Hui kamala!
Ajattelin nyt täälläkin infota, että meillä muuttuu kuviot totaalisesti tuossa elokuun alussa - miesotus pääsi nimittäin opiskelemaan pelastusopistoon, vieläpä todella hyvin psykologisin pistein (joo, olen vähän ylpeä), joten minä ja poitsut vietetään seuraavat 1,5 vuotta viikot ihan kolmistaan puoliskon ollessa Kuopiossa. Pelottaa jo pelkkä ajatus, huh. Toisaalta olen järkyttävän iloinen, että olen töissä osa-aikaisesti, eli Rymyn ei tarvitse edelleenkään olla niin paljoa yksin, siis verrattuna siihen jos tekisin kokopäiväistä.. toisaalta taas takaraivossa pieni huoli siitä, kuinka tullaan rahallisesti pärjäämään, tähän asti kun miehekkeellä on ollut kaksi työtä ja näin ollen se talouden kantava voima. Että saas nähdä. Mutta kuten ystäväni totesi, aina sitä jotenkin selviää.
Toinen mikä huolettaa on tietenkin nämä Rympän tulevat yksinolot. Yövuorot ovat toki sen 11 tuntia, mutta niitä pitäisi näillä näkymin olla ainoastaan tässä kesällä, jatkosta ei tietoa. Eihän niitä aikoihin edes ole ollut. Keskimääräisesti voisi sanoa, että pisimmät työvuoroni ovat yleensä sen n. 6 tuntia, aika harvakseltaan on 7-8 tunnin päiviä, lyhimmät sen sijaan ovat tunnin tai kaksi. Olen minä kerran ollut töissä sen 30 minuuttiakin, että nää on näitä. Jos alkaa noita pitkiä yksioloja kuitenkin kertymään, sitten on varmaan jostain suunnasta pyydettävä vähän jeesiä, mutta tästä asiasta en aio ottaa stressiä etukäteen. Sen näkee sitten. Yleisesti ottaen on kuitenkin aina pystytty töissä asiat sumplimaan tavalla tai toisella, joten eiköhän tästäkin selvitä.
Nyt jos koskaan houkuttaisi tietenkin Rymylle hankkia se oma kaveri, mutta ennen kuin tiedetään miten talous kestää hetken "eron", se taitaa jäädä haaveilun puolelle. Ehkä (jos eteen sattuu kotia kaipaava koira, joka meille sopisi, niin kyllä aion asiaa miettiä enemmänkin). Onneksi kyseessä on kuitenkin vain puolentoistavuoden pätkä, sisältäen lomapätkät, eikä mikään kolmen vuoden opinahjo. Mikään ideaalijuttuhan tämä ei ole koiran kannalta, no eikä parisuhteenkaan jos nyt ihan rehellisiä ollaan, mutta tämä taitaa olla yksi niistä tilanteista, joissa meidän on pakko ajatella kokonaisuutta - vähän itseämme ja ennen kaikkea tulevaisuutta.
Onnea vielä miesotukselle! :D
VastaaPoistaJa eiköhän Rymy sopeudu tilanteeseen. Monet pitävät lemmikkejä ja käyvät töissä, jolloin lemmikki jää työpäiväksi yksin kotiin ja ihan onnellisia nuo ovat olleet ;)
Onhan se vähän noinkin, totta kyl. Itseäni vaan vaivaa, kun kuitenkin saatiin Rymy sillä perustelulla, ettei joudu olemaan paljoa yksin (tosin eihän se edelleenkään joudu olemaan niin paljoa, kuin jos tosiaan tekisin sitä täyttä päivää) ja luvattiin ettei ekaan pariin vuoteen pitäisi olla mitään suuria muutoksia meidän töissäkään. No, otus täyttää sen 2 heti päivä koulun alkamisen jälkeen, että.
PoistaMiesotus kiitti onnitteluista! :)
Ei kannata ottaa paineita tuosta yksinhuoltajana olemisesta. Ite oon pyörittänyt kahen koiran arkea kohta sen 2 vuotta ja tosiaan eletty mun opintotuella (+kesätyöt) ja kyllä sitä ihmeellisesti on rahat saanut riittämään, vähän jopa säästöönkin! Kaikenlisäks meillähän oli syksyllä Stellan äksidentti ja tammikuussa Totolla paha virtsatietulehus, ja niitten hoitoon meni yhteensä reilu tonni. Että älä ota paineita siitä, että ette saisi rahallisesti arkea pyörimään :) Kannattaa miettiä sitä toisen koiran ottoa siltäkin kantilta, jaksat yksin hoitaa molemmat. Itelläni on välillä ollut vähän rankempaa kun on ollut väsynyt koulun jälkeen etc., mutta päivääkään en kyllä vaihtais.
VastaaPoistaJa terve koira kyllä pärjää sen 8h yksin, siitä älä koe huonoa omatuntoa ollenkaan. Muutama 11h keissikään tuskin kaataa Rymyn elämää kokonaan :)
Ps. 1,5 vuotta menee myös tosi nopeasti ;)
Tsemppiä ja Henkalle onnittelut!
Onnittelut välitetty - kiitos! Ja suuri kiitos myös kommentista! Olen just sellainen, että huolehdin ja murehdin aina etukäteen sen minkä ehdin ja kerkeen, yleensä vieläpä ihan turhaan, ja tartteen vaan jonkun pysäyttämään sen kierteen ja sanomaan (toistuvasti), että nou hätä, kyllä ne asiat järjestyy. Tällä hetkellä on taas asteen verran rauhallisempi ja luottavaisempi olo, huh. Nyt täytyy vaan muistaa, että jos tosiaan opiskelija pystyy (ja jaksaa, kaikesta huolimatta) huoltaa kaksi koiraa, niin perkele, kyllä minäkin! ;D ... Olen kyllä monet kerrat mielessäni sulle ja Sannalle nostanut hattua, joskus kun tuntuu siltä, etten tiedä jaksaisinko yksin kahden vilkkaan otuksen kanssa - välillä on tuntunut, että yhdessäkin on tarpeeksi. Mut sit taas, oon mä kyllä nyt Cocon aikana huomannut, että tietyllä tapaa kahden kanssa on arki niin paljon helpompaa, kun koira ei vaadi niin paljon huomiota itseltä... tää on tää kuuluisa kolikko kahden puolensa kanssa, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Tiivistettynä: KIITOS! Kyllä se vaan aina huojentaa todella paljon kuulla ne tietyt lohduttavat sanat jonkun toisen suusta, vaikka loogisesti ajateltuna tuon kaiken kai tiesinkin jo.
PoistaVautsi, onnea miehelle! :)
VastaaPoistaHyvin se varmasti menee. Treenaatte vaan yksinoloja etukäteen, niin Rymy tuskin tuumailee juuta tai jaata enempää. :) Rahallisesti toi kyllä varmasti tuntuu, mutta 1,5 vuotta on loppupeleissä tosi lyhyt aika, vaikka se pitkältä tuntuukin. Mä oon kyllä ehdottomasti kaverin kannalla, mutta onhan se taloudellisesti reippaasti tappiollisempaa - ruokaa menee ihan tajuttomat määrät yhteen verrattuna...!
Kiitos!
PoistaYksinoloja ollaan treenailtu jo kauan, eikä Rymyä tunnu mitenkään ahdistavan noi yksinolot. Alkuunsahan söi ovenkarmeja ja listoja, mut sit loppui se touhu ja alkoi muu irtaimiston repiminen. Tai no, en tiedä, puolisko tosiaan välillä kertoo, ettei Rymy edes reagoi kun hän tulee kotiin, kattoo vaan sohvalta/pedistä, että JAA, EI KIINNOSTA. Minä kun tulen niin hyvä että jaloillani pysyn, kun Rymy muuttuu aivan hulluksi... että jos se kuitenkin pystyy täällä yksinäänkin nukkumaan, eikä noteeraa ku toinen tulee kotiin, niin voiko kyse olla ahdistumisesta? Eihän sille siinä tapauksessa pitäs olla mitään väliä KUKA tulee kotiin, kunhan joku tulee??
Vika on kai joko siinä, ettei sillä ole tarpeeksi tekemistä ja tylsistyy TAI että on liikaa ja käy niin kierroksilla, että sen takia syö sitten huonekalut ynnä muut. Ku tietäs, et miten lähtis selvittämään, et kummasta kyse??
Tai sit ei vaan olla yksinkertaisesti tarpeeksi sitä energiaa purettu ennen yksinoloa, voihan se olla sekin? No, aikalailla oonkin nyt tehny noita iltoja, et pitäis olla koko aamupäivä aikaa touhuta yhdessä. Taisi mennä niin, et kun Rymy oli pienempi niin välillä tein pätkäpäiviä, eli vaiks oli lyhyt päivä niin silti saatoin lähteä jo ysin aikaan, et ehkä sitä ei sit vaan oikeesti oltu Rympän kaa tarpeeksi tehty ennen ku lähdin. Mä kun en ole aamuihminen... mut toi aikasemmin herääminen on nyt mulla harjotuksen alla, et ehkä se viel tästä!!!