Maanantaina ovikelloa soitti jo tutuksi tullut Itellan Mies (eli siis se, jonka kauhuksi viime kerralla näytin aamutuimaan pieneltä peikolta - ihme, että uskalsi meidän oven taakse uudestaan!), joka toi
meille zooplus-paketin, jee! Paketti sisälsi mm. nappuloita, jotka tilattiin ennen
kuin saatiin tuo pakastin sekä 2-in-1 aktivointipelin. Ensimmäinen
versio pelistä, eli tuo missä namit on piilossa tönöjen alla, oli poitsulle suhteellisen helppo; ollaanhan me purkkien alta nameja metsästetty ennenkin. Toinen versio vaatikin jo vähän
enemmän, onneksi. Välillä piti mamman kyllä muistuttaa Rymppää siitä, ettei tässä leikissä
namia ole tarkoitus syödä/jyrsiä esiin.
Paketista löytyi myös lelu, jonka sitä tilatessani, kuvittelin olevan osittain pehmo, osittain narua. No, ei ollut. Sen sijaan tämän kaverin yläosa oli jotain juuri sellaista tyhmää, älyttömän pehmeää whatever-muovia, jota Rymy raastoi kuin porkkanaa ja lelu evakoitiin melkein heti hitusen turvallisemmalle vyöhykkeelle (lue: kaappiin), jonka rajojen sisältä hän tulee varmasti löytämään vertaistukea selvitäkseen tästä traumaattiseesta kohtaamisesta. Samaisena iltana saapui paikalliseen postiin myös Petenkoiratarvike-paketti. Tästä paketista löytyi mm. isompi, muovinen peti sekä luunmuotoinen Air Kong Squeaker jota ei ainakaan vielä olla saatu osiin, mutta ollaan pudotettu mamman varpaille useampaan otteeseen.
Maanantaina syötiin myös lammasrullatikkua, kirjaimellisesti hullunkiilto silmissä:
Tiistaina sitten taas otettiin testaukseen Petenkoiratarvike-paketista löytynyt Egg Baby Alligator -pehmolelu - tämä veijari tilattiin, koska tuoteselostuksessa sanottiin, että se on hauska, pehmoinen aktivointilelu koiralle. Pehmolelussa on
tasku, johon voit piilottaa alligaattorin "munat". Koirasi virikkeistyy,
kun piilotat munat lelun sisään ja annat koirasi etsiä ne. Useat
pehmolelut kestävät vain hetken, kun koira "suolestaa" ne; tässä lelussa
koira suolestaa täytteiden sijasta munat! Voit käyttää munia myös
normaaleina palloina! Lelun tiukasti ommeltuun mahataskuun on piilotettu
valmiiksi 3 munaa, tuotepaketti sisältää yhteensä 5 munaa! Jokaisen
munan sisällä vinku. Munia voi piilotella lelun mahataskun uudestaan ja
uudestaan - lelu pitkäkestoiseen leikkiin! Olihan meikäläisen pakko tilata se kokeiluun; nyt nähdään miten pitkäkestoinen se onkaan!
No, pitkäkestoisuuden pituus on vielä mysteeri, se kun tosiaan on vielä ehjä -- sen sijaan selvisi, että MIELUINEN lelu ainakin on! Sitä suolistettiin pienen ärinän kera niin lattialla kuin sohvallakin eikä siltä edes yritetty repiä silmiä yms -- Rymy tajusi melkein heti sen lelun "idean" kun vähän osoitin oikeaan suuntaan ja yritti siis ihan tosissaan repiä niitä munia ulos, siinä kuitenkaan onnistumatta, wohoo!
Leikin päätteeksi poitsu roudasi lelun uuteen sänkyynsä ihan mamman jalkojen juureen (peti sijaitsee edelleen tuossa meikäläisen tietokonepisteen vieressä, siinä pieni tätä kirjoittaessanikin makaa niin suloisena) ja nukahti! Oli pakko napsaista kännykällä pari kuvaa
Tiistaina (vai olikohan se maanantai, ei voi muistaa!) taidettiin muuten napsaista myös uusinta 6-kk seisotuskuvat.
Keskiviikkona tai oikeastaan tiistai-yönä, meikäläinen ei millään saanut unta (piti olla alkuviikosta yövuoro joka kuitenkin peruuntui, mutta kai mun keho ei sitten vaan ollut tajunnut asiaa). Anyway, nousin suosiolla ylös siinä kolmen aikaa ja pyörin aamuyön sohvalla Rympän kanssa ettei Mieheke heräisi kun oli aikainen aamuherätys tiedossa. Poitsu veteli sikeitä mitä ihmeellisimmissä asennoissa, yleensä aina siirtyi tosi inhottavaan kohtaa ja painoi (meikäläisen levottomat jalat ei tykänny, ei sitten ollenkaan!) juuri kun olin nukahtamassa, mutta en sitten hennonnut koko aikaa toista siirrellä, joten minä vaan odottelin Miehekettä herääväksi - sitten se kehtasi vielä torkuttaa ainakin kahtakyt yli viiteen; argh, se tuntui ikuisuudelta! :D
No joo, Rymy tuntui aistivan, ettei mammalla ole kaikki muumit laaksossa, oli sen verran rauhallinen - tai sitten Rymppäkään ei nukkunut kovin hyvin sohvalla kun piti mm. koko ajan tarkistella mitä teen. Olen tässä lähiaikoina kiinnittänyt huomiota siihen, että väliin Rymy on kuin meikäläisen varjo. Yöllä jos siirryn huoneesta toiseen, poitsu usein seuraa perässä.
Kun lopulta yhdeksän aikaan kaaduin uudestaan sohvalle, Rymy tuli viekkuun ja nukuttiin jopa puolille päivin. Sen jälkeen lähdettiinkin pirteinä reippailemaan remmilenkille melkein tunniksi kun mittari näytti nollakeliä ja mentiin vielä sellainen lenkki, jota ei olla koskaan ennen käyty. Rymy käveli tosi hienosti hihnassa (tosin alkoi vetää heti kun tajusi, että ollaan menossa kotiin) vaikka kaikkea ja kaikkia pitikin jäädä vähän tuijottelemaan ja aina välillä eksyttiin mamman jalkoihin kävelemään.
Yhdessä kohtaa arvasin jo etukäteen mitä tuleman pitää - edessämme käveli lapsia kelkan kanssa, joista toinen meidät nähdessään, hihkaisi kaverille "kato, koira, odotetaan hetki" ja siinähän ne kaksi seisoivat aivan keskellä tietä joten kohtaamiselta ei voitu välttyä. Rymy yritti heti mennä tekemään tuttavuutta, lapset kun ovat niin IN ja sen verran annoin periksi, että sai haistella tarjotut kädet, mutta sitten jatkettiin matkaa. Toinen lapsista ehti kyllä hymyillen sanoa, miten hassulta koira näyttää "kun sen korvat on tolleen jännästi". Olivat siis taas ihan miten sattuivat. Kuulin vielä kuinka samainen lapsi ohjeista pienempäänsä meidän selän takana, että "koiralle pitää aina antaa käsi haisteltavaksi, silleen miten minäkin annoin!" Melkein teki mieli kääntyä ympäri ja sanoa nätisti, että kyllä se toinen lapsi oli ihan oikein tehnyt, kun ei ollut mitään koiruuden eteen tunkenut vaan antoi pienen itse tulla haistelemaan, mutta en sitten viitsinyt. Olisin kyllä samaan syssyyn vielä neuvonnut, että ei kannata jäädä keskelle tietä koiraa odottamaan, oli se kuinka pieni ja söpö tahansa, ja aina pitäisi muistaa pyytää taluttajalta lupa, ennen kuin edes tarjoaa mitään kättä haisteltavaksi! Tämän takia mentiinkin suht vikkelään ohi, en tiedä olisiko tilanne ollut toinen jos olisivat kysyneet. Yleensä olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että ohikulkijat ohitetaan elleivät nyt ihan tuttuja ole.
Lenkillä törmättiin myös yhteen mummoon, joka pysähtyi sanomaan, että "sinun koirallasi on sitten hieno peite!" kun meillä oli tänään se supernätti takki yllä. Tulee itsellekin aina jotenkin tosi hyvä olo, kun poitsun vaatetus saa hymyn toisten huulille :) Takki sopii just nyt muuten ihan mainiosti, eikä kertaakaan pienempänäkään onnistuttu siihen pissaamaan. Mistä tulikin mieleeni... missäköhän vaiheessa nää poitsut oppii nostamaan kinttuaan pissatessaan? Alkaa jo pikkuhiljaa tympimään tää jatkuva etutassujen kastelu?!
No joo, Rymy tuntui aistivan, ettei mammalla ole kaikki muumit laaksossa, oli sen verran rauhallinen - tai sitten Rymppäkään ei nukkunut kovin hyvin sohvalla kun piti mm. koko ajan tarkistella mitä teen. Olen tässä lähiaikoina kiinnittänyt huomiota siihen, että väliin Rymy on kuin meikäläisen varjo. Yöllä jos siirryn huoneesta toiseen, poitsu usein seuraa perässä.
Kun lopulta yhdeksän aikaan kaaduin uudestaan sohvalle, Rymy tuli viekkuun ja nukuttiin jopa puolille päivin. Sen jälkeen lähdettiinkin pirteinä reippailemaan remmilenkille melkein tunniksi kun mittari näytti nollakeliä ja mentiin vielä sellainen lenkki, jota ei olla koskaan ennen käyty. Rymy käveli tosi hienosti hihnassa (tosin alkoi vetää heti kun tajusi, että ollaan menossa kotiin) vaikka kaikkea ja kaikkia pitikin jäädä vähän tuijottelemaan ja aina välillä eksyttiin mamman jalkoihin kävelemään.
Yhdessä kohtaa arvasin jo etukäteen mitä tuleman pitää - edessämme käveli lapsia kelkan kanssa, joista toinen meidät nähdessään, hihkaisi kaverille "kato, koira, odotetaan hetki" ja siinähän ne kaksi seisoivat aivan keskellä tietä joten kohtaamiselta ei voitu välttyä. Rymy yritti heti mennä tekemään tuttavuutta, lapset kun ovat niin IN ja sen verran annoin periksi, että sai haistella tarjotut kädet, mutta sitten jatkettiin matkaa. Toinen lapsista ehti kyllä hymyillen sanoa, miten hassulta koira näyttää "kun sen korvat on tolleen jännästi". Olivat siis taas ihan miten sattuivat. Kuulin vielä kuinka samainen lapsi ohjeista pienempäänsä meidän selän takana, että "koiralle pitää aina antaa käsi haisteltavaksi, silleen miten minäkin annoin!" Melkein teki mieli kääntyä ympäri ja sanoa nätisti, että kyllä se toinen lapsi oli ihan oikein tehnyt, kun ei ollut mitään koiruuden eteen tunkenut vaan antoi pienen itse tulla haistelemaan, mutta en sitten viitsinyt. Olisin kyllä samaan syssyyn vielä neuvonnut, että ei kannata jäädä keskelle tietä koiraa odottamaan, oli se kuinka pieni ja söpö tahansa, ja aina pitäisi muistaa pyytää taluttajalta lupa, ennen kuin edes tarjoaa mitään kättä haisteltavaksi! Tämän takia mentiinkin suht vikkelään ohi, en tiedä olisiko tilanne ollut toinen jos olisivat kysyneet. Yleensä olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että ohikulkijat ohitetaan elleivät nyt ihan tuttuja ole.
Lenkillä törmättiin myös yhteen mummoon, joka pysähtyi sanomaan, että "sinun koirallasi on sitten hieno peite!" kun meillä oli tänään se supernätti takki yllä. Tulee itsellekin aina jotenkin tosi hyvä olo, kun poitsun vaatetus saa hymyn toisten huulille :) Takki sopii just nyt muuten ihan mainiosti, eikä kertaakaan pienempänäkään onnistuttu siihen pissaamaan. Mistä tulikin mieleeni... missäköhän vaiheessa nää poitsut oppii nostamaan kinttuaan pissatessaan? Alkaa jo pikkuhiljaa tympimään tää jatkuva etutassujen kastelu?!
Keskiviikkona harjoiteltiin myös PAIKKA-käskyä mm. siinä vaiheessa kun otin ruuan pois uunista, ja nyt näyttäisi siltä, että Rymy on sen tosiaan sisäistänyt. Yhdessä vaiheessa otin naksuttimen käytöön, yrittäessäni saada poitsun tajuamaan ettei paikallaan olo tarkoita samaa kuin maakaminen. Taisi oppi mennä perille, jee!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti