Tietteks, takaovi on ollut koko päivän auki ja imuri ahkerassa käytössä eli kyllä vaan, se on virallisesti kevät nyt! Kevät ei kylläkään ole ikinä ollut suosikkini allergioista johtuen, mutta edeltäähän se sitä kesää joten jes, mahtavaa!
Koirat ovat melkein koko ajan olleet tänään pihalla, alkuun leikkivät ja temmelsivät ja lopulta rauhoittuivat löhöämään - sitä ne ovatkin tehneet melkein parin tunnin ajan, ihan vaan olleet ja löhönneet ja vaihdelleet aina paikkaa sen mukaan onko kylmä vai kuuma. Rymy on jopa sisällä käynyt pariin otteeseen jäähdyttelemässä, taitaa tuo tumma kuosi aika hyvin lämmittää poitsua. Cocokin on nyt vihdoin ymmärtänyt miten kivaa pihalla on ihan vaan olla, eilen oikein komensivat molemmat kuorossa oven luona, kun olisivat halunneet pihalle, mutta minäpäs en ilkeänä suostunutkaan taas päästämään... Vähänkin kylmemmällä säällä kun se menee sisään-ulos-sisään-eiku-sittenkin-ulos -rumbaksi hyvinkin helposti, varsinkin Cocon kohdalla. Rymyä ei pieni tuulenvire hetkauta, eikä kyllä suurempikaan.
Ollaan tosiaan aika ahkerasti nyt neidin kanssa harjoiteltu sitä, ettei pihalla aina tarvitse mennä ja riehua, eikä ihmisen tarvitse koko ajan olla leikittämässä. Hyvin alkaa oppi menemään perille.
Coco on meillä ollessaan ollut kuin varjoni, joka aamu pomppaa pedistään ylös kun minä nousen, mikä on välillä hieman rasittavaakin - varsinkin kun yritän mennä vaikkapa vessaan yksin. Nämä pihalla olot toimivat siinäkin suhteessa ihan hyvänä harjoituksena, kun neiti ei olekaan koko ajan tietoinen olinpaikastani tai siitä, mitä täällä sisällä tapahtuu. Välillä toki käy tarkistamassa, mutta menee sitten takaisin pihalle - ja joskus on siellä jopa ihan yksin ja tutkii paikkoja, ilman Rymyä.
Tästä huomaa hyvin, miten pitkän ajan koiran kotiutuminen oikeasti vaatii; harmi sinänsä, että heinäkuu on ovella ihan kohta, mutta kyllä minä toisaalta salaa vähän odotan sitä, että Rymy saa taas hetken aikaa jakamattoman huomioni :) Lähinnä tahtoisin päästä taas kunnolla treenaamaan Rympän kanssa, hoitokoiran kotiin jättäminen yksin on yllättäen miljoona kertaa vaikeampaa kuin oman koiran, vaikka nimenomaan Coco on tottunut niihin pidempiin yksinoloihin. Mutku sille voi vaikka tulla kauhea ikävä ja paniikki ja pissahätä ja nyyyh!
Olin suunnitellut lähteväni lenkille otuksien kanssa parturista kotiuduttuani, mutta tulin siihen tulokseen, että jätetään suosiolla sellainen aktiviteetti iltapäivälle. Nyt nautitaan vaan lämmöstä ja auringosta! ... Jaa. Coco on näköjään vienyt tässä koneella istuessani aivan täysin huomaamattani sisälelun pihalle, joten taidan lähteä vahtimaan noiden lapsosten puuhia. En kyllä tajua miten se on onnistunut, kun tietokoneeni on kuitenkin tässä oven vieressä... öö.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti