Ulkona sataa sen verran, ettei edes Rymyä huvita oleskella pihalla, joten jätetään siis ihan suosiolla lenkki myöhemmäksi... Toivottavasti päästään käppäilemään edes vähän ennen kuin lähden töihin, alkaa jo mulla seinät kaatumaan niskaan. Onneksi koirilla ei, kun mies vasta tänään meni aamuvuoroon eli on ma-to käynyt joka aamu otuksien kanssa lenkillä, ettei mun ole kipeänä tarvinnut. Ihanaa. Ei tuo sade muuten haittaisi yhtään, mutta kun juuri ollut melkein viikon kipeänä, enkä todellakaan tahtoisi ottaa uusintaa...
Mut no, ei voi mitään, nythän mulla on aikaa jakaa eilen ottamani kuvat. Itse en vielä eilenkään ollut siinä kunnossa, että olisin jaksanut lenkkeillä, mutta minä sitten vastaavasti leikitin pihalla :)
Testasin tällä kertaa omaa kameraani tuolla takapihalla ihan vaan vertailun vuoksi ja kyllä se on todettava, että siskon kamera vie tässä asiassa voiton... toisaalta. Toisaalta digikamerasta löytyvät ne omat ihanuutensa, kuten lähelle pyrkivien kohteiden kanssa selvästi huomaa :) Totta kai sitten vauhdikkaissa ja kauempana olevissa kuvissa olisi luonnollisesti kaivannut sitä järkkäriä ja sellaisia tilanteitahan ei vinttareiden kanssa koeta koskaan, hmph...
Nyt on muuten sellainen juttu, ettei päästä sinne Mikkelin rataharkkoihin 30.6 jalkapalloturnauksen takia (kuvittele meikäläinen sateeseen huutamaan pitkää ja dramaattista EI:tä, koska täsmälleen siltä musta tuntuu!), mutta mä olen nyt NIIN kauan haaveillut pääseväni Rympän kanssa tonne harkkoihin katsomaan sitä menoa ja meininkiä, että mä pakotan miehekkeen joku kerta lähtemään mun kanssani, piste. Mä sitten vaan etukäteen pienessä paniikissa haastattelen mm. Sannaa ja kysyn kaikkia tyhmiä kysymyksiä, koska en ollenkaan tiedä miten koko homma toimii. Tietenkin se on tosi simppeliä ja paikanpäällä kaikki selviää kysymällä, kuten aina, mut jos asiat vaan voi tehdä vaikeaksi ja ennaltamurehdittaviksi, niin minähän teen :D
Toisaalta se on ehkä Cocon kannalta ihan hyväkin ettei päästä, kun miettii tarkemmin... Viikonloppu tulee todennäköisesti muutenkin olemaan aika vauhdikas ja jos jo lauantaina autoillaan, niin ehkä parempikin pitää sunnuntaina lepopäivä ettei mene neidillä ihan pasmat (tai vatsa...) sekaisin. Vaikka olisi musta ollut kyllä tosi hauska nähdä Coco, the amazing ball chaser, vieheellä, se kun on kuulemma käynyt ennenkin - se olisi voinut näyttä meidän hölmölle, että miten se homma oikein tehdään oikein, mulla kun on pieni epäilys noista Rymyn taidoista... jostain kumman syystä.
Onneksi neiti asuu tuolla pk-seudulla, jossa noita harrastusmahdollisuuksia on hitusen paremmin, ettei mun tarvitse potea hirveää syyllisyyttä siitä, ettei nyt päästä Cocon kanssa vieheelle ollenkaan. Olen muuten edelleen sitä mieltä, että flyball olisi tälle neidille mitä täydellisin laji ja ehkäpä neiti sitä tulevaisuudessa pääseekin kokeilemaan!
Ai niin, sitä vielä piti sanomani, että me mennään näillä näkymin 18.6 treffaamaan Seraa (se ihana ja söpö karvallinen perunkarvatonkoira) neidin omaan kotiin. Jos nimittäin saadaan homma toimimaan eli miehen päivystykset järjestettyä, lähdetään 20.7-21.7 Sunset Beach Partyyn Karkkilaan ja Rymppä jää tänne hoitoon tuttavan katon alle. Voipi olla, että poitsu täytyy viedä Seran luokse kylään muutamaankin otteeseen ja jättää jopa hetkeksi yksin. Iiiiks! Töissä tulee huomattua, että se eroahdistus iskee yleensä äiteihin, ei lapsiin, ja tässä on varmaan samasta asiasta kyse... Mua hirvittää jo etukäteen jättää toinen hoitoon, vaikka ihan takuuvarmasti loistavaan paikkaan olisi jäämässä. Ehkä mua hirvittää enemmmänkin se, että jos se ei sitten osaakaan käyttäytyä ja ajaa isäntäperheen hulluksi vinkumisellaan ja hemmotellun riiviön tempauksillaan?! :D
No joo, onneksi siellä on kuitenkin pitkä kokemus koirista takana, että hyvässä lykyssä ne opettaa meidänkin lapsen tavoille. Okkei, nyt vihdoinkin ne kuvat! --->
Mut no, ei voi mitään, nythän mulla on aikaa jakaa eilen ottamani kuvat. Itse en vielä eilenkään ollut siinä kunnossa, että olisin jaksanut lenkkeillä, mutta minä sitten vastaavasti leikitin pihalla :)
Testasin tällä kertaa omaa kameraani tuolla takapihalla ihan vaan vertailun vuoksi ja kyllä se on todettava, että siskon kamera vie tässä asiassa voiton... toisaalta. Toisaalta digikamerasta löytyvät ne omat ihanuutensa, kuten lähelle pyrkivien kohteiden kanssa selvästi huomaa :) Totta kai sitten vauhdikkaissa ja kauempana olevissa kuvissa olisi luonnollisesti kaivannut sitä järkkäriä ja sellaisia tilanteitahan ei vinttareiden kanssa koeta koskaan, hmph...
Nyt on muuten sellainen juttu, ettei päästä sinne Mikkelin rataharkkoihin 30.6 jalkapalloturnauksen takia (kuvittele meikäläinen sateeseen huutamaan pitkää ja dramaattista EI:tä, koska täsmälleen siltä musta tuntuu!), mutta mä olen nyt NIIN kauan haaveillut pääseväni Rympän kanssa tonne harkkoihin katsomaan sitä menoa ja meininkiä, että mä pakotan miehekkeen joku kerta lähtemään mun kanssani, piste. Mä sitten vaan etukäteen pienessä paniikissa haastattelen mm. Sannaa ja kysyn kaikkia tyhmiä kysymyksiä, koska en ollenkaan tiedä miten koko homma toimii. Tietenkin se on tosi simppeliä ja paikanpäällä kaikki selviää kysymällä, kuten aina, mut jos asiat vaan voi tehdä vaikeaksi ja ennaltamurehdittaviksi, niin minähän teen :D
Toisaalta se on ehkä Cocon kannalta ihan hyväkin ettei päästä, kun miettii tarkemmin... Viikonloppu tulee todennäköisesti muutenkin olemaan aika vauhdikas ja jos jo lauantaina autoillaan, niin ehkä parempikin pitää sunnuntaina lepopäivä ettei mene neidillä ihan pasmat (tai vatsa...) sekaisin. Vaikka olisi musta ollut kyllä tosi hauska nähdä Coco, the amazing ball chaser, vieheellä, se kun on kuulemma käynyt ennenkin - se olisi voinut näyttä meidän hölmölle, että miten se homma oikein tehdään oikein, mulla kun on pieni epäilys noista Rymyn taidoista... jostain kumman syystä.
Onneksi neiti asuu tuolla pk-seudulla, jossa noita harrastusmahdollisuuksia on hitusen paremmin, ettei mun tarvitse potea hirveää syyllisyyttä siitä, ettei nyt päästä Cocon kanssa vieheelle ollenkaan. Olen muuten edelleen sitä mieltä, että flyball olisi tälle neidille mitä täydellisin laji ja ehkäpä neiti sitä tulevaisuudessa pääseekin kokeilemaan!
Ai niin, sitä vielä piti sanomani, että me mennään näillä näkymin 18.6 treffaamaan Seraa (se ihana ja söpö karvallinen perunkarvatonkoira) neidin omaan kotiin. Jos nimittäin saadaan homma toimimaan eli miehen päivystykset järjestettyä, lähdetään 20.7-21.7 Sunset Beach Partyyn Karkkilaan ja Rymppä jää tänne hoitoon tuttavan katon alle. Voipi olla, että poitsu täytyy viedä Seran luokse kylään muutamaankin otteeseen ja jättää jopa hetkeksi yksin. Iiiiks! Töissä tulee huomattua, että se eroahdistus iskee yleensä äiteihin, ei lapsiin, ja tässä on varmaan samasta asiasta kyse... Mua hirvittää jo etukäteen jättää toinen hoitoon, vaikka ihan takuuvarmasti loistavaan paikkaan olisi jäämässä. Ehkä mua hirvittää enemmmänkin se, että jos se ei sitten osaakaan käyttäytyä ja ajaa isäntäperheen hulluksi vinkumisellaan ja hemmotellun riiviön tempauksillaan?! :D
No joo, onneksi siellä on kuitenkin pitkä kokemus koirista takana, että hyvässä lykyssä ne opettaa meidänkin lapsen tavoille. Okkei, nyt vihdoinkin ne kuvat! --->
Rymy se miettii, että miten ihmeessä toi jaksaa ton helkutin pallonsa kanssa? En mää vaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti