Mua vaivaa suuresti yksi juttu (joo, kyllä vaan, taas vuorossa ihmisorjan höpinöitä), jonka tulin muistaneeksi eilen, kun kotona kipeänä kökötin. Tänään nyt sit kuitenkin olen siis menossa iltavuoroon n. kolmeksi tunniksi, vaikka olo on vielä vähän puolikuntoinen. Ai miksi?
No. Jokunen aika sitten, tuossa enemmän talven puolella, olin muutaman päivän töistä pois sekä kuumeen, että vatsataudin takia ja tuolloin mies hoiti lenkitykset ynnä muut kunnon riehutukset jne. Minä sen sijaan saatoin seistä pihalla heittämässä palloa 5-10 minuutin pätkissä monta kertaa päivässä, kun alkoi koirien meno sisällä olemaan liian villiä ja muutenkin kaipasi itsekin vähän raitista ilmaa.
No. Jokunen aika sitten, tuossa enemmän talven puolella, olin muutaman päivän töistä pois sekä kuumeen, että vatsataudin takia ja tuolloin mies hoiti lenkitykset ynnä muut kunnon riehutukset jne. Minä sen sijaan saatoin seistä pihalla heittämässä palloa 5-10 minuutin pätkissä monta kertaa päivässä, kun alkoi koirien meno sisällä olemaan liian villiä ja muutenkin kaipasi itsekin vähän raitista ilmaa.
Ja tämä sitten vissiin aiheutti ihmettelyä eli tosiaan
... miten ei voi muka töihin mennä, jos kuitenkin jaksaa koiria riehuttaa pihalla?!
Olin aika hämmentynyt silloin, ja olen edelleen.
... miten ei voi muka töihin mennä, jos kuitenkin jaksaa koiria riehuttaa pihalla?!
Olin aika hämmentynyt silloin, ja olen edelleen.
Itse nimittäin koen, että siinä on kuitenkin aika hemmetin suuri ero, ahkeroinko töissä 6-7 tuntia lapsien kanssa (jolloin on mm. tartuntavaara + miljoona muuta pientä seikkaa) vai seisonko koirien kanssa omalla takapihallamme pienissä erissä, monta kertaa per päivä. Vai olenko nyt jotenkin väärässä?
Jos asuisin yksin ja jos tuota pihaa ei olisi, olisin minä joutunut joka tapauksessa lähtemään koirien kanssa pienelle pissatuslenkille huolimatta siitä olenko kipeä vai en - ei niitä voi jättää täysin hoitamatta, vaikka olisi kuinka kipeä. Kotonahan en jaksanut mitään fiksua silloin tehdä, kuten en nytkään ole lauantaista eteenpäin jaksanut - ei siinä tullut viimeksikään paljoa siivottua tai oltua kauhean skarppina, enimmäkseen tuntui siltä, kuin olisi tehnyt kuolemaa. Ja no, vaikka kuinka joutuisin juoksemaan vessassa, kyllä mä sen viitisen minuuttia voin seistä pihalla, kun koiratkin voi aika huoletta jättää kahdestaan, jos minun täytyy rynnätä sisään. Tätä en kuitenkaan voi tehdä töissä - en minä voi juosta sisään vessaan ja jättää lapsia, varsinkaan pieniä, yksinään pihalle isompien valvottavaksi... Käsittääkseni, ahem.
Jos asuisin yksin ja jos tuota pihaa ei olisi, olisin minä joutunut joka tapauksessa lähtemään koirien kanssa pienelle pissatuslenkille huolimatta siitä olenko kipeä vai en - ei niitä voi jättää täysin hoitamatta, vaikka olisi kuinka kipeä. Kotonahan en jaksanut mitään fiksua silloin tehdä, kuten en nytkään ole lauantaista eteenpäin jaksanut - ei siinä tullut viimeksikään paljoa siivottua tai oltua kauhean skarppina, enimmäkseen tuntui siltä, kuin olisi tehnyt kuolemaa. Ja no, vaikka kuinka joutuisin juoksemaan vessassa, kyllä mä sen viitisen minuuttia voin seistä pihalla, kun koiratkin voi aika huoletta jättää kahdestaan, jos minun täytyy rynnätä sisään. Tätä en kuitenkaan voi tehdä töissä - en minä voi juosta sisään vessaan ja jättää lapsia, varsinkaan pieniä, yksinään pihalle isompien valvottavaksi... Käsittääkseni, ahem.
En nyt avaudu yksityiskohdista sen enempää, ettei tule sanomista mistään suunnasta, mutta siis joo, kiinnostaisi tietää oletteko te muut ikinä törmänneet samaan?
Vai, onko vika tosiaan meikäläisen maailmankuvassa? Jos tosiaan jaksat sen 5 minuuttia seistä pihalla, suurinpiirtein paikallasi, ja viskoa palloa, tarkoittaako se ihan oikeasti silloin sitä, että olet täysin kykenevä myös töihin? :O
No hohhhoijaa mitä tyyppejä :D Ymmärtäisin valitukset jos olisit jollain maratonmetsälenkillä, mutta että pihalla palloa heittämässä... Siis totta kai koirat on PAKKO liikuttaa vaikka olisi miten kipeä. Ihan eri asia olla töissä. Joo-o, anna noiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei kannata välittää tommosista. :)
VastaaPoistaIhan samoilla linjoilla! Eihän sitä lastakaan voi jättää ruokkimatta, vaikka kuinka olisit kipeänä kotona... kiitos kommentista, piristää kummasti tietää, etten ole ihan yksin näiden ajatuksieni kanssa.
PoistaJoo, onhan näitä kuultu.. Varsinkin yksinasuvana joudun kuolemantaudissa ravaaman noiden kanssa ulkona. Vaikka molemmat ovat aikuisia ja pääkoppa niillä kestää tosi hyvin parin päivän "laiskottelut" (eli et tehdään vaan pakolliset ulkoilut), tuntuu että sekin on sivustakatsojille liikaa..Sama tilanne on näin työttömänä kun touhaan yhdistyksen ja koirien kanssa luonnollisesti enemmän ajan riittävyyden takia, ihmiset olettaa että mitään töitä en edes hae.
VastaaPoista"voi kun käyttäisit kaiken tuon energian töiden hakemiseen"
Joo se työpaikka varmaan tulee sillä että työhakemuksen lähetettyä istun koneella/puhelimen ääressä/jään kaupan oven taakse kyttäämään ja odottamaan vastausta :P
JUST NÄIN! Mun mielestä toi on vaan niin törkeää jotenkin, ei ne muut ehkä ymmärrä miten paha mieli (ainakin mulle) tommosesta voi tulla, varsinkin kun näistä puhutaan selän takana eikä suoraan itselle. Sitä paitsi, hulluksihan siinä tulee, jos tuijottaa sitä puhelinta 24/7 ja stressaa asiaa, en tajua mitä järkeä siinä on? :( Jos sä olet parhaasi tehnyt mm. haastattelussa, niin eipähän siinä enää ole mitään tehtävissä ja liika valmistautuminenkin voi olla pahaksi, jos menee sitten jo neuroottisuuden ja panikoinnin puolelle...
PoistaItse otan nää tällaiset vielä vähän henkilökohtaisemmin, kun kuitenkin sen melkein 25 vuotta kuvittelin, etten ikinä koiraa voi ottaa ja sitten kun sen sain, onhan se mulle vähän niinkuin oma pienokainen... kyllä mä sen myönnän. Sitten kun törmää näihin asenteisiin että "kyllä sun pitää töiden suhteen joustaa vaikka päivän varotusajalla, kun sulla on kuitenkin vaan koirat, eikä lapsia!" niin mä näen NIIN punasta kun vaan olla ja voi.
... En edes halua aloittaa paasausta niistä, jotka mieluummin hankkivat kymmenen kersaa kuin tekevät päivääkään töitä, kun se ei ehkä enää liity aiheeseen, mutta tuli vaan mieleen kun tässä raivoan :DDD