HUGO et RYMY söpöilevät

Howdy!

Se olisi sitten taas harmaa valkoinen arki. Rymy nukkuu tällä hetkellä kylppärissä rustoluun vieressä, otti vissiin koville se jyrsiminen (eilen oli kummitätsy auttamassa, kuten kuvasta näkyy, mutta tänään sai pärjätä omillaan, julmaa!). Ja siis, onhan lumessa riehuminen (sen syöminen, jahtaaminen, kasassa hyppiminen, lumilapion leikkiinkutsuminen) tosi rankkaa puuhaa, joten ei ihme että väsyttää. Meillä jäi tänään lenkki kokonaan väliin paristakin syystä - eilen oli niin kylmä, ettei poitsua pahemmin ole tuo lenkkeilly kiinnostanut ja lauantaina, meikäläisen ollessa töissä, oli jopa Puoliskon kanssa lenkillä päättänyt tulla yksinään kotiin.

Tosin, olin kyllä Miehekkeelle kertonut, että Rymy ottaa nykyään aika reippaasti lenkkeillessä välillä etäisyyttä jos on vapaana ja virtaa riittää ja olin kyllä sanonut siitäkin, ettei kannata "vasta kuin siinä kohdalla, sen ja sen jälkeen" päästää vapaaksi. Ei sitten ymmärtänyt, että takaisin tullessa kannattaa myös hyvissä ajoin laittaa poitsu kiinni -- loppumatkan oli Puolisko vissiin taittanut liian hitaasti Rympän mielestä, kun Rymy tosiaan juoksi etukäteen oven eteen vinkumaan. Onneksi asutaan sen verrran syrjässä, ihan kadun päässä ja metikön reunassa, ettei liikenne ole mikään hurja (sikälimikäli se näin pienessä kylässä ikinä on hurja) ja parkkipaikallakaan ei kai sitten ollut liikettä, kun oli ovelle asti uskaltanut. Mieheke oli yrittänyt mm. juosta eri suuntaan yms, mutta luulen, että koska olivat niin lähellä kotia, Rymy vissiin päätti kahden turvan väliltä ja koti oli se, joka voitti. En tiedä oliko syy osaksi siinä, että normisti minä olen se, joka Rymyn kanssa lenkkeilee -- olisiko tehnyt minulle ihan saman? Luulisin ainakin, koska on tosiaan lähiaikoina muuttunut niin paljon rohkeammaksi. No, huomenna uusi yritys...
 

Onko muuten mitään suloisempaa kuin nukkuva whippet? Vieressä oleva kuva on tosin eiliseltä, mutta tuossa se nytkin nököttää koneeni vieressä, omassa sängyssään. Siirtyi äsken kylppäristä niin hiljaa (tai sitten minä olin niin keskittynyt tähän hommaan), etten heti edes tajunnut tulleen ihan viereeni :D Tänään aamulla poitsu muuten yritti taas meidän sänkyyn nukkumaan - harvemmin yrittää Miehekkeen läsnäollessa, tai tosiaan reippaasti syöksyy alas, mutta meikäläisen jalkoihin yritti nytkin käpertyä nukkumaan. Voi sitä tuskaa kun pitää pieni lämpöinen käärö komentaa alas sängystä, vaikka niin mieluusti ottaisin kainaloon nukkumaan, nyyh!!

Mutta juups, eipä tässä muuta fiksua kerrottavaa taida ollakaan. Ruuasta sen verran, että syödään edelleen aamulla ja usein illalla ennen nukkumaanmenoa nappulaa, mutta päivällä se yksi suurempi ateria on lähes poikkeuksetta ns. luonnollinen ateria (lihaa, naudanvatsapalleroita, kasvissosetta yms). Jouluna syötiin jotain   junior purkkiruokaa, (olisikohan ollut Pedigreen liha-riisi?) kun oli helpompi kuljettaa mukana ja se maistui poitsulle loistavasti. 

Ihmisten ruoka-aikaan edelleen kierrellään hetki jaloissa, mahdollisesti (välillä) kerjätään hetki ja sitten mennään sohvalle koisimaan... saas nähdä miten jatkossa. Anyways, kuvien aika!

Hugosta on nykyään ihan turha yrittää ottaa kuvia jos Rymy ei ole nukkumassa sohvalla tai syömässä jotain herkkuaan, koska pikkuveikan on pakko tunkea aina samaan freimiin. 

 Hugoa ei sinänsä haittaa Rymyn läsnäolo, mutta edelleen äkikinäiset liikkeet ja äänet saa Elvis-fledan aikaan. Tämä taas ei ole mitenkään yllättävää, samoin reagoi meihin Ihmisorjiin. Hugo nyt vain sattuu olemaan Pieni Äksy Herra :D

Matto on sekä isoveikan että pikkuveikan mieleen - molemmilla siis tapana repiä sitä, tosin ainoastaan koiraa kielletään... Hugon mielestä matto oli jopa niin mainio, uusi kun on, että piti muutaman kerran vaahtistella. Sekös Rymyä ihmetytti.

Ja kuten melkein joka ilta, Rymy viimein uskoo ettei Hugosta ole leikkikaveriksi ja päättää siirtyä Relax, take it easy!-tilaan. Välillä Rymyn on tosiaan Hugon ulkoilun alkuvaiheessa pakko haukahtaa muutamaan otteeseen ja näinä kertoina usein yrittää myös ahkerasti leikittää piikkipalloa. Ollaan todettu tämän tapahtuvan lähinnä niinä päivinä kun Rymppä ei ole päässyt päivällä kunnolla purkamaan viipotin-energiaansa, joten oikeastaan vikahan on yleisesti ottaen meidän, ei koiran. Mutta näin, tällaista tällä kertaa.