Mamman riiviöpenska;

Paljon on taas kerrottavaa - kun vielä muistais kaiken...

Meillä juoksi viime viikonloppuna vieraita vähän väliä; perjantaina kävi äiti, lauantaina sisko ja äiti sekä hyvä ystäväni miesystävänsä kanssa ja sunnuntaina sitten kahviteltiin tälleen myöhässä tupareita ja mun synttäreitä Puoliskon porukoiden sekä, yllättäen, meikäläisen äidin kanssa :D Muutoin vieraat olivatkin ihan tuttuja tapauksia, mutta Puoliskon siskot jakautuivat juuri molemmat kahtia, eli talossa oli eskaritytön ja kaksivuotiaan pojan lisäksi muutama vauva, joita Rymy ei vielä ollut kunnolla nähnyt - mitä nyt vain edellisenä päivänä nuuskutellut toista hieman Puoliskon sylissä ollessaan (ja siis vauvan ollessa isänsä sylissä). Eskarilainen vieläkin vähän säikkyy Rymyä, onhan tuo aika vikkelä tapaus ja kovasti aina naamaa nuoleskelemassa -- ja kaksivuotias taas suorastaan juoksenteli karkuun "ei pelkää rumuu, pelkää rumuu, ei, ei, ei saa!", mikä vain innosti meidän poitsua... Rymy joutui muutamaan otteeseen jäähylle makuuhuoneeseen kun ei meinannut ymmärtää, ettei pienen naamaa saanut nousta nuoleskelemaan/näykkimään vaikka kuinka haluttaisi. Kyllä se viesti sitten lopulta menikin perille.

Rymy harvoin vetäytyy makkariin omaan petiinsä vaan kellahtaa sohvalle, lattialle tai minne milloinkin unille (samoin iltaisin ei aina edes tule makkariin meidän kanssa heti, vaan vasta myöhemmin), mutta loppuillasta kävi sellainen harvinaisuus, että poitsu tosiaan hakeutui sinne omaan turvapaikkaansa lepäämään.

Ja sitten... Rymy on, kuten ehkä olenkin maininnut, tosi haka tappamaan kaikki lelunsa; juuri yksi päivä "naureskeltiin" parille tapaukselle, joista toinen näytti saaneensa kuulan otsaansa ja toinen niskalaukauksen O___O. Kyllä toi vissiin metsästyskoira sittenkin on, vaikka välillä olen kyllä epäillyt vahvasti. Olen tullut siihen tulokseen, ettei koirien lelut kestä mitään ja ollaankin ihan suosiolla välillä osteltu kalliimpia penskojen osastolta. Kummitätsy toi Rymylle tollasen supercoolin Angry Birdin, joka oli jopa niin cool, että siti piti hieman astua, huoh... Ja kiitos muuten Annelle, joka facessa mainitsi Kong Snugga Wubban - meillä on nyt kanssa sellainen ja ainakin vielä olen ollut tosi tyytyväinen (VIHDOINKIN HILJAINEN LELU, JEE!) :)

Mamman riiviöpentu.

Poitsu on ollut koko viikon jotenkin tosi levoton ja huomionkipeä - itse asiassa jo pari viikkoa, mutta tuo meidän villi viikonloppu vissiin vielä vähän edisti asiaa. Ei olla päästy kunnolla revittelemään pihalle kun mittari on näyttänyt aivan hirveitä pakkasia ja kaiken lisäksi olen joutunut olemaan nyt pidempiä pätkiä päivisin pois yllättävän sairaustapauksen vuosi töissä ja homma jatkuu tälleen ainakin Helmikuun alkuun asti. Yhtään en tykkää tilanteesta, poden ihan hirveitä tunnontuskia vaikkei Rymppä mitään järkyttäviän pitkiä pätkiä yksin olekaan. Maanantaina mm. sumplittiin sitten niin, että Puolisko jätti palojunnujen harkat toisen vastuulle ja oli koiruuden kanssa siihen asti, kunnes minä pääsin kotiin että ollaan kyllä tilannetta kompensoitu ja äitiä ja pikkusiskoakin on tullut lainattua :) Uusin juttu mitä Rymy harrastaa, tosi pitkiä pätkiä putkeen, on perusvinkuminen. Tai siis, ainahan poitsu on vinkunut kun on jotain halunnut, mutta ollaan aina tiedetty MIKSI vinkuu ja mitä tahtoo; Rymyllä on aina ollut hirveän selkeät noi signaalit, jokaiselle omansa. Nykyään tekee siis sitä, että menee terassin ovelle vinkumaan aivan kuin haluaisi ulos, mutta kun oven avaat, tuijottelee vaan silmiin silleen "EKS SÄ NYT TAJUUUUU?" -ilmeellä.

Ja välillä vähän Isännänkin riiviöpenska...

Koska ei, taas vaihteeksi, päästä ulos kunnolla riekkumaan, treenailtiin vähän naksuttimen kanssa - tällä hetkellä yritän saada pojan ymmärtämään, että jos tuo toiselle lelun leikittäväksi/heitettäväksi, niin sormia täytyy varoa ja lelusta tulee pyydettäessä irroittaa. Saas nähdä miten oppii, meinaa tuota energiaa olla suht verran purettavaksi ja keskittymiskyky ei silloin ole aina ihan parasta tasoa... Näitä juttuja ollaan harjoiteltu ennenkin, mutta vissiin jossain välissä päässyt meiltä kaikilta unohtumaan koko homma.

Hei, btw! Olen ihan hulluna aina ottamassa sekä koiruudesta että siilistä kuvia ja tuntuu jotenkin tyhmältä hukuttaa blogi pelkkiin kuviin, eli tulevaisuudessa myös ne kuvat joita ei täällä postata, löytyvät meidän kuvasivustolta -- Rymyn kuvasivusto löytyy TÄÄLTÄ ja Hugon TÄÄLTÄ. Pyrin kyllä välillä ilmoittelemaan muistutuksia, jos on hirveästi tullut uusia kuvia :) Tosin, tunnen itseni enkä aina pysty vastustamaan kuvapostausten kutsua...