RYMYN VINKKINURKKA: älä seisota koiraasi näin

Hello guys! Whipped-blogista heitetttiin kehiin haaste koota kuvakollaasi aiheesta kuinka EI kannattaisi seisottaa koiraansa ja mehän ollaan tähän aiheeseen perehdytty vaikka ja kuinka, joten pakko oli tähän kyseiseen haasteeseen tarttua. Alkuperäinen postaus löytyypi muuten täältä ja fiksut huomaavat meikäläisen lainanneen myös postauksen osuvaa otsikkoa, eli siitäkin kiitos kuuluu Maisalle, ei meikäläiselle. Kaikkia yrityskuviamme en edes enää arkistojeni uumenista löytänyt (voisi olla arkistojen siivous paikallaan, eh? Miljoonamiljoona kuvaa joista ainakin miljoona tärähtäneitä ja epäonnistuneita...), joten ehkäpä saadaan jossain vaiheessa vielä tämän tyyppisistä vol 2 postaus aikaan. Joka tapauksessa, meidän epäonnistuneissa kuvissa on niin paljon pielessä, etten edes tiedä mistä aloittaa. Tai siis, sen lisäksi että Rymy on aina ihan kujalla ja korvaton, kamera on miten sattuu, eikä tuo taustakaan ikinä silmiä hivele (onneksi isommassa kämpässä löytää vähän parempia seisotuspaikkoja) eli kuten sanottu, me ollaan tässä lajissa ihan olympia-tasolla, totta vie! Jos talouteen ikinä saapuu toista vipukkaa, tiedetäänpähän ainakin kuinka ei lähdetä seisottamista harjoittelemaan; 1 vinkki itselleni - namikäden eliminaatio alusta asti, argh! Tässä nyt muutamat ns. parhaudet, pyydän anteeksi jo etukäteen, sen verran kauheita nuo ovat vaikka malli onkin komia - useimmiten :D

O__________________o

Nyt on pakko sanoa, että kyllä se meidän pallinaama (tai siis palliton naama, kuten miehekkeeni rakkauspakkaustamme kutsuu, ahem) vähän on pyöristynyt. Voisin minäkin jo lopettaa noiden riekkuessa pihalla sen jatkuvan nappuloiden naamaan tuputtamisen lelujen tuonnin yhteydessä - samoin lenkeillä voisin reippaasti vähentää kun poitsu jo handlaa sen kävelyn kyllä, omaa epävarmuuttani siinä vaan nappuloiden kanssa lääkitsen. Voihan se olla, että syy pieneen pyöristymiseen löytyy osittain myös siitä, ettei olla läheskään niin pitkiä lenkkejä vedetty mitä ennen Cocon tuloa? Jospa vaan syytetään sitä leikkausta, senhän jälkeen Rympälle on tuota massaa alkanut kerääntymään kun poitsu ei enää nirsoile lainkaan, nih?! Sitä paitsi, nyt tälleen kun asiaa on pohtinut enemmänkin, eipähän tuo nyt vielä ainakaan ihan liian lihava ole, joten voisin varmaan lakata murehtimasta! Neuroottinen mikä neuroottinen, blah.

Ja loppuun vielä tiedoksi kaikille, koska kaikkiahan totta kai kiinnostaa kaikki meidän asiat, tänään ollaan vähän suunniteltu taas illalle lenkkitreffejä Tiinan ja Marlon kanssa (ei enempää sadetta, kiitos!) - ja on heille muuten kolmen koiran talouteen saapunut nyt kuulemma neljäs pienokainen! Marlon tavoin tämäkin on rescuekoiruus, nimeltään Ernesto aka Erno :D Tämän pienen tapaamista itse odotan kovasti! Ja sikälimikäli joku miettii, ennestään heillä on siis kaksi labbista, joihin ei olla vielä päästy tutustumaan, ja tosiaan tuo sekarotuinen Marlo, jossa taitaa olla jonkinsortin terrieriä ja myös pieni ripaus vinttaria, olisiko nyt ibizan podengoa? Selkeästi kuitenkin on samanhenkinen Rympän kanssa mitä leikkityyliin ja juoksemiseen tulee, joskin kooltaan Herra on reippaasti pienempi.

Anyway, nyt myö lähdetään "aamulenkille" tuonne ihanan harmaaseen ja märkään keliin kera koiruuksien ja kummitätsyn, siihuu!