KAKKOSSOHVAKOIRA!

Saanko esitellä, tässä ois meidän Sohvakoira Kakkonen, ollos hyvä! --

 

Coco on nyt tosiaan ottanut oppia Rymystä ja makoilee välillä tuolla sohvan selkänojalla, pariin otteeseen on siellä ollut, kun kotiin olen jostain töistä (ollaan nyt rehellisiä, enhän mä juuri muualla käy!) tullut. Yhtenä aamuna kömpiessäni makkarista ulos, löysin molemmat otukset tuolta selkänojalta toisiaan tuijottamasta; siellä ne siis makoilivat nenät vastakkain, mutta siitä en ehtinyt kuvaa nappaamaan vaikka yritin! Oli kyllä jotain niin söpöä.

Kakkossohvakoiramme on muuten tällä hetkellä ns. rajoitetulla liikunnalla. Tässä viikon, parin verran on vatsa ollut välillä löysällä ja nyt viikon sisään on oksentanut pari kertaa - tai ainakin kerran, toisen oksennuksen alkuperä on vielä vähän ? kun ei oltu kotona. Toinen oksu oli tod näk ihan omaa tyhmyyttäni kylläkin, kun Coco sai lenkillä muutamat nappulat ja kotiin tultuamme en ajatellut ollenkaan, vaan mentiin suoraan takapihalle riekkumaan ja Cocohan tosiaan on sen pallonsa kanssa kuin mikäkin maantiekiitäjä, voi elämä sitä vauhtia. Ei oikein kunnon liikunta ja nappulat sopineet yhteen ja nehän tulivat tietenkin ylös.  Nyt ollaan aika tarkkana tuon kanssa. Coco ei pihalla oikeastaan suostu juomaan tai ihan vaan olemaan ja köllöttämään kuten Rympällä on tapana, vaan tosiaan koko ajan pitäisi juosta pallon perässä, vaikka kieli roikkuu suusta ja neiti läähättää läähättämistään, joten me joudutaan ihan itse noita leikkejä rajoittamaan. Neiti saattaa hetkeksi mennä maate, ihan pariksi sekunniksi, ja heti taas tuo palloa vaikka selkeästi on jo siinä pisteessä että tauko ei tekisi pahaa. Joten kuten snaottu, me sitten itse todetaan neidille, että "nyt ei heitellä, tauko!" ja aika hyvin tuo lause alkaa jo menemään perille, vaikkei Coco läheskään aina ole samaa mieltä kanssamme... Rymyn kanssa kahdestaan pihalla ollessaan, neiti on nyt jopa oppinut hetkeksi rauhoittumaan, mikä on mielestäni aika hienoa. Nytkin tiirailen ikkunasta, kun työhuoneen ikkuna on sopivasti takapihalle päin, ja siellä neiti makaa maassa Rymy vierellään. Neiti muuten aina makaa samassa kohdassa, sekä möyrii ja myngertää. On vissiin joku ihana tuoksu siinä kohdassa :D

Tässä välissä Coco on muuten syönyt Orijenia, jätin kokonaan Canaganin pois, joten nyt varmaan hetkiseksi siirretään sitten kokonaan tai ainakin puoliksi raa'alle ja katsotaan vaikuttaako asiaan. Rymyllähän ei nykyään ole juuri ikinä vatsa löysällä, ei silloinkaan, kun ollaan tarjottu nappulaa molemmilla aterioilla. Ennen kuin siirryttiin raakaan, oli vähän väliä, ellei aina... Mutta eiköhän tämäkin taas selviä.

Pakko vielä kehua neitikoiraa - jos pallo lentää aidan yli, Coco on se, jonka uskaltaa päästä palloa hakemaan oli leikkipuistossa lapsia tai ei. Neiti ampaisee takaisin portista kera pallon, paitsi ekalla kerralla kun ei ihan ymmärtänyt miten portti toimii ja syöksyikin naapureiden takapihalle täysin hölmistyneenä. Äkkiä se neiti kuitenkin hiffasi mistä pääsi takaisin "kotiin" ja leikki jatkui. Myös monessa muussa tilanteessa luotan neitikoiraan enemmän - joskus kun tullaan lenkiltä kotiin aamutuimaan, päästän meidän kohdalla Cocon hihnasta irti ja neiti itse tepastelee ovelle tai takapihan portille odottamaan. Rymyhän varmaan sinkoaisi ties minne jos tajuaisi olevansa irti, öö.

Mutta näin. Meikäläinen suuntaa kohta lenkille kera kaverin ja Rympän, Coco sen sijaan saa jäädä puoliskon kanssa leikkimään sisälle ja hetkeksi pihalle. 9 päivän työputki loppuu tänään, huomenna alkaa sitten neljän päivän vapaat - en malta odottaa, että saa tehdä ja mennä ja ihan vaan olla noiden otusten kanssa, mitä luksusta!