Tänään on taas aurinko paistanut ihanasti, vaikka aamulla näytti siltä, että sama harmaus ja pieni sade jatkuu, kuin mitä tässä ollaan todistettu parisen päivää. Meinattiin aamulla pakata koirat autoon ja hurauttaa Jyväskylään sinne vanhalle lentokentälle, missä silloin Totonkin kanssa rallattiin, mutta unohdettiin koko homma ankean kelin takia. No, nyt tietenkin vähän tympii ettei lähdetty, kun keli päätti tehdä totaalisen uukkarin, mutta onneksi huomenna on lomapäivä uus!
Tänään käytiin tekemässä kirpparilöytöjä ja uskalsin ostaa yhden maton tuohon takapihan oven eteen lattian suojaksi, toivottavasti siitä ei tule neidille uutta pissapaikkaa... Mut ei se mitään, mä vähän kaavailin sitä tuonne ulos koirien pediksi, jos ei sisällä voi syystä tai toisesta pitää. Nuo kyllä makoilevat milloin missäkin pihalla, etsivät aina sopivan aurinkoisen/varjoisan paikan, mutta siinä kohdin, mihin päivän ensimmäinen kunnon varjo ilmestyy, ihan talon viereen, pistettiin matto ja fleece - sekä betonilaatta, ettei Rymy saa leviteltyä noita pitkin pihaa, kuten pojalla on tapana, argh! Mies muuten totesi, että ollaan me aika porvareita, kun koirilla on pihalla juomakuppina kultakeramiikan astia... Oikeasti se on siellä ihan vaan sen takia, kun on niin ruman värinen, etten halua sitä keittiöön. Tosin tänään kirpparilla oli samanlainen vihreänä ja hetken mietin, jos ostaisin koirille uuden vesikipon. Periaatteessa sen voisi käydä ostamassa pois, kun tällä hetkellä noilla on muovinen vesikippo... Ottaisin mieluusti keraamisen, jotenkin luotan sen pysyvän paremmin puhtaana ja pidempään parempana. No, edelleen, sen voi tehdä vaikka huomenna. On tämä lomailu ihanaa!
Eilen tehtiin pihatöitä, kaivettiin yksi marjapensas ylös ja vaihdettiin sen paikkaa - Coco ei meinannut pysyä pöksyissään, kun näki Sen Ison Moniosaisen Kepin kohoavan maasta. Harmi ettei otetu episodista kuvia, sain nimittäin kaksin käsin pidellä säästettävää osaa pääni päällä ja neiti hyppi ja pomppi ympärilläni, samalla kovaa komentaen. Se oli niin hassua, ettei meinannut kyllä pokka pitää sen vertaa, että olisin tosissani saanut komennetuksi. Ne puskan osat, joita ei säästetty, annettiin koirien ripotella ympäri pihaa ihan rauhassa, kun ei siinä homman keskellä edes oltaisi ehditty koko ajan vahtimaan. Ja olihan se nyt ihan hemmetin hassun näköistä, kun molemmat juoksivat ison puskan kera ympäri pihaa niin todella innoissaan.
Lämpimät kelit ovat muuten siitä ihania, että broiskun koivet ynnä muut luut voi heittää koirille pihalle! Rymyn annan ne nykyään syödä ihan rauhassa, osaa sen verran hillitysti pureskella, mutta neitikoiraa vahditaan aina kuin haukkaa, yleensä siitä luusta - varsinkin loppuvaiheessa - pidetään vielä kiinni ja avitetaan, ettei neiti ota liian isoja paloja. On meinaan niin innokas, että meinaa välillä unohtaa pureskelun.
Rymy ei sitä paitsi edes tykkää syödä siinä meidän lähellä, ottaa aina oman herkkunsa ja etsii pihalta sopivan kohdan. Joskus meinaa herkkunsa kadota parempiin suihin, kun kestää niin kauan sen oikean spotin etsiminen, että aika tarkkana ollaan saatu olla tuon Cocoliinin kanssa :D Huomatkaa muuten kuvista, että meillä tosiaan pitää paikkansa tuo vanha kulunut sanonta ruohon vihreydestä aidan toisella puolella...
Eilen grillattiin illalla vielä vähän makkaraa ja kanaa. Tuoksut olivat tietenkin sitä luokkaa, ettei lapset enää syöntivaiheessa hievahtaneet minnekään meidän jaloistamme. Periaatteena meillä on se, ettei pöydästä koirille anneta mitään, mutta se koskee vaan sisätiloja, ahem... Äänen kerjäystä ei myöskään sallita, siitä sakotetaan! Pihalla nämä kuitenkin odottivat niin hiljaa ja nätisti, että heittelin välillä makkaranpaloja ja/tai pieniä kananpaloja otuksille etsittäväksi, koska tottahan niitäkin pitää joskus hemmotella! Samoin meillä nykyään koirat esipesevät lautaset, ei joudu tiskikone niin koville. Illalla neitikoira oli niin puhki ja veti sikeitä siihen malliin, ettei edes huomannut, kuinka Rymyn kanssa yhdessä naposteltiin sohvalla vesimelonia - meidän suurta herkkuamme. On nää lomapäivät vaan ihania, tänäänkin tehtiin melkein puolentoista tunnin lenkki jo iltapäivällä, eli vielä ehditään riehumaan pienen levon jälkeen pihalla ja tekemään vaikka ja mitä. Ja parasta tässä on se, että vielä on kaksi viikkoa näitä tällaisia päiviä jäljellä, tänään alkoi vasta virallisesti miehekkeen loma, nääs.
Loppuun vielä kevennykseksi yksi unikuva, on nää meinaan sen verran veikeitä kavereita, ei jestas. Tyylit hallussa? Check!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti