PIENI AVAUTUMINEN

Möö! Tää on varmasti taas kerran ihan normaalia koirien käyttäytymistä, mutta silti niin hemmetin rasittavaa, että nyt on pakko avautua. Välillä koirien kanssa ollessa on ihan samanlainen fiilis kuin jos olisi töissä noiden lasten kanssa; samanlainen meno, olin mä siellä tai kotona, argh.  

"TOI KIUSAA, TOI VEI MUN LELUN, EN VARPPINA TEHNY MITÄÄN, ENKÄ, TOI ALOTTI, EN TAHDO! EN KUUUUNTELE! MÄ TAAAHDOON TOOOON!"

Eli. Vaikka pistäisit lattialle esille kymmenen täsmälleen samanlaista nahkaluuta, joista Coco innokkaasti valitsee yhden ja syöksyy olkkarin petiin syömään, Rymyn on pakko saada just se Cocon luu ja menee kärkkymään/vinkumaan/tuijottamaan pedin viereen. Silmäilee sitten erittäin kärsivänä ja surkeana ulisten meikäläistä ja/tai Cocoa. Cocohan ei tykkää tästä yhtään, sietää sitä jos Rymy ei ole hänen "tilassaan", mutta annas jos tulee yhtään liian lähelle - neiti hampaat irvessä käskyttää hyvin äkkiä ja äänekkäästi Rymyn kauemmas ja kappas, hetken päästä täsmälleen sama toistuu. Uudestaan ja uudestaan. Jos taasen Rymy hölmönä pudottaa oman luunsa, Coco hakee sen parempaan talteen, muttei enää kärky vieressä samaan tapaan mitä alkuun tuppasi tekemään. Tähän muuten ollaan nyt puututtu, eli se varastettu luu palautetaan hyvin usein Rymylle. Coco ei puolusta luitaan mitä meihin ihmisiin tulee, ihan rauhassa saat käydä sen ottamassa pois -  ainoastaan yhden kerran on selvästi osoittanut mieltään kun nappasin luun takaisin. Ja yhden kerran yritti napata kiinni kädestäni - mutta silloin Rymy sattui olemaan vieressäni ja tunkemaan päätään samalla luuta kohti, eli luulen Cocon luulleen väärin, ei ollutkaan Rymyn kuono joka oli lähimpänä vaan meikäiläisen käsi. Sekin luu taisi olla ihan OIKEA luu, ei mikään nahkaluu ja nehän vasta Cocon herkkua onkin! Ja siis ei ehtinyt neiti edes napsaisemaan kunnolla, hampaat tuskin edes osuivat, koska tajuttessaan tilanteen, Coco perääntyi välittömästi. Nopeat on noiden refleksit, ei voi muuta sanoa - ja neidin varsinkin. Näkisitte tuon pallon kanssa, siitä saisi joku jalkapallojoukkue ihan loistavan maalivahdin!

Mutta niin, Rymy ei siis millään meinaa uskoa, ei minua eikä Cocoa, ettei sinne neidin viereen tarvitse silloin mennä jos toinen jotain syö. Toki Cocoakin joutuu välillä komentaa, neiti kun tuppaa petiinsä kantamaan kärppänä kaikki luut ja lelut, eikä Rymy tällöin saisi koskea yhteenkään, joten silloin mennään avuksi. Mutta jos siinä lattialla tosiaan on vielä 9 täsmälleen yhtä uuden karheaa luuta, niin apua ei kyllä tipu. Olen yrittänyt komentaa Rymyä pois, kehua kun on kaueampana, työntänyt tai vienyt poitsun pois pedin luota, kokeillut seistä välissä ja tuijottaa tosi uberpomona silmiin josko ymmärtäisi viestin, mutta ei. Ei se vaan tajua. Kylppärissä ollaan aina noiden kanssa kun ihan oikeita luita syövät, siellä huomaa myös hyvin, ettei Rymyä yhtään haittaa vaikka Coco tulisi samaa luuta syömään, mutta sen luun lähelle mitä Coco syö, ei Rymyllä ole tulemista - ellei Coco sitten hissukseen ole ujuttanut itseään Rymyn apajille. Nyt ollaan aika hanakasti puututtu tähänkin.

Pihalla olen nyt kiinnittäyt huomiota siihen, että Coco tosiaan naisen oikeudella pomottelee kovasti - omii mm. kaikki pallot itselleen ja jos Rymy koskee palloon, joka sillä hetkellä on Cocon mielenkiinnon kohde, tai on hetki sitten ollut, Cocon ei tarvitse useimmiten kuin haukahtaa ja Rymy antaa välittömästi periksi ja lähtee muille maille. Meidän lauman hierarkia on tainnut muuttua, sanoisin.

Toisaalta, juontaa varmaan tuo käytös juurensa siitä, ettei Rymyä itseäänhän yhtään häiritse vaikka Coco olisi vieressä jos hän jotain jyrsii, syö välillä iloisena jopa omaa luutaan neidin kanssa, eikä yhtään ymmärrä miksi Coco äkkiä ärisee. Tällöin toki se on Coco, joka käsketään pois, kun kerran Rymyn luusta kyse, mutta silti. Ihan hassuja molemmat. Rymy ei ole ikinä ennen elämässään joutunut kilpailemaan mistään tai pitämään puoliaan, koska on aina ollut yksin. Ihan loogistahan se on... mutta eikö jossain vaiheessa voisi mennä tämäkin uusi informaatio sinne paksuun kalloon?

Tosin. Alkuunhan Rymy oli tosi tarkka leluistaan kun oli kaverista niin innoisaan, teki juuri samoin - ihan niinkuin Coco olisi poiminut itselleen tuon "ei saa koskea, minun!" -käytöksen. Jos olisi taas lapsista kyse, kertoisin tähän väliin pari sanaa mallista oppimisesta... mutta eihän näitä edelleenkään saanut inhimillistää :D

No joo. Tämän turhan avautumisen jälkeen voinkin sitten tyhjentää kännykkäni sisällön tänne. Löysin sen uumenista vanhoja kuvia sekä yhden riekkumisvideon jonka takapihalla joskus vähän aikaa sitten otin. En edes muista onko niitä kuvia aikaisemmin täällä julkaistu enkä suoraan sanottuna jaksa nyt alkaa asiaa tutkimaan, joten menkööt! Ensimmäisessä kuvassa Rymppä ihan selkeästi yrittää kertoa mammalle, et nyt on aika lopettaa se saakelin dataus ja lähtee pihalle tai sohvalle halimaan!

Kuten näkyy, yhden kerran ollaan annettu periksi mitä meidän EI SÄNKYYN KOIRIA -politiikkaan tulee :D Oltiin molemmat kipeitä, eikä jaksettu tapella, joten kuiskattiin vaan et "no ole sitten, tämän kerran, kun Rymy ei kerran nää!" Hyvin muuten Coco silti tietää, ettei sängyssä saa olla ilman lupaa... Eikä Rymy edes yritä.

Nää kuvat antaa ihan sellasen kuvan et meil vaan nukutaan... joskus melkein toivon et olisikin niin! :D

Videon voisin yrittää ladata youtubeen tässä kun ehtii-kerkii, mut nyt on tyytyminen tähän:

 

Loppuun vielä kiinnostuneille tiedoksi, että sovittiin tänään miehekkeen kanssa, että voisi torstaina aamulla (soittoaika 8-9, muistaakseni) pirauttaa eläinlääkärille tuosta Cocon korvasta kun sillä on vapaa ja perjantainakin menee iltavuoroon, eli ehtisi sen siellä hyvin käyttämään. Tänään rasvasin sen tehokkaasti aamulenkille, ei avautunut edes pihalla riekkuessa ja omaan silmään se muutenkin näyttää nyt paljon paremmalta, mut minähän en ole lääkäri. Ja saadanpahan ainakin molemmat mielenrauha, sekä minä että Cocon Oma Ihminen, kun käydään näyttämässä; eipähän se tilannetta ainakaan pahemmaksi voi muuttaa, joten :)

(Ja jos joku ihmettelee miks mulla on aina näin paljon aikaa kirjotella blogiin, johtunee siitä, että meikäläisellä ei ole kokopäivätyötä vaan teen osa-aikaista + oon aikamoinen yökyöpeli :D)