Hei muuten! Tajusin juuri, etten vissiin muistanut päivitellä teille mitään Hugon kuulumisia sen mysteerisen näppylähaavapaisetäh? -postauksen jälkeen, vaikka tarkoitus kyllä oli. Homma nimi on, tai oli, meinaan se, että se näppylältä näyttänyt jutska osoittautui haavaksi, joka parani putsailemalla ihan itsestään muutamassa päivässä, eli ei tarvinnut lähteä lääkäriin ollenkaan.
Mutta. Niin, mutta... Tänään kun katsoin Hugon, herralla oli verta jalassa sekä verta suunpielessä - samoin kasvojen oikea puoli, siis Hugosta itsestään katsottuna, oli vähän turvonnut. Tuntuu, että tätä pientä otusta koetellaan jotenkin ihan liikaa, koko ajan jotain! Huomenna saa miesotus katsoa tilanteen uusiksi heti kun tulee kotiin, Hugo kun ei tunnetusti mun käsittelystäni kauheasti välitä, ja jos siltä näyttää niin lääkäriaika tilataan varmaankin lauantaille, tai jo huomiselle jos onnistuu. Itselläni on lauantaina koulutus, jos vaan räkätautini antaa myöden, mutta onneksi H:lla ei ole mitään päivystyksiä, eli pystyy tarvittaessa pyörähtämään Jyväskylässä yksinäänkin.
Epäilen, näin niinkus piruja seinille maalaamatta, että vika saattaapi olla Hugon suussa, poitsu kun on nyt moneen kertaan jättänyt kaikki kovat ruuat syömättä. Mutta se jää nähtäväksi. Toivottavasti ei tämäkään ole mitään vakavaa, ollaan selvitty nyt jo niin monta kertaa pelkällä säikähdyksellä. Hassua sinänsä, kun kuvittelin jotenkin ennen Rymyn tuloa, että koiran kanssa siellä eläinlääkärissä joudutaan varmaan ravaamaan, kun on tuollainen vintti kyseessä, mutta onkin tämä toinen otus, josta saa kantaa huolta vähän väliä. No, Hugo kyllä täyttää 4 ensi vuoden helmikuussa, alkaa vissiin ns vanhuus vaivaamaan, ikävä kyllä :/ Kolme kun taitaa olla se maaginen rajapyykki, että sen jälkeen näitä vaivoja alkaa tulemaan urakalla, jos on tullakseen.
Tällä kertaa yritän muistaa infoilla täälläkin asian tiimoilta. Huoli on kyllä melkoinen, taas kerran :(
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti