KOLMEN PÄIVÄN BILEET

... siis ihan kirjaimellisesti; sisko täytti 18 ja juhlat alkoivat jo perjantaina, jatkuivat melkein samalla vieraslistalla lauantaina ja loppuivat sunnuntaina joskus kasin aikaan viimeisen setin kotiuduttua. Nyt täällä ei ole enää kuin äiti miesystävänsä kanssa, joten pikkuhiljaa palaillaan arkeen ja rauhaan, onneksi... olo on nimittäin kuin merileijonalla, sen verran tullut kaikkea mussutettua. Juhlista ei sen enempää, paitsi koirien näkökulmasta.

Perjantaina olin antanut otuksille joskus aamulla kalkkunankaulat sekä muistaakseni jossain vaiheessa sai Coco dentan Rympän ollessa pihalla ja sehän kostautui illalla; molemmat koirat päästelivät sellaisia pommeja, että vieraat saivat kymmenen minuutin välein käydä ulkona haukkaamassa raitista ilmaa, joskin sisääntullessa nuo mukavat aromit iskivät vasten naamaa aina kaksinverroin maukkaampina. Olen tosin melkovarma, että syyllinen oli Coco, joka ei meillä ole tottunut ihan noin suuriin vierassatseihin, olihan täällä perjantaina se parikymmentä naamaa, vähintään + ääntä ja musiikkia (joka tosin pysyi suht hiljaisena naapureita ja noita meidän otuksia ajatellen, se tehtiin selväksi jo ihan face-tapahtumassa, kuulkaas!). Rymylle suht suuri osa naamoista oli tuttuja, Cocolle ainoastaan pari. Silti neitikoira otti heti omakseen pari miesvierasta ja siellä se nukkua makoili sohvalla näiden Tiettyjen Vieraiden viekussa, totta kai rapsutuksista melkein kehräten ja tappavia pommeja päästellen. Rymy taasen osaa mennä makkarin petiinsä uinumaan, jos kaipaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta, mutta Coco on yleensä siellä missä muu perhe.

Lauantaina sisko ja poikkiksensa lenkittivät aamulla molemmat koirat, sekä riehuttivat niitä (lue: Cocoa) vähintään muutaman tunnin pihalla parissa eri osassa (toisella kertaa jäi neidille mantteli ylle, nyt se vaatii pienen pesun, eh), kun taas äidin miesystävä lenkkeilytti vielä erikseen Rymyn. Äidin miesystävä tykkää kovasti koirista sekä ulkoilusta, joten melkein aina täällä ollessaan hän lenkkeilee Rymyn kanssa, välillä pitkiäkin lenkkejä, mikä on minusta aivan ihanaa vaihtelua arkeen. Tällöin Coco jää aina nauttimaan pallopuuhista pihalla ja/tai aktivointihommista sisätiloissa, tai sitten ihan vaan ollaan ja köllötellään rauhassa.  Lauantaina Coco olikin niin hyvin väsytetty, että melkein koko illan koiranraato makasi raajat kohti kattoa olkkarinpedissä, ei tietoakaan vieraista. Rymy sen sijaan oli vähän levottomampi alkuun, mutta lopulta poitsu löysi tiensä omaan petiinsä ja sieltä kuorsaava otus siirrettiin olkkariin kun lähdettiin baariin - muutoin Coco olisi löytynyt sängystämme myöhemmin yöllä.

Juhlista ei niinkään napsittu kuvia, ainakaan koirista, mutta pakko on ainakin ekana jakaa edelliseltä sunnuntailta yksi kuva, nimittäin Coco yhden Lemppari Miehensä kanssa, kyseessä siis siskon paras kaveri - onneksi kyseinen henkilö tuli myös itse juhliin nauttimaan suukotteluista (ja niistä pommeista, ahem). Vieraille Coco ei enää murise, eikä hauku, ainoastaan ovikellolle välillä saattaa ärähtää paitsi - paitsi siis edelleen tälle samalle henkilölle, joka hänet alunperin säikäyttikin, eli äidin entiselle miesystävälle haukuttiin perjantaina muutaman minuutin verran ennen kuin todettiin vaarattomaksi.

Sunnuntaina iskä toi pyynnöstäni palloja (Cocolle) pihalle - meillähän ei minkäänlaisia palloja oteta enään sisään taloon, jotkut rajat tämänkin touhun kanssa pidettävä, muuten neiti käskyttää meitä ihan 24/7 eikä mistään tule mitään :D On muuten aikamoiset keuhkot tällä neitikoiralla, puhumattakaan sisukkuudesta, ei voi muuta sanoa! Toivon muuten niin, että tulisi jo kesä - meikäläiselle iski kevätallergiat päälle, tänään pystyin jopa 30 minuuttia olemaan koirien kanssa pihalla (onneksi tänään mun ei tarvitse, kun tosiaan nytkin siellä äidin miesystävä riehuttaa lapsosia) ennen kuin olo alkoi tuntumaan liian huonolta. Koirien tassutkin, tai Cocon tapauksessa puolet koirasta, täytyy huuhtasta päivän aikana pariin ellei kolmeen otteeseen, kun tuo meidän piha on aika mutainen. Sammalta ja kuraa, mutta ei ruohoa. Saas nähdä pystytäänkö sille jossain vaiheessa jotain tekemään, vaatisi meinaan hetken takapihakiellon, eikä ainakaan tälleen kahden energisen koiran kanssa siihen kyllä ryhdytä. Järkihän siinä lähtisi... Mut niin, ne kuvat!