Mua jaksaa ihmetyttää muutama juttu.
Ensinnäkin, 1.) Rymyn yksi kynsi on tummunut. Jouluna jo katseltiin sitä kummisedän kanssa, joka pohti josko poitsun kynnet on tummumassa samaan tapaan kuin Romeolla. Alkuun kynsi oli ihan vähän tumma juuresta, nyt jo hitusen enemmän ja pohdiskelin olisiko mustelma, yms, mutta ei tunnu olevan arka tai mitään joten... ei kukaan fiksumpi ihminen osaisi valaista asiaa? Ah, siis ihan normaalia, hyvä tietää :D
Toiseksi sitten se asia josta onkin enemmän sanottavaa, elikkäs 2.) remmilenkittäjät. Onko se joku etikettivirhe, jos en toisen koiran tullessa vastaan hyppää ojaan tai metsäpolulta siirry sinne metrin syvyiseen hankeen? Tuli taas lenkillä se mukava muori mukavan muorikoiransa kanssa vastaan; koira on tosi kiltti, ei tunge yhtään lähelle ja tottelee emäntäänsä. Emäntä otti koiran kiinni ja siirtyi sivuun seisoskelemaan ja vaikka Rymyhän ei räksytä toisille koirille, tällaiset pysähtyneet koirat saavat sen aina vähän hämilleen ja/tai innostumaan, eikä Rymppä oikein tiedä onko tarkoitus lähteä leikkimään vai pitäisikö olla peloissaan. Toisin sanoen ohituksista ei ikinä tule onnistuneita ohituksia vaan jumituksia. Ja tätä "etikettiä" kun noudattavat lähes poikkeuksetta kaikki vastaantulijat, ellei olla yleisellä kävelytiellä. Periaatteessa OK, onhan se kohteliasta antaa toiselle tilaa, mutta mä en ymmärrä millä se koira ikinä oppii kulkemaan toisten ohi asiasta numeroa tekemättä kun ei kukaan anna toiselle tilaisuutta. Inhottavinta on se, ettei kukaan näin myöskään anna meidän pojalle mahdollisuutta oppia. Okei, jos tiedät koirasi olevan kunnon räyhä joka suurinpiirtein syö vastaantulijat ja mieluummin turvaat selustasi - ja muiden - mutta en ymmärrä miksi esim. pentu, oli se miten isokokoinen tahansa, pitää viedä sinne syrjään tilannetta analysoimaan ja "pohtimaan" miksi pitää pelätä, jos ei (alunperin) ole mitään tarvetta rauhoittua. Mitä järkeä tehdä normaalista asiasta niin vaikea ja hämmentävä? Ja siis pohdin asiaa ihan oikeasti mielenkiinnolla; kiinnostaisi tietää mikä se logiikka tässä asiassa on takana, kun itse en ajattele samoin.
Vastaus kysymykseen yksi. Se on ihan normaalia. Meillä ainakin Pietun sekä Pepin kynnet ovat aloittaneet tummumisen juuri tuolta juuresta ja sitten muuttuvat mustaksi. Pietulla muistaakseni on muutama musta kynsi luovutusiässä, mutta nytten on jo kaikki kynnet mustia. Vielä vuosi sitten oli kannuskynnet vaaleat, mutta nytten nekin on jo mustia. Elä siis oo huolissas tuosta. :D
VastaaPoistaVastaan kysymykseen kaksi... Mie tunnustan siirtyväni syrjään metsäpolulla sen takia, kun mie päätän ketä tervehditään ja ketä ei. Pietu on kyllä ystävällinen koira kaikille, mutta sillä on paha tapa innostua jo toisen ihmisen katseesta ja on sitten menossa aina molemmat tassut ojossa tervehtimään. Usein onkin hypänny suoraan alavatsaan kylään tulleille. Ei siis hyvä. Mie taas ite en tykkää siitä, että annetaan koiran tulla periaatteessa meidän tilaan ihan ilman kyselemättä et saako tulla haistelemaan. Oon varmaan tylsä ja ankara, mutta haluan päättää et milloin annan lasten silittää koiriani lenkillä tai koska muut koirat saa tulla meitä haistelee. Näin meillä ei ainakaan hötkyllä sit koko aikaa sinne vastaantulijoiden silitettäväksi tai haistelemaan vastaantulijoita, vaan kävellään nätisti pitemmälläkin hihnalla normaalisti ohi.
-Anne-
Ymmärrän kyllä tuonkin näkökannan, varsinkin jos on noin ihmisrakas hauva :D
VastaaPoistaEn minäkään siis halua, että jäädään haistelemaan yms (koen kanssa, että on mun hommani päättää ketä tervehditään ja ketä ei ja tämän takia yleensä kanssa väistetään ne kohti tulevat kädet, ahem) vaan että kävellään vaan reippaasti ohi - senhän pitäisi periaatteessa onnistua ilman haisteluita jos koirat ovat eri puolilla ja jos opetetaan siihen, ettei jäädä nuuskimaan - silloin ei olla kenenkään tilassa, kuvittelisin? Itse ainakin pyrin pitämään Rymyn vasemmalla puolella kun lenkkeillään ja pyrin myös siihen, että kaikki vastaantulijat ohitetaan koira "ojan" puolella ilman sen suurempia numeroita tai tervehtimisiä - itseäni ärsyttävät nämä ihmiset, jotka ohittaessaan tosiaan heittävät kättä koiraa kohti kuin tervehtiäkseen. Tekis aina mieli kirkaista, että pitäköön näppinsä omassa ilmatilassaan.
Käytäntö on aina tietenkin eri juttu, mutta musta vaan tuntuu hassulta,että ystävällisen tuntuinen, joskin isokokoinen koira viedään sinne syrjään varsinkin silloin jos vastaan tulee hädin tuskin polvenkorkuinen whippet. Tuntuu jotenkin hassulta, kun koira ihan selkeästi hämmentyi pysähdyksestä ja Rymy kanssa jumitti ihmetellen. Mietin vaan et olisiko kumpaakin pelottanut asteen verran vähemmän, jos me ihmiset emme olisi tehneet asiasta suurta numeroa ja oltais vaan kävelty toistemme ohi silleen "no big deal" asenteella...
Itse asiassa, tulipas mieleen... mummilassa kun joulun tienoilla lenkkeiltiin (siellä tuli paljon koiria vastaan), Rymy ohitti jokaisen hienosti - siellä kun remmilenkittäjiä oli paljon runsaammin; käveltiin vaan ohi, ilman mitään ihmeellisimpiä jumituksia. Alkuun jäi katsomaan taakseen ihan ihmeissään, tyyliin "mihis noi menee?" mutta muutaman kerran jälkeen sekin loppui, ihan niinkuin poitsu ois päässyt ohituksissa jyvälle. Täällä kyläpahasessa tuleekin sitten tosiaan niin harvoin muita vastaan, että se oppi näyttää täysin unohtuneen...
---> lähinnä siis ärsyttää se, että se vastaantulija pysähdyksellään aiheuttaa Rymyn jumituksen. Tälleen tiivistetynä :D
VastaaPoista