Ei noiden koirien kanssa huolet lopu ikinä, se on vissi. Nyt kun neitikoiran korva näyttää parantumisen merkkejä, eivätkä tassutkaan ole auenneet pitkiin aikoihin kumpaisellakaan, keksin toisen huolenaiheen (koska nähtävästi en osaa olla ilman).
... Taas vähän note-to-self -tyyppinen postaus, mutta onpahan sitten tämäkin episodi ylhäällä kera ajankohtien jos ei muisti pelitä.
Perjantaina molemmat koirat tosiaan yrittivät kaasuttaa kaikki vieraamme hengiltä, varsinkin Coco. Nuo pommit eivät olleet mitään verrattuna niihin arkisiin kranaatteihin, joilla joskus yritetään tainnuttaa kanssaeläjät, oikeasti. Maanantaina neitikoiralla oli äidin mukaan lenkillä vatsa tosi löysällä, tiistaina oksensi yhden kerran järkyttävän ison kasan, tosin juuri mahatikun syötyään, ja tänään olikin sitten kellertävän kakan seassa jos jonkinlaista limaa, mm. vihreää.
Onneksi heti parista ekasta ei-hyvästä kakasta ei tarvitse huolestua, eli seuraillaan taas tilannetta muutaman päivän ajan. Perjantain ja maanantain ns. oireilut pistin noiden juhlien stressin piikkiin, mutta tuollainen limainen ulostehan yleensä viittaa ärtyneeseen paksusuoleen tai tulehdukseen. Molemmat koirat madotettiin juuri, joten tuskinpa kyse on matosista, mutta eihän sitä tiedä mitä nuo kaksi ovat pihalla ehtineet napaansa napsia meidän tietämättämme. Vierasesinettäkään ei voi laskuista pois sulkea, Rymyn kanssa on totuttu näihin kakkajuttuihin - mistä tulikin mieleeni, että tässä lumien alkaessa sulaa keräilin pihalta unohtuneita kakkakasoja ja sieltähän löytyi kaikenlaista mukavaa, mm. ihan mukavasti niiden syötyjen vihreiden tablettiemme palasia. Tänään aamulla Rymy mussutti tyytyväisenä napaansa pientä nenäliinapakkausta tai oikeammin sen sisältöä, ja olipa se saanut käsiinsä nenäsumuttimenikin (joka onneksi selvisi pahvisuojansa ansiosta vahingoittumana) sekä tassupyyhkeensä. Taas saatiin muistutus siitä, ettei Rymyyn voi luottaa ollenkaan, mitä yöpöytiin tai ylipäätään pöydillä oleviin tavaroihin tulee - pitäisi melkein hankkia laatikollinen systeemi makkariin, ettei aina kaikkea tarvitse nostaa lipaston päälle, se kun tuppaa aina unohtumaan tai jalat on juuri rasvattu tai tai tai... tekosyitä on monia, kuten aina. Cocoa en ole kyllä tainnut kertaakaan yllättää syömästä mitään ei-sallittua ellei petien täkkien pehmusteita oteta laskuun, mutta sitähän en tiedä kuinka usein Coco on ollut Rymyä auttamassa kun meidän poika on keksinyt jotain kivaa mussutettavaa. Takapihalla sen sijaan Coco harvoin keskittyy muihin juttuihin kuin palloon, ei vietä siellä aikaa välipaloja etsien kuten Rymppä tekee.
Anyway! Vaihdettiin juuri nappuloita, juurikin perjantaina, joten syy neitikoiran vatsavaivoihin saattaa hyvin yksinkertaisesti piillä siinä. Tällä hetkellä molemmat otukset testaavat siis Canagania, jota Rymykin näin juhlahumun keskellä ja jälkeen on syönyt kahdesti päivässä eikä kyllä ole mitenkään oireillut. Eilen saatiin isompi satsi Orijenia, joka ainakin Rymyn pentuaikoina havaittiin hyväksi merkiksi, joten ehkäpä tänään illalla neitikoiralle tarjoillaan joko sitä tai sitten hyvin pelkistettyä raakaruokaa kera riisin, siihen kun Cocon vatsa on kuitenkin täällä ollessaan ehtinyt tottumaan. Canaganit jätetään nyt kuitenkin tod näk kokonaan neitikoiran kohdalla pois, ihan varmuuden vuoksi. Jos ja kun ollaan saatu vatsa takaisin harmoniaansa, voidaan varovasti kokeilla uudestaan.
Että tällaista tänään, saas nähdä mitä huomenna.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti