Alkusanoina kerrottakoon, että jos meillä on vieraita ja jos he erehtyvätkään koskemaan yhteenkään Cocon ulkona lojuvista palloista, edes vähän, siinä tapauksessa Cocon mielestä sitä palloa tulee silloin heitellä ihan. koko. ajan :D Komennus on kova, mutta onneksi tosiaan pikkuhiljaa alkaa menemään perille sanat "tauko, nyt ei heitellä". Käsittämättömän sinnikäs tuo neiti kyllä osaa ja jaksaa olla, melkein yhtä sinnikäs kuin Rymy vinkuessaan ulos! Anyways, tässä jokunen aika sitten isäni kävi pikkusiskoni, sekä äitini vanhempien (jep, tulevat erittäin hyvin juttuun avioerosta huolimatta) kera meillä kylässä - juuri tuohon ihanaan kura-aikaan, nams! Pikkusisko silti urheasti sitä palloa ulkona jaksoi viskoa, kenkiään varoen, totta kai! Rymy onneksi käyttäytyi tällä kertaa ihan mallikkaasti, eikä pikkusisko saanut miljoonia kuraisia tassunjälkiä kauniisiin vaatteisiinsa, kuten vähän pelkäsin... huh!
Tässä eräänä päivänä sain työpäivän päätteksi kotiini ihanan pienen miehen, joka hänkin jaksoi Cocon kanssa puuhailla - Coco taisi rakastua ihan täysin ja niin taisi vähän poitsukin tykästyä, kovasti oli neitiä halailemassa, joka kerta kun neiti syliin istahti, awws! Herra osasi muutenkin olla molempien koiruuksien kanssa tosi esimerkillisen varovaisesti sekä kuunteli ohjeeni, vaikka välillä unohtikin ettei perääntyminen kannata, kun vaan innostaa Rymyä hippaleikkiin :D Ja hei, tässä muuten Coco löysi vertaisensa, vihdoinkin! Neiti joutui nimittäin välillä menemään pallonsa kanssa kauemmas lepäämään kun tuli niin lämmin, poika kun ei kyllästänyt heittelyyn eikä potkimiseen, ei sitten millään, haha! Rymy ei edelleenkään osaa tehdä aikuisen ja lapsen välillä eroa, yrittää palloa napsia käsistä ja hyppii vaikka kuinka ollaan näitä tapoja yritetty kitkeä, joten onneksi kyseinen nuori herra osasi olla tämänkin asian suhteen tosi varovainen. Coco sen sijaan on tässä suhteessa aivan täydellinen koira, neidin käyttäytyminen oli niin mallisuoritus kun vaan olla ja voi. Ei yleensä muutenkaan hypi, mitä nyt joskus Rymyä matkii tämän käydessä aivan kierroksilla ja/tai jos minä tuleen kotiin. Kuitenkin, kantoi pojalle lelua, irrotti aina poitsun käskyttäessä ja peruutti vielä joka kerta antaakseen tilaa - ja nähdäkseen pallon paremmin, luulisin :) Eikä muuten komentanut paljon yhtään, vaan kärsivällisesti odotti heittoa. Yhden kerran erehtyi kun poitsu teki "valeheiton" ja nappasikin pallon kädestä, mutta onneksi sen verran sutjakkaan ettei kehenkään sattunut. Kuulin myös illan päätteeksi toteamuksen, "Cocon on silleen vähän kivempi ku Rymy, kun se jaksaa leikkiä ja on tosi rauhallinen."
Tänään alkoi meidän yhteinen lomamme, sain tosiaan miehekkeen takaisin Kuopiosta pääsykokeista jo eilen illalla, ihanaa! Koska auto piti viedä aamulla huoltoon jo hyvissä ajoin, puolisko nousi aikaisin ja käytti jopa otukset aamulenkillä ennen ruokaa antaen näin minulle tilaisuuden nukkua vielä hetken - yleensä kun nuo aamulenkit on meikäläisen vastuulla. Oli kuitenkin niin ihana aamu, että enhän minä oikeastaan saanut nukutuksi vaan pomppasin ylös kuullessani oituksien juoksuaskeleet takapihalla. Nousin siis itsekin ylös ja vietettiin valehtelematta koko päivä pihahommia tehden! Rymy vietti päivän lähinnä näin:
Kun taas Coco oli sitä mieltä, että jos teillä on aikaa lorvailla pihalla, teillä on aikaa heitellä meikäläiselle lelua, se on vissi! Ja
kyllähän sitä aina välillä heiteltiin ja potkitiin totta kai, muttei koskaan
neidin käskystä.
Kaikista "hassuinta" oli kun neiti käskytti meitä
potkimaan palloa, vaikka oltiin aidan toisella puolella kitkemässä
rikkaruohoja ja saksimassa marjapuskasta kuolleita oksia pois. Joka
kerta kun neiti päivän aikana laittoi ittensä maate ja ihan vaan
tutkaili meidän puuhiamme kaikessa rauhassa, tuli sellainen jes, mahtavaa! -olo; kyllä se vaan niin on, kuten todettu, että kärsivällisyys ja sinnikkyys vie pitkälle, nih! Samaten joka kerta kun neiti eksyi pihalle ihan yksinään, se tuntui hyvältä. Tiedän kyllä, että Coco lähtee takaisin Omaan Kotiinsa ihan kohta, mutta on silti tosi ihanaa, että neiti on niin hyvin sopeutunut meidän porukkaan. Ei me siis ihan kamalia hoitajia varmaan olla oltu :D Odotan kesäkuun loppua hyvin katkeransuloisesti, koska kesäkuun lopuilla pari Rympän veljeä kavereineen ja omistajineen on tulossa kylään, jeeeee, mutta samaten Cocon kotiinlähtö osuu heinäkuun alkuun, sniff.
Mutta juups, kuvia en muuten ole saanut napsittua näistä neidin rauhallisista löhöilyhetkistä tässä lähiaikoina, koska aina kun ilmaannun pihalle tai liikahdan/otan puhelimen esille, tuo hassu otus syöksyy luokseni pallon kanssa :D Mutta on ne vaan niin lutuisia kun makoilevat siellä pihalla vieri vieressä, ettäs tiedätte!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti