Huomenia!

Se siitä vakaasta päätöksestäni olla postaamatta muutamaan päivään XD

 

HYVÄÄ HUOMENTA, MAMMA!

Näin meillä.

Tällainen näky odotti mua aamulla olohuoneessa; poitsu lojui sohvalla ja veteli tyytyväisenä kongin päällystä naamaansa :O - kehtasi mamma tulla ja lopettaa senkin kivan, mur! Nyt sitten kong-kakkaa odotellessa... Multa alkaa ihan oikeasti kohta keinot loppua mitä tämän karvakuonon viihdyttämiseen tulee (lähinnä siis yksin ollessaan) - täytyy ehkä taas suunnistaa TK:n sivuille etsimään lisää puuha-vinkkejä ja koirankestäviä leluja, jos sellaisia edes on. Tämäkin yksilö kesti vaan sen muutaman viikon, argh! Ehkä se sitten oli Rympän mielestä liian tyttömäinen väriltään?

Menen tänään illalla pariksi tunniksi töihin ja Puolisko on tapansa mukaan paloharjoituksissa kuten joka maanantai, tällä kertaa harmillisesti vain juuri ne samaiset tunnit joten ONNEKSI mittari näyttää jo -10°C, päästään siis pihalle telmimään (Käytiinkin jo äsken testaamassa, vähänkö poitsu spurttaili. Huomasi kyllä todella selvästi, ettei vähään aikaan ole päässyt pihalla riekkumaan, oli toinen niin innoissaan! Luulen, että tänään Rymppä vinkuu pihalle vähintään puolen tunnin välein, hah) vaikkei millekään kunnon riehutuslenkille vielä uskalletakaan lähteä ja sitten voitaisiin myös harjoitella SEISO -käskyä naksutellen, se kun on pojalla ihan hakusessa. Jos vaikka Rymy sitten vaan väsyneenä nukkuisi sen meidän poissaoloajan (toiveajattelua?) eikä jyrsisi enempää käytävän mattoa, sohvan alareunaa (ei se tosin oikeasti haittaa vaikka aina kielläkin; vanha sohva, tahtoo uuden jossain vaiheessa joten takaraivossa tahtomattani kuiskailen, että syö pois vaan!), olohuoneen mattoa tai rottinkikoria tai mitään muutakaan, huoh.  Ainakin äskeisen riehumisen jäljiltä poitsu ottaa nyt unta palloon sohvalla :D 

Näistä suhteellisen pienistä tuhoista en osaa ottaa suurtakaan stressiä, kyllähän sitä tiedettiin mitä koira mukanaan tuo, mutta kunhan vain pysyisi jatkossakin erossa Hugon kaapista... Tosin, onhan se jo huomattu että jos, oli se sitten kuka tahansa, erehtyy liian lähelle kolaamaan niin Hugo kyllä antaa kauneusuniensa lomassa poksuvaa palautetta eli ehkäpä tämän takia kaappi onkin säästynyt hampaiden jäljiltä. Tai okei, en myöskään halua hampaan jälkiä aarteisiini, eli kirjakokoelmiini tai uusiin kirjahyllyihin! Niiden suojaamista pohdin vakavasti ennen Rympän tuloa, mutta päädyttiin sitten vaan verkottamaan tv-taso poissaolojen ajaksi ja ainakin vielä (KOP KOP) kirjat ovat säästyneet.

Pakko vielä listata, että muita Rymynaattorin uhreja ovat olleet jo mainittujen, kuvan kärsijän sekä kummitätsyn nenän (se ottaa aina osumaa) lisäksi pari poitsun omaa peittoa ja nallea, lammas sekä se ihana vinkuva lammasmatto joka oli poitsun suursuosikki kotimatkasta lähtien (ja siis yllättävän kestävä!!), vinkukoira, pehmosiili, loofa pehmo (joka revittiin 30:ssä sekunissa, valehtelematta - sinänsä jännä kun taas tämä loofa on kestänyt meillä jo Rymyn tulosta asti) kilpikonna, äidin yksi pehmonalle ja riepoteltavaksi tarkoitettu vanha lakana,  apina, pehmo rope legs ja mitähän vielä... muista edes kaikkia :D Jälkilisäyksenä voin kertoa, että illalla meni sitten vielä toinen, joskin täytteetön, vinkumatto... Rymyllä on tapana ensimmäisenä leluista repiä silmät ja nenät, ylipäätään kaikki kovemmat kohdat jyrsitään irti heti. Ulokkeet Rocks! Eikä nämä tapetutkaan lelut sinänsä haittaisi, ellei Rymppä hyvillä mielin pistelisi poskeensa niitä täytteitä, neniä yms -- tästä mamma taas ei tykkää, vainoharhaisena odotan jotain suolitukosta yms.

Tuon loofa pehmosammakon lisäksi yhdeksi kestävimmistä leluista on osoittautunut pehmo pöllö - tosin tämä on juuri se samainen pöllö, joka tuppaa leikkiessä olemaan silmillä ja jonka kanssa Rymy törmäsi seinään niin, että irtosi samalla yksi maitohammas, mutta silti, tätä ei poitsu ole vielä saanut osiin! Tykkään. 
  
Mutta joo. Huomenna ja ylihuomennakin olen onneksi vapaalla (peruuntui ke iltavuoro, jee! Ja ne työpätkäni ovat muutenkin tällä viikolla normaaliin tapaan lyhyemmän puoleisia, tuplajee!) joten jos huomennakin on näin nätti keli, me todellakin lenkkeillään ja ahkerasti! Oli ihana huomata, ettei Rymy ole "unohtanut" lenkkeilyä eikä oltu palattu alun jumitukseen (päinvastoin) - eilen kun lähdettiin heittämään pikkusiskoa kotiin, Rymy tuli eteiseen pyydettäessä ja antoi laittaa vaatteet ylle. Samoin oli heti tuulikaapissa valmiina ja toisena ulkona ovesta, eikä pylly jumittanut autolle käveltäessä kertaakaan vaikkei poika vielä siinä vaiheessa tiennytkään, että autolle ollaan menossa. Tai no, en tiedä tiesikö. Otettiin mukaan sama fleece, joka aina otetaan automatkoille, että ehkä se sitten aavisti... Mamman hölmö fiksu otus!

Äidin luona, 5.2.12