Meidän eka joulu!

Hau! :)

Niin paljon kerrottavaa, etten edes tiedä mitä aloittaisin... eli tosiaan, Miehekkeen kanssa on tullut jo pari joulua vietettyä yhdessä, mutta tämä olikin ensimmäinen laatuaan kun toinen ei päivystänyt eli päästiin melkein koko perhe, miinus Hugo, matkaamaan yhdeksi yöksi meikäläisen Mummilaan tuonne eteläisempään Suomeen, jossa perinteisesti vietetään joulua pikkusiskon, isovanhempien, kummien ja heidän lastensa eli serkkujen kanssa (tällä kertaa äiti haahuili ulkomailla). Noin 7 vuotta sitten joulujengiin liittyi myös kummieni terrieri nimeltään Romeo, jonka takia tämä joulu meinasi (minua) etukäteen hieman jännittää. Romeo kun ei välitä muista koirista, eikä ainakaan uroksista... Kummitäti sanoi kyllä jo puhelimessa, että jos eivät tule keskenään toimeen, Romeo viedään kotiin ja tieto siitä, ettei ollut tarkoitus hyväksyä mitään räkätys-showta rauhoitti kyllä mieltä, mutta toisaalta harmitti jo etukäteen se mahdollisuus, että Romeon pitäisi olla yksin kotonaan nyt kun meikäläisenkin allergiat ovat, nähtävästi, hellittäneet.

Mummilaan kun päästiin, Rymy tutki ensin kaikki paikat ja kävi pissalla yhdellä valkoisella matolla, ahem. Oltiin kyllä matkalla pysähdytty pitkälle pissalle, mutta joko oli uudestaan hätä tai sitten pieni mies haistoi Romskun ja oli pakko jättää oma viestinsä. Muut pissat tehtiinkin sitten pihalle, siitä lisää kohta...

Anyways, tässä siis seuraavan tarinan sankarit:

Aivan odotetusti meidän pieni tehopakkaus hyppi ja pomppi ja roikkui Romeon perässä ihan koko ajan eikä alkuun antanut toiselle hetken rauhaa, mutta Romeo oli kuin olikin herrasmies - tunnisti selkeästi, että  kyseessä ei ollut mikään uhka, ainoastaan äärimmäisen rasittava ja aivan liian energinen pentu. Antoi suurimmaksi osaksi Rymyn olla ja seurata, vaikka välillä kyllä varoitteli tulemasta liian lähelle.

Rymyä ei muut vieraat kiinnostaneet ollenkaan niinä hetkinä kun Romeo oli talossa, ei tainnut ottaa paljon minkäänlaista kontaktia yhtään kehenkään ja meihin omiinkin ihmisiin turvautui lähinnä silloin kun Romeo vähän murahteli poitsua siirtymään kauemmas yms.

Siinä missä Romeo makasi nätisti mammansa jaloissa ja seuraili mm. ruuanlaittopuuhia sivummalta, meidän poitsu tietenkin aiheutti hämminkiä avustamalla juuri siellä missä tapahtui; vähän väliä keittiöstä kuului "Ei Rymy, nyt pois!" :D  Aina välillä Rymykin rauhottui, katsottuaan toki ensin mallia...

Rymyn nukkuessa nätisti sylissäni, Romeokin uskaltautui tulemaan lähemmäs. On ne koirat vaan hassuja otuksia, sillä vaikka Romeo lähinnä komenteli Rymyä pysymään poissa ilmatilastaan, silti kun Rymy vietiin toiseen huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan, Romeo syöksyi heti oven taakse haukahtelemaan kuullessaan toisen vinkuvan. Muutaman muunkin kerran Rymyn vingahduksen kuullessaan pappakoira ryntäsi tarkistamaan tilanteen.

Lahojen jakaminen oli molemmista pojista jännää, ja se niiden avaaminen vasta hauskaa olikin. Omia lahjojaan eivät kyllä saaneet avata itse, kun mitään leluja tai luita ei voitu pitää esillä Romeon takia - Rymyä ei edes lelut pahemmin olisi kiinnostaneet, pelkästään se mitä Romeo niillä teki, mutta vähän jos tuli pentu lähemmäs, vanhempi otus murahteli varoituksia suhteellisen jämäkästi (vaikka kyseessä olikin Rymyn lelu/uu joka oli unohtunut lattialle). Annoin molemmille pojille eri huoneissa koirankeksit, mutta syömisen sijaan Rymy kantoi omansa Romeolle :) Ihan mallikkaasti meni siis koko joulu - mitä nyt Romeo meinasi kerran vahingossa kaataa kuusen kun sotkeutui johtoihin. Siinä vaiheessa kun alkoi huuto kuulumaan, Puolisko ponnahti vauhdilla repimään meidän otusta pois pahanteosta ja järkytys oli suuri kun syypää olikin Romeo ja koko sotku puhdas vahinko :D 

Toinen tapahtuma jaksoi naurattaa meitä vielä seuraavana päivänä, ja naurattaa kyllä vieläkin; pappa nimittäin kerran päästi koirat vanhigossa ulos ovesta - klassisesti seisoi vain ja tuijotti, todeten, "OHO". Muuten hyvä, mutta Romeo pinkoo vieraiden koirien perään ja Rymy taas seuraa Romeota koko ajan, eikä pihalla ole mitään sen parempaa aitaa... Paniikki oli melkoinen kun yhtäkkiä läpi talon kantautuu huuto KOIRAT ON IRTI ja minä ja Puolisko, plus kaikki muut, rynnätään kahvipöydästä ovelle katsomaan mitä tapahtuu. Serkkuni oli onneksi saanut heidän koiransa häntätupsusta kiinni ja kun itse ehdin ovelle, kummisetä seisoi pihalla nenät vastakkain Rymyn kanssa ja katseli kun toinen pissasi. Eikä siinä, Rymy teki tarpeensa ja palasi iloisesti kutsusta sisään ihmetellen sitä suurta ihmismäärää ja tarpeetonta paniikkia. Kun päästin lopulta takaisin kahvipöytään, serkkuni istahti alas ja totesi heittäneensä torttunsa pihalla olevalle penkille, kun oli lähtenyt niin nopsaan koirien perään ja tästä saatiinkin kunnon naurut :D Saatiin siis uusi lentävä lausahdus, "pappa varmaan haluaa pissattaa kohta koirat". Ja no, itse asiassa, illalla me pissatettiinkin Rymppä juuri näin; ovi auki, koira ulos ja pinkoi itse sisään :) 

Lenkit jouluna tehtiin yleensä Romeon ja kummisetäni seurassa. Ikinä ennen ei ole meidän poika lähtenyt niin innoissaan ja reippaana ulos! Romeo keskittyi merkkaamiseen ja Rymy taas Romeon seuraamiseen; ei suostunut kävelemään eteenpäin ellei ollut aivan varma, että Romeo seuraa meitä :D En tiedä olisiko sitten poitsu saanut niin paljon hyviä kokemuksia näistä lenkeistä, että kotonakin lenkkeily on ollut nyt PALJON helpompaa. Tai lähinnä se lähtö. Kahtena kertana putkeen ollaan menty ovesta ulos ja jatkettu matkaa ilman YHTÄKÄÄN pysähdystä ja se on jotain se!

Loppuaika joulusta, ilman Romeota, menikin Rymyn osalta aikalailla nukkuessa. Joulupäivänä Romeo tuli uudestaan kylään, juuri silloin kun Rymy nukkui lattialla ja sen sijaan, että Romeo olisi tervehtinyt meitä muita ensin autuaassa rauhassa, herra kävi herättämässä pienen miehen. Ryntäsi suoraan luokse. Sama meno jatkui taas, Rymy seurasi ja pomppi ja yritti leikityttää ja Romeo turhautui jopa sen verran kaikesta tästä ahdistelusta, että näiden kahden ollessa pöydän alla (missä Romeo varmaan tunsi olonsa oikeasti ahdistetuksi), ärähti Rymylle sen verran äkäisesti, että Rymy säikähti ja ryntäsi meikäläisen luokse turvaan. Sen jälkeen osasikin sitten käyttäytyä paremmin ja antoi Romeon hetkittäin olla ihan rauhassa. 

Ja loppuun vielä unikuvia (koska kukaan ei voi vastustaa nukkuvaa whippetiä ja koska kummitätsy on ihan paras nukkumapaikka!)

Tässä viimeisessä kuvassa demonstroidaan normi tapahtumaa. Aina jos hetken olen lattialla tässä asennossa, koira ehtii sekunneissa käpertymään jalkojeni päälle ja ei muuta kuin unta palloon!