COCO AKTIVOITUU N-Y-T - NYT!

 

Eilen, eli torstaina, kummitätsy otti ex-tempore Rympän pienelle lenkille kavereidensa kanssa, jotka tulla tupsahtivat kylään kesken oman lenkkinsä. Se pieni lenkki sitten yllättäen muuttuikin vähän pidemmäksi (vetivät n. 7 kilometrin pätkän, ellei pidemmänkin), mikä oli oikeastaan todella loistava juttu, koska Rymylle tekee niin hyvää päästä selkeästi pidemmille lenkeille - sekä ilman Cocoa. Molempia otuksia en yhtä aikaan jaksa viedä tuntia pidemmälle remmilenkille, selkä ei kestä eikä kyllä hermotkaan, ja muutenkin alone-time + pieni pesäero tekee varmasti nannaa molemmille aika ajoin. Coco ei ainakaan näytä kaipaavan Rymyä mitenkään erityisesti näiden lähdettyä, vaikka tietysti alkuun oli tyttöjen mukaan tunkemassa - en sitten tiedä mikä on meininki neidin ollessa kokonaan yksin, mutta todisteiden mukaan Coco kyllä vaan vetelee sikeitä. Harvemmin on nyt ollut niitä tilanteita, että Rymy jäisi yksinään kotiin, joten Rymyn mielentilasta ilman Cocoa en osaa sanoa mitään - täytyisi ehkä ottaa tavoitteeksi järjestää sellaisia tilanteita vähän useammin, jos vaikka näin kevään tullen jatkettaisiin ahkerammin noita Cocon lenkitysharjoituksia ilman Rymyä.

Sisko siis soitti jossain vaiheessa ilmoittaen heidän olevan nyt sittenkin vähän pidemmällä lenkillä Rymyn vähäisestä vaatetuksesta huolimatta. Lisäksi hän ilmoitti, että aikoo just-nyt-kohta päästää poitsun juoksemaan vapaana eli jos se sitten katoaa niin ei ole hänen syynsä kun hän kerran soitti ja ilmoitti/kysyi lupaa. Sisko pitää kyllä Rymyä välillä vapaana, mutta kuten minä, aina pitää pelätä pahinta! Liikaa samoja geenejä, ehkä.

Hyvin tarkeni Rymy vielä iltasella pienen manttelinsa kanssa; kotiin tuli hyvin tyytyväinen ja väsy koira. Btw, note to self; voisi muutenkin jo käyttää järkeään ja jättää vaatteet kokonaan pois, ainakin jos mittari näyttää tarpeeksi makeita lukemia. Päivällä poitsulla oli Cocon mantteli (joo, se on vähän pidempi selältään kuin Rymyn oma, sekä snadisti isompi, ahem) ja sadetakki tuulelta suojaamassa, mutta puolessa välissä otettiin molemmat turhakkeet kokonaan pois. Coco sen sijaan sai pitää Rymyn syystakin, vilukoira kun on. Niin, ja oli Rymyllä se sadetakki vähän senkin takia, kun se Cocon mantteli on pirtsakan vaaleanpunainen, eikä sisko kestä jos meidän Miehellä on Tyttöjen Hempeitä Värejä ja joku voi vielä nähdä! :D

Ja tälleen välitietona, Rymy niin punnitaan tässä ihan lähiaikoina. Ähäkutti, punnitsin jo! Rymy painaa kotivaa'an mukaan tasan 15kg ja Coco 12,3kg.

Omaan silmään tuo näyttää tällä hetkellä vähän liian jämäkältä, täytyy yrittää vaikka huomenna ottaa seisotuskuvat molemmista - sisko kun yllättäen nukkuu vielä, enkä yksin viitsi alkaa edes yrittämään. Me tehtiin aamulenkki hyvän ystäväni kanssa jo kasin maissa ja riekuin sen jälkeen otuksien kanssa hetken pihalla ennen aamusafkan tarjoilua. Nyt on tunnin verran ollut ihana rauha ja hiljaisuus, mäkin olen saanut ihan omassa ylhäisyydessäni juoda kahvia ilman ainuttakaan keskeytystä! Luksusta. Otetaan tämä muuten tavaksi kaverini kanssa, eli aina hänen mennessään iltavuoroon (joka toinen arkipäivä, sillä vaikka samaa työtä tehdään, hän on eri ryhmiksessä eikä näin ollen tee vuorotyötä), käydään eka otuksien kanssa n.40-45:n minuutin aamulenkki siinä kasin maissa. Vien itse molempia koiria, koska mun mielestä se vielä vaatii harjoittelua, mutta on erittäin kiva ja huojentavaa, kun on se kaveri siinä mukana; jos tilanne iskee päälle, niin voin aina hetkeksi sysätä toisen hihnan luotettavaan kouraan. Enkä siis tarkoita, että pelkästään koirien pitäisi harjoitella yhdessäkävelyä, vaan yhtälailla meikäläisen - hermoilu ja jännitys kuuluvat edelleen niihin pahimpiin "lenkkimokiini", enkä meinaa päästä niistä eroon. Vaikka on se kyllä niin, että positiivinen vahvistaminen toimii minuunkin siinä missä koiriinkin; mitä enemmän tehdään hyviä ja onnistuneita lenkkejä ja ohituksia, sitä iloisemmalla mielellä lähden näille yhteislenkeille molempien kanssa.

Sitä paitsi, kyllähän sen eron huomaa, kun aamulla ollaan tehty se lenkki ja riekuttu - siis verrattuna niihin aamuihin, kun minä en saa itseäni millään hereille, kiukuttaa ja turhauttaa ja väsyttää ja jännittää, ja sitten nämä kaksi vielä ärjyvät, örisevät ja painivat olkkarissa, eikä mikään onnistu. Ei siinä oikeastaan voi koiria syyttää, niinkus yhtään.

Mutta juups, jos olisin tiennyt Rympän ja kummitätsyn yhteislenkin muuttuvan niinkin pitkäksi, oltaisiin ehkä lähdetty Coconkin kanssa harjoittelemaan lenkkeilyä. Ei sillä, että mekään toimettomana oltaisiin vaan odoteltu niitä kotiin, ehei!

Me riehuttiin pihalla pallon kanssa ihan rauhassa, me leikittiin vetolelulla ilman, että joku yritti koko ajan jyrsiä lelua keskeltä kahtia, me otettiin Cocon omia leluja esiin ja annettiin niille kuulkaas kyytiä ja lopuksi me vielä otettiin esiin Rympän vanha aktivointipeli, jonka poitsu selvittää jo sekuneissa, ja kokeiltiin sitä! Ja koska Cocolla ei paljoa tuota extra massaa ole, toisin kuin meidän pullukalla, täytin pelin pienillä juustonpaloilla - kyl ois Rymy ollut kateellinen, jos ois ollut näkemässä... En muista yhtään kokeiltiinko koejaksolla tätä leikkiä, Toton kanssa ainakin kokeiltiin. Coco joka tapauksessa ei alkuun meinannut millään tajuta, että noita juttuja pystyi siirtelemään, meinasi jo ihan kyllästyä joten vähän avitin alkuun, ja siinä vaiheessa kun tajusi mistä on kyse, alkoi hillitön repiminen. Neiti käytti oikeastaan pelkästään kuonoaan - Rymyhän työntää noita aika hyvin tassuillaan. Toisella kierroksella meni jo paljon paremmin, tai siis sujuvammin, edelleen tosi innokkaana yritti saada namit esiin. Kolmannella kerralla laitoinkin sitten noi tötsät, kun vihdoin ja viimein ne kaapista löysin, ja niiden kaatelun neiti hiffasikin samantien.

Loppuun vielä yksi ihmetys. Cocosta lähtee nimittäin ihan sairaan paljon karvaa! Oletan, että neiti vaihtaa kuosiaan kesäkuntoon, ei siinä mitään, mut miten Rymystä ei tunnu lähtevän mitään? Onks tääkin taas joku tyttöjuttu, häh? :D Noilla kyllä on ihan erilaiset karvapeitteet, käden alla sen eron tuntee varsin selvästi, mut silti ihmetyttää. On muuten ihan pirun hyvä, että saatiin vähän aikaa sitten toi nahkasohva, mun kevätallergiat eivät nimittäin ehkä olis kestäneet sitä kangassohvaa ollenkaan.

... jaa. Kello on melkein 11 ja nyt sitten alkoi tää Rymyn päivittäinen pihalle-sisään-pihalle-rumba. Millä sä selität koiralle, että vaikka pihalla paistaa aurinko, se ei vielä takaa et siellä on loikoilulämmintä? :/ Tänään on taas niin vaikeaa olla koira.

Edit. Tälleen postausta itse uudelleen silmäillessä, herää kysymys: mitä ihmeen mönjää meidän uunin ovessa on? Pakko mennä tsekkaamaan...