RYMY VS COCO

Koska nyt on Valtakunnallinen Koiranpäivä, ajattelin nopsaan julkaista vielä yhden postauksen (edellinen täällä) - lupaan pyhästi, ettei tällä postauksella ole mitään tekemistä vatsavaivojen kanssa!

 
Rymy mieluusti istuskelee ja tutkailee maisemia pihalla ollessaan, makoilee auringossa ja nukkuu jopa, kun taas Cocon mielestä tuo aidattu alueemme on juoksemista ja/tai palloleikkejä varten and that's it.

Rymy myös viihtyy ilman ihmistä pihalla vaikka tuntikausia, Coco kyllästyy varsin pian ja vaatii päästä sisään, varsinkin jos Rymyä ei huvita juoksuleikit. Joskus ehkä voi hetken jotain neitikoira nuuskutella, sitten takaisin sisään lämpimään (muuttuukohan tämä lämpimien kelien myötä?)

Rymy haukkuu halutessaan sisään takapihalta, Coco hyppää aina ekana ovea vasten.

Rymy tuo heitetyn lelun ja lähtee jolkottomaan johonkin suuntaan samalla tähyillen josko lelua näkyisi ja/tai jää odottamaan palkkaa, Cocolle ei palkka edes maistu ja tämä pitää koko ajan tarkasti silmällä lelua heittävää/potkivaa ihmistä ja tämän kehoa; osaa sen perusteella ennakoida minne ihminen milloinkin viskoo pallon ja siirtyy aina tulilinjalle, argh - Rymy ei tällaiseen päättelyyn tunnu kykenevän...

Rymy vinkuu tahtoessaan apua (lelu sohvan alla yms), Coco useimmiten haukkuu kimakasti. Samaten Coco komentaa haukkuen jos asiat tapahtuvat liian hitaasti, Rymy sen sijaan itkuvinkuu tosi surkeana, ikään kuin ei olisi eläissään saanut rakkautta tai ruokaa.

Rymy heittelee kongia ja saa täten herkun sekunneissa ulos, Coco vaan kärsivällisesti lipoo lelunsa puhtaaksi.

Rymy saunoo, Cocon mielestä jo saunahuoneen ovi on suhteellisen pelottava (ollaan tosin otettu se linja, ettei Cocoa edes opeteta saunomaan, kun ei tosiaan ole meidän omamme). Rymyhän vaatii päästä saunaan jo siinä vaiheessa kun tajuaa sen olevan edes hitusen lämmin ja vinkuu kärsivänä oven takana, kun emme yksin anna mennä. Kun me saunomme, Coco nukkuu olkkarissa.

Rymy ei yleensä väistä mitään ennen kuin kolahtaa, eikä välttämättä silloinkaan, Coco taasen on heti kärppänä pois jaloista kun huomaa ihmisen/imurin/minkä tahansa lähestyvän (paitsi jos kyseessä on se hemskutin pallo!) - joskus pelkkä aikomus kohta lähestyä riittää. Rymy ei myöskään ikinä ole oppinut mitä väisty tarkoittaa, Coco kun taas reagoi käskyyn melkein heti - kesken unien voi käydä vähän hitaammalla. 

Rymyllä on hitusen hitaammat refleksit, monen monta kertaa osunut pallo suoraan päähän, Cocohan nappaa sen ilmasta.

Rymy nukkuu usein päivällä makkarissa omassa pedissään, Coco sen sijaan pyrkii olemaan aina siellä missä muu perhe, ellei tosiaan olla siellä saunassa.

Iltaisin Rymy melkein aina löytyy samaisesta pedistä nukkumasta, Coco taasen tahtoisi jäädä olkkariin, mutta ollaan otettu tavaksi viedä makkariin vaeltelun ja täten pissavahinkojen välttämiseksi. Jossain vaiheessa yöllä Rymy usein siirtyy kuitenkin sohvalle hetkeksi ja Coco omastaan Rympän petiin.

Rymy ei lasten kanssa ollessaan osaa oikein hillitä voimiaan ja saattaa esim. hypätä pientä vasten, innostuu juoksemisesta ja kiljumisesta, rakastaa pussailua jne - Coco on ollut lasten läheisyydessä tosi rauhallinen ja kärsivällinen, melkein vetäytyvä, eikä ole kertaakaan tehnyt sellaisessa tilanteessa mitään kiellettyä.

Rymy ei yleensä märällä kelillä lenkkeillessä ole likainen kuin tassuistaan, Cocon kävely on vissiin sen verran tanssahtelevaa, että neiti on yeensä vatsanalustaansa myöden kurainen.

Rymy tykkää nukkua jalkojen päällä/välissä + peiton päällä, Coco haluaa aina peiton alle ja usein ihan kainaloon tai ainakin mahdollisimman lähelle.

Rymy kai tottui remontin keskellä työkaluihin ja paukkeeseen, koska ei tunnu säikkyvän mitään kovia ääniä ja kuononkin voi surutta tunkea ihan lähelle akkuporakonetta, nou hätä - Coco onkin sitten asiasta aikalailla vastakkaista mieltä. Neiti pysyy mieluummin sisällä jos vaikkapa tamppaan pihalla mattoja, Rymyä ei moinen meteli hetkauta.

Rymy kiertää lammikot, Coco hyppää usein yli. Kumpainenkin yleensä pyrkii siis välttämään moiset kammotukset... paitsi jos tilanteeseen liittyy pallo! Silloin ei minkäänlaiset järvilammikot voi neitikoiran menoa estää, se on vissi.

Rymy kerjää keittiössä aina kun jääkapin ovi aukeaa ja juusto/leipä otetaan esiin, Coco taasen ei ole vielä hiffannut, että jotain voisi jopa pudota lattialle. Tosin meillä on Cocon tulosta asti ollut aikalailla kiellettyä antaa Rympälle mitään extra-herkkuja Cocon nähden, ettei Coco vaan opi yhdistämään toisiinsa juustopakettia ja herkkua... 

Rymy hakee huomiota varastamalla tavaroita pihalla ja juoksemalla karkuun - tai pihalle, jos ovi on auki - yrittäen saada tietenkin meikäläisen leikkimään hippaa kanssaan, argh, Coco vaatii päästä syliin halutessaan huomiota. 

JNE :D

Olisihan noita eroja toki lisää, mutta tässä ehkä ne selkeimmät. Lopputulokseksi todettakoon, että varsin erilaisia persoonia kumpainenkin, molemmilla paljon ihania luonteenpiirteitä sekä toinen mokoma niitä ei-niin-miellyttäviä. Joissain tilanteissa Rymy on niin mies kuin vaan mies olla ja voi, kun taas Cocolla on selkeästi havaittavissa naisellista viekkautta ja taktikointia, kettumaista oveluutta.  Voisi melkein todeta, että vertauskuvallisesti, Rymy on luonteeltaan peruna, Coco sipuli...

Elikkäs näin, HYVÄÄ KOIRANPÄIVÄÄ 2013! Muistakaa antaa extra-halit omille karvakuonoille :)