OTETAAN LEPIÄ (ja vähän muutakin)

1. Koska peti oli liian kaukana.

2. Koska paikka oli varattu.

3. Koska yksin on tylsä nukkua.

--- 

Ja hei, kuten näkyy, eilen harjoiteltiin taas molempien koirien kanssa autoilua - ihan vain siis Cocon lähestyvän kotiinlähdön takia. Pitkillä matkoilla istun yleensä koirien välissä takapenkillä, etteivät aivan sotkeennu valjaisiinsa (Coco ei malta olla ollenkaan paikallaan ja vaikka kuinka lyhyeksi hihnan laittaa, aina onnistuu saamaan sen solmuun), mutta lyhyemmillä matkoilla olen etupenkillä. Tällä kertaa menomatka oli taas yhtä häsläystä ja läähätystä, mutta vaikka kotimatkallakin havaittiin läähättämistä, neiti sentään pisti ittensä Rympän viereen maate... oli jäänyt hihna liian pitkäksi vissiinkin, mutta siinä sitten makoili yllättävän nätisti! Rymy häsläyksen sijaan aina istuu tai makoilee, välillä jopa nukkuu. Sen olen huomannut, että vanhassa autossa takapenkki oli erilainen, jatkui lähestulkoon oveen asti ja Rymyn oli siinä helpompi istua ja nojailla, nyt tuntuu aina tassu putoavan oven ja penkin väliin, joten kestää aina hetken, ennen kuin Rymppä löytää hyvän asennon. Sen jälkeen vaan istuu ja chillailee, pentuajan levottomuus ja vinkuminen on täysin unohtunutta käytöstä, jes! Kannatti siis harjoitella ahkerasti.

Yleensähän siis kävellään tuonne metsään, kun on varsin oivallinen lenkkipolku, mutta tuon harjoittelun merkeissä, mentiin parin kilsan matka autolla, joka sitten jätetiin tuttavan pihaan. Siitä suoraan metikköön otuksien kanssa, jossa osa matkasta käveltiin normaalista poiketen hihnassa (takanamme tuli toinen koira) ja ns. turvallisilla vesillä päästettiin sitten otukset vapaaksi ja juoksutettiin ihan tarkoituksella. Minä siis toisessa paikassa vähän niin kuin piilossa, mieheke toisessa ja ai että sitä vauhdin hurmaa! Ennen muuten asuttiin ihan tuon metsikön vieressä ja käytiin siellä lähes päivittäin lenkeillä - kaipaan aikalailla sitä, että voit vain astua ovesta ulos ja kas, metsä on siinä. Se on muuten mielestäni aika kummallista, ettei Rymy varsinaisesti juoksentele vapaana ollessaan, ellei vähän innosteta. Eivätkä siis Coconkaan kanssa juosseet yhdessä kuin ihan hetken alkumetreillä, sitten syventyivät molemmat haisteluun. Vasta tosiaan kun juoksutettiin meidän välillä, innostuivat ihan kunnolla, hyvä etteivät lentäneet! :)

Tänään sen sijaan mieheke lähti kaverinsa kanssa itse juoksemaan, joskin tällä kertaa vain noin 8:n kilsan lenkin ja otti molemmat koirat mukaansa - metsäosuudet koirat saavat siis mennä mielensä mukaan vapaana tuolloinkin. Juoksulenkeille mies ei puhelinta huoli, vaikka muutoin ovatkin erottamattomat, joten siitä ei taaskaan saatu kuvia.

Ööö, joo. Tunsin tarpeelliseksi jakaa nämä pari faktaa, koska edellisen postauksen kommentilootassa kysyttiin, että pääseekö sun vipukat oikeuksiinsa, eli juoksemaan usein vapaana? Tosin, meillä ei ole kuin yksi vipukka, mutta halusin nyt kuitenkin selventää, että vaikka en joka kerta erikseen mainitse että annettiin muuten taas tänään juosta vapaana kun oltiin lenkillä ja ihan juoksutettiinkin jopa, sitä silti tapahtuu - kuten juuri siinä postauksessa, johon tuo kommentti oli jätetty. En minä joka postauksessa myöskään mainitse, että hei, saivat tänään ruokaa, mutta kyllä ne silti joka päivä kahdesti syövät... kysymys oli toki ihan oikeutettu (se joka blogimaailmaan astuu, se kysymykset kestäköön), mutta kyllähän tuollainen aina vähän harmittaa, mitä sitä kieltämään.