keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

AURINKOINEN ARKI

Se on taas arki palannut meidänkin koirankoppiin, kun molemmat ihmisorjat palasivat sorvin ääreen tuossa maanantaina. 

Mulla on näillä näkymin seuraavat kolme viikkoa melkeinpä poikkeuksetta iltavuoroa, joten aamulenkitykset ja riehutukset + ruokinnat hoidan minä, kun taas iltalenkit jäävät hetkeksi miehen vastuulle. Aika ahkerasti mies onkin nyt otuksien kanssa käynyt juoksemassa iltaisin, mikä helpottaa noita meidän öitä, kun koirat ihan oikeasti nukkuvat paremmin - paitsi eilen eivät käyneet juoksemassa, kun mies menikin pitkästä aikaa salille, eli eilen oli ihan vaan remmilenkkeilyä. Ei olla aamuisinkaan tuntia pidempään kävelty, ei niinäkään päivinä kun ollaan siinä ysin aikaan lähdetty - sen verran lämmin meinaa jo silloinkin olla, että molemmat koiruudet alkavat läähättämään jo aika alussa. Täytyisi ehkä yrittää siirtää noi aamulenkit sinne kasin tienoille, tai aikaisemmaksi, mutta iltavuoron jälkeen noi "aikaiset" herätykset meinaavat tuottaa vähän tuskaa. 

Hmm. Joskus tulee itselle sellainen olo, että meidän blogi on nyt sit varmaan ihan vääränlainen ja tosi tylsä, kun täältä ei voi lukea pitkiä agitreenipostauksia tai katsella tokovideoita, ei löydy näyttelytuloksia eikä mitään muutakaan "jännää", mutta tulin tuossa siihen tulokseen, että tiedätteks mitä? Ei se haittaa meikäläistä. Tämä blogi on sitä varten, että minä saan vuodattaa ajatuksiani koiriin liittyen jonnekin, sen sijaan että pohtisin näitä asioita yksin. Tämä on sitä varten, että saan vastakaikua huoliini, koiramaailma kun on vieläkin mulle niin uusi juttu. Jos taas pohdin miten Rymy söi viime keväänä/kesällä tai milloin me nyt oikein madotettiin nämä otukset, niihinkin kysymyksiin löytyy useimmiten vastaus juurikin täältä, minä kun kirjaan ylös niitä ns. hyvin vähäpätöisiltäkin tuntuvia asioita.

Esimerkiksi, tänä keväänä Rymyllä ei tuntunut olevan minkäänlaista karvanlähtöä, Coco sen sijaan tuntui vaihtavan koko kuosinsa uuteen. Tähän aamuun asti molemmille otuksille on maistunut ruoka hyvin, mutta tänään oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun Rymy kieltäytyi syömästä. Cocohan olisi vetänyt Rymynkin aamusafkan, jos minä en olisi väliin ehtinyt. Tänään jätettiin aamulenkki väliin, kun ovat taas illalla menossa juoksemaan, että ehkäpä siinä yksi syy, miksei ruoka maistunut. Rymy on samaten koko aamupäivän laiduntanut pihalla ruohoa, ja oksensikin pari kertaa, joten ehkä senkään takia ei maistunut, mene ja tiedä. Mutta onpahan nyt tämäkin tieto tallessa, jos joskus sitä kaipaan.

Eilen illalla oli muuten niin kuuma makkarissa, että meidän oli pakko hakea varastosta tuuletin, että saataisiin edes jotenkuten nukutuksia. Onneksi mies toi mukanaan molemmat - oltiin jo nukkumassa, kun tajusin, että molemmat koirat läähättivät tosi kovasti, eivätkä suostuneet edes juomaan vettä, joten laitettiin sitten toinen tuuletin lattialle petien lähettyville ja se auttoi. Minäkään en meinannut aamulla saada itseäni ylös, kun makkarissa oli niin ihanan viileä.

Ja hei, onkohan muuten kenelläkään kokemuksia valkosipulikapseleista? Meille nimittäin tulee tuosta ötökkäverhosta huolimatta ihan hirveä määrä hyttysiä sisään, osa koirien kyljessä matkustaen, kun meillähän takaovea pidetään pääsääntöisesti päivisin auki, jos vaan kotona ollaan. Aamulla heräsin miljoonan uuden paukaman kutittaessa, eivätkä nuo koirienkaan paukamat hirveän mukavilta näytä... valitin eilen noista hyttysistä töissä ja työkaverini sitten mainitsi nämä kyseiset kapselit, joita hänkin oli antanut perheensä kissalle, kun pitäisi kuulemma pitää hyttyset ja punkit loitolla. Tähän asti olen aina välillä heittänyt valkosipulin kynnen palasina koirien kippoon, mutta noissa kapseleissa on vissiin ideana, että hengitys ei sen jälkeen haise kilometrien päähän, vaan aine puskee ihon läpi. Ajattelin vaan, että toimivatkohan ne? :)

8 kommenttia :

  1. Musta teidän blogi on just paras! Mä en jaksa lukea pelkkiä treeniblogeja yhtään, ne on maailman tylsimpiä. :D Arkielämä kuvilla höystettynä on ihan parasta. Kuvia sais olla ehkä enemmänkin, vink vink ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos, kiva kuulla! ... Ja eh, tiedän! Mä oon ollu ihan hirveän surkea ottamaan kuvia viimeaikoina, kun ei nää tee kotona muuta ku makaa pitkin pituttaan pihalla ja/tai Coco leikkii pallolla, enkä ikinä jaksa raahata kameraa (tai aina edes puhelinta) mukaan jos jonneki mennään! Mun pitäs varmaan opetalla käyttään tota Tiian järkkäriä, se vaan pölyttyy aina täällä kotona, mut kun se tuntuu niin HIRMUISEN hankalalta!! Ehkä sit tulis niitä kuviakin joskus otettua, ku tietäs jo etukäteen et ovat sentään laadultaan vähän peruskameraa parempia otoksia...

      Poista
  2. Komppaan Maisaa =)
    Ja kohtahan me tullaan ni voit tehä sellasen monsterikuvabloggauksen jossa on miljoona kuvaa koirista =) Opetellaan sit yhessä sitä kameran käyttöä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Tiia on tosin sillon Hollannissa, enkä tiedä viekö kameran mukaansa... mut onneks mulla on sitten sut hovikuvaajana, että saan tänne todistusaineistoa treffeistä ihan kaikkien nähtäville! :D

      Poista
  3. No etpähän huku ainakkaan siihen valtavaan treeniblogimassaan.Parempi kai tää näin on. Sitä paitsi monet turhan paljon tuijottelee niitä tuloksiaan ja tuntuu välillä se touhuilun hauskuus unohtuvan. Aattelin justiinsa et tätähän vois alkaa vaikka lukea kun tänne eksyin nuin puhuttelevan nimen perässä. Whippetti löytyy ja oon ihan rakastunu siileihin, nii oli vaan hauska. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos, tulinpa hyvälle tuulelle! Toi on kyllä ihan totta, että monet unohtavat sen hauskuuden - menee harrastus suorittamiseksi ja unohdetaan, ettei se koira välttämättä nauti niistä harrastuksista ihan yhtä paljoa kuin omistajansa. Toki sekin riippuu ihan lajista ja koirasta! Itse silti treeniblogistakin lukisin mieluusti välillä ihan simppeliä tietoa siitä, miten, ihan kohta kohdalta, ovat minkäkin jutun koiralleen opettaneet niiden ainaisten tulosten sijaan.

      Ja hei, ihanaa, siilifani <3 :D On noi piikkipallot kyllä aika mahtavia otuksia, joskus ikuisuus sitten luin seiskasta kuinka yhdellä BB-tähdellä on afrikkalainen kääpiösiili - ja muistan miettineeni, et sellainen ois varmaan aika hauska lemmikki. Tosin muistan mä senkin, että skeptikkona totesin, että jaa, no en mä varmaan koskaan sellasta saa ja kappas, kuin kävikään :D Hugosta löytyy aika paljon kuvia täältä blogista, ihan vaan vinkkinä ;)

      Poista
    2. En tiiä mistä tuo siilitouhu on tullu, mut aina lässyttelen luonnon siileille ja nuita lemmikkisiilejä en oo luonnossa kyllä nähnykkää. Joskus tutkiskelin niitä lemmikkeinä, mut en usko et mun kannattaa mittään tuollaista häkkieläintä ottaa. :) Etin jotakin muita tapoja seurailla simppuja. :>

      Poista
    3. Heti särähti korvaan tuo sana "häkki", kun suomessahan siileillä suositaan kaappeja, mutta tiedän mitä tarkoitat! Kuulostaa varsin vastuulliselta ja kypsältä päätökseltä oli syysi mitkä tahansa, liikaa näkee näitä "otin lemmikin, koska tahdoin, vaikka en yhtään tiennyt mihin päätäni olin pistämässä" -tapauksia :/ Ei tosiaan kannata, jos ei ole täysin varma asiasta :)

      Jos tulee mieleen jokin siiluskoihin liittyä aihe, josta toivoisit postausta, niin kerro toki ihmeessä - Hugo meinaa aina jäädä vähän ton Rymyn varjoon mitä blogiin ja kuvailuun tulee, vaikka ihan yhtä rakas onkin :)

      Poista