poitsu koskaan petä tätä meikäläisen syvää luottamusta ja uskoa, ahem.
(Kummitätsy tuli vaihteeksi kylään ja saatiin taas kerran peruskuva Rymystä ja pikkusiskostani, kuten alhaalla oikealla näkyy ... pienimuotoinen kasa sohvalla, ja ei muuta kuin unta palloon. Jos Rymy ja Hugo on välillä hassu parivaljakko niin on kyllä tämäkin tiimi, ei jessus.)
Aihe numero kaksi liittyykin sitten syömiseen - Rymy on nimittäin alkanut hotkimaan luitaan - jostain syystä alkanut myös syömään niitä pää takakenossa, argh- ja lähipäivinä on todistettu jos jonkinlaista kakomista ja palasten oksentamista yms. Nämä sessiot kuulostavat oikeasti minun korviini aivan hirveiltä, joka kerta suurin piirtein pelkään pahinta O___o. Viimeksi korinat taisi aiheuttaa häränpuikko ja sitä ennen (kuivatut) poron kylkiluut ja pelkään, etten kohta uskalla antaa pojalle mitään jyrsittävää. Tässä nähdään taas ryhmäperhepäivähoitajan taustani; pysähdyn usein töissä miettimään asiaa uudelleen, kun huomaan kieltäväni lapsilta kaiken kivan ihan vain sen takia, ettei mitään vaan sattuisi. Näen potentiaalisia uhkia ihan joka nurkassa, enkä aina osaa antaa toisten olla lapsia ja harjoitella taitojaan ilman takaraivoa takovaa paniikkia. Välillä huomaan tekeväni samaa Rymyn kohdalla, mikä on äärimmäisen rasittavaa enkä tiedä miten pääsisin tästä tavasta eroon, pöh.
Tänään syötiinkin sitten pitkästä aikaa naudan rustoluuta, sen kun Rymy osaa syödä suht nätisti - siitä ei kauhean isoja paloja kerrallaan poitsu saa irti ja se toisaalta onkin ehkä se syy, miksi Rymy niihin kyllästyi jokunen aika sitten. Se ja liian tiheät tarjoilukerrat, kuvittelisin.
Kolmas mielessä pyörinyt juttu on näköjään Rymyn veli Toto ja Toton koirakaveri, Stella (blogi löytyy täältä!). Tuli treffit puheeksi velipojan omistajan kanssa ja näin eräänä yönä unta, jossa nämä koiruudet oli meillä hoidossa jostain syystä. Hassua sinänsä, kun ei olla oltu (vielä) oikeastaan missään tekemisissä, ellei niitä kasvattajan luona tapahtuneita Toton, silloisen Rämyn, sylittelyjä lasketa :D En millään malttaisi odottaa lämpimämpiä kelejä, että päästäisiin toteuttamaan nämä deitit - tahtoo, tahtoo, tahtoo! Rymylle en tietenkään ole vielä uskaltanut sanoa mitään, ettei raukaparka räjähdä malttamattomuuttaan. Eiku... XD!
Toinen hauska juttu on muuten se, että Toto oli yksi minunkin ehdotuksistani Rymyn tulevaksi nimeksi (Mieheke lämpeni liiaksi jo annetulle nimelle, eikä kelpuuttanut yhtäkään ehdotustani, tyhmä kun on. Ai miten niin katkera?!). Listallani pyöri muuten myös Cujo, Axu, Loki, Romy, Rico, Ippu, Nooa, Niki (kummitätsyn ehdotus), Lumo (yksi suosikeistani), Moto, Vinski (Prätkähiiret, come on!), Milo, Mico, Ricky, Ilmo, Rocky, Nemo, Hippu, Kosti (Popedan Costellon mukaan <3) ja Ilo, joka on mainituista edelleen se lempparini, the One. Olisi kyllä sopinut kaikinpuolin meidän perheen nimilistaan todella loistavasti, mutta ehkä se sitten säästetään sille seuraavalle pennulle, Rymyn mahdolliselle ja/tai tulevalle leikkikaverille ;D Onneksi luovuin Romy (Romi) ehdotuksestani, Puoliskon uusimmasta kummipoitsusta kun tuli nimittäin Roni. Ja toisaalta, Ilo olisi ollut EHKÄ tietyllä tapaa liian lähellä Eeliä, joka valikoitui Ronin serkkupojan nimeksi yhteisissä ristiäisissä (joo, off-topiccina voin kertoa, että Puoliskon kaikki neljä siskoa todellakin odottivat yhtä aikaa ja adoptiosisarukset pitivät yhteiset ristiäiset viime viikonloppuna :)) Sanottakoon vielä se, että ellei Puoliskon ensimmäinen kummipoitsu (1/3) olisi nimeltään Aapo, joko Hugo tai Rymy piru vie olisi. Hugo-Eevert olisi tod näk Aapo-Eevert :D
Näin, nyt onkin päivitetty niin ahkeraan, että voi taas hyvillä mielin pitää taukoa ;D
(Kummitätsy tuli vaihteeksi kylään ja saatiin taas kerran peruskuva Rymystä ja pikkusiskostani, kuten alhaalla oikealla näkyy ... pienimuotoinen kasa sohvalla, ja ei muuta kuin unta palloon. Jos Rymy ja Hugo on välillä hassu parivaljakko niin on kyllä tämäkin tiimi, ei jessus.)
Aihe numero kaksi liittyykin sitten syömiseen - Rymy on nimittäin alkanut hotkimaan luitaan - jostain syystä alkanut myös syömään niitä pää takakenossa, argh- ja lähipäivinä on todistettu jos jonkinlaista kakomista ja palasten oksentamista yms. Nämä sessiot kuulostavat oikeasti minun korviini aivan hirveiltä, joka kerta suurin piirtein pelkään pahinta O___o. Viimeksi korinat taisi aiheuttaa häränpuikko ja sitä ennen (kuivatut) poron kylkiluut ja pelkään, etten kohta uskalla antaa pojalle mitään jyrsittävää. Tässä nähdään taas ryhmäperhepäivähoitajan taustani; pysähdyn usein töissä miettimään asiaa uudelleen, kun huomaan kieltäväni lapsilta kaiken kivan ihan vain sen takia, ettei mitään vaan sattuisi. Näen potentiaalisia uhkia ihan joka nurkassa, enkä aina osaa antaa toisten olla lapsia ja harjoitella taitojaan ilman takaraivoa takovaa paniikkia. Välillä huomaan tekeväni samaa Rymyn kohdalla, mikä on äärimmäisen rasittavaa enkä tiedä miten pääsisin tästä tavasta eroon, pöh.
Tänään syötiinkin sitten pitkästä aikaa naudan rustoluuta, sen kun Rymy osaa syödä suht nätisti - siitä ei kauhean isoja paloja kerrallaan poitsu saa irti ja se toisaalta onkin ehkä se syy, miksi Rymy niihin kyllästyi jokunen aika sitten. Se ja liian tiheät tarjoilukerrat, kuvittelisin.
Kolmas mielessä pyörinyt juttu on näköjään Rymyn veli Toto ja Toton koirakaveri, Stella (blogi löytyy täältä!). Tuli treffit puheeksi velipojan omistajan kanssa ja näin eräänä yönä unta, jossa nämä koiruudet oli meillä hoidossa jostain syystä. Hassua sinänsä, kun ei olla oltu (vielä) oikeastaan missään tekemisissä, ellei niitä kasvattajan luona tapahtuneita Toton, silloisen Rämyn, sylittelyjä lasketa :D En millään malttaisi odottaa lämpimämpiä kelejä, että päästäisiin toteuttamaan nämä deitit - tahtoo, tahtoo, tahtoo! Rymylle en tietenkään ole vielä uskaltanut sanoa mitään, ettei raukaparka räjähdä malttamattomuuttaan. Eiku... XD!
Toinen hauska juttu on muuten se, että Toto oli yksi minunkin ehdotuksistani Rymyn tulevaksi nimeksi (Mieheke lämpeni liiaksi jo annetulle nimelle, eikä kelpuuttanut yhtäkään ehdotustani, tyhmä kun on. Ai miten niin katkera?!). Listallani pyöri muuten myös Cujo, Axu, Loki, Romy, Rico, Ippu, Nooa, Niki (kummitätsyn ehdotus), Lumo (yksi suosikeistani), Moto, Vinski (Prätkähiiret, come on!), Milo, Mico, Ricky, Ilmo, Rocky, Nemo, Hippu, Kosti (Popedan Costellon mukaan <3) ja Ilo, joka on mainituista edelleen se lempparini, the One. Olisi kyllä sopinut kaikinpuolin meidän perheen nimilistaan todella loistavasti, mutta ehkä se sitten säästetään sille seuraavalle pennulle, Rymyn mahdolliselle ja/tai tulevalle leikkikaverille ;D Onneksi luovuin Romy (Romi) ehdotuksestani, Puoliskon uusimmasta kummipoitsusta kun tuli nimittäin Roni. Ja toisaalta, Ilo olisi ollut EHKÄ tietyllä tapaa liian lähellä Eeliä, joka valikoitui Ronin serkkupojan nimeksi yhteisissä ristiäisissä (joo, off-topiccina voin kertoa, että Puoliskon kaikki neljä siskoa todellakin odottivat yhtä aikaa ja adoptiosisarukset pitivät yhteiset ristiäiset viime viikonloppuna :)) Sanottakoon vielä se, että ellei Puoliskon ensimmäinen kummipoitsu (1/3) olisi nimeltään Aapo, joko Hugo tai Rymy piru vie olisi. Hugo-Eevert olisi tod näk Aapo-Eevert :D
Näin, nyt onkin päivitetty niin ahkeraan, että voi taas hyvillä mielin pitää taukoa ;D
Oi ihana :D rupesi ihan hymyilyttämään, kun luin tämän postauksen! Mä kanssa mietin Nooa, tosin kirjotusasulla Noa, mut tykkäsin Totosta niin paljon, että se nimi sitten siunaantu :) Kolmas uros-koira (sitten joskus kymmenen vuoden päästä..EHKÄ) on Noa, muita vaihtoehtoja ei ole eikä tule!
VastaaPoistaLuu asiaan tuli mieleen, että meillä ainakin on aika nätisti syöty siankorvia. Niitä jyrsii pikkusen kerrallaan, kun ei kokonaan voi missään vaiheessa laittaa suuhun. Kokeilemisen arvoinen? Maistuu myös hyvin, eikä voi kiirehtiä syömisessä.
Hii, mua kyllä kans hymyilytti kun kirjotin tätä ja sitä paitsi - jaettu ilo, paras ilo :D
VastaaPoistaVoi, Noa! On kyllä niin kaunis nimi, että.
Joo, meillä Rymy kans tykkää noista korvista ja syö suhteellisen nätisti, mut tuppaa menemään vatsa sekaisin varsinkin jos ei muisteta tosi tarkkaan tsiigailla et kuinka paljon ehtii syömään... meinaan vaikka syö tosi nätisti on ihan järkyttävän NOPEA noidenkin kanssa ja ehtii vetämään sellaisen korvan ihan hetkessä. Moneen kertaan ollaan meinattu et "nyt otetaan korva pois" ja huomataankin et jaa, poitsu on vetäny sen jo :D Varmaan joku superkoira meillä.