MOI!

Mamma on ollut lähiaikoina niin huono bloccari, vai mikä se nyt siis onkaan. Mut siis sellanen kuitenkin, ja suoran sanottuna se on ollu ihan järkyttävän surkea, eikä oo saanu tänne mitään kirjotettua vaikka on ollu tarkotus monesti, niin että mä tulin nyt sit ihan itte kertomaan teille kuulumisia, ku säälittää tää touhu - siis mää, Rymy. Varmaan ootte jo unohtanu mut, ku nähtävästi mamma ei saa mitään aikaan, se on ollu just tollanen Elopuusta lähtien. Eiku vai Elosuusta. No kuitenkin jostain elosta. Sillo iskä lähti sinne Kuopioon, missä se on aina viikot ja sinne se lähti tänäänki aamulla. En oikein tajua miks. Me ollaan kuitenki nyt sit mamman ja Hugon kanssa vaan oltu ja opeteltu tätä uutta rytmiä ja rutiinia koko se elo-jotain ja sen jälkeenki.

Ei olla nyt loppukevään jälkeen hirveesti käyty mettässä juoksemassa ihan vaan me kahdestaan, ku täällä on ollut niitä karhuja ja yhdellä ainakin on kaksi pentua mukanaan, kai. Ne on menny melkein kylällä ja ihan asutusten lähettyvillä ja tietteks, yks niistä jo kaadettiinki, se oli sellanen iso urosotus! Näin kuvan siitä. 

Mut ollaan sen sijaan aika paljon nähty Seran kanssa, siis oikeastaan viikottain ja joskus useamminkin, tänäänki käytiin aamulla riekkumassa sellasella isolla vanhalla jalkkiskentällä. Iskä vei mut sinne eilenki. Mä en ees tienny sellasesta paikasta, mut sitte me yks kerta mentiin sinne Seran ja sen blondin kanssa ja siellä oli tosi kivaa, ku sai juosta! Me mennään sinne aina autolla. Ja tänäänki, kuten yleensäkin, sen riehumisen jälkeen me käytiin lenkillä. Me saadaan aina juosta vapaana, paitsi sit kun tulee jotain ihmisiä vastaan.

Siitä tulikin mieleen. Mä oon nyt muutamana kertana säikähtäny tosi pahasti, ku ihmiset ei pidä toisia koiria kiinni - yks aamu silleen joskus kuuden jälkeen oltiin ihan kylillä lenkillä, tossa autoteiden vieressä ja sieltä kuulkaas syöksyi mun luokse yks koira. Sen emäntä otti heti sen toisen koiran kiinni ku näki meiät, ja se huusi sitä toista takas ja kiros kovaa ja pyysi anteeksi, mistä mamma oli tosi mielissään, koska sen yhden ison koiran omistaja ei kerran pyytäny. Sillo mä säikähdin ihan hirveesti ku se koira yhtäkkiä juoksi autotien yli mun luokse; se varmaan vaan halus leikkiä, mut ku se oli oikeesti pienen karhunkokoinen. Eikä se mies, joka sillä otuksella oli mukanaan, ees pyytäny anteeks. Ei se sanonu mitään, lähti vaan menemään. Mamma vähän suutahti, vaikkei se mitään sanonutkaan sille - mut siis miksei se ottanu sitä koiraa kiinni, ku se näki meidän tulevan? Sitä se mamma ihmetteli kauheesti. Sen jälkeen mä oon taas vähän säikkyny kaikkia ja kaikkea, mut kyl tää tästä.

Sera ja sen emäntä tuli sitte vielä meille hetkeksi, ku me tahottiin sohvapainia - ne tulee yleensä lenkin jälkeen hetkeks, sit noi ihmiset vaan istuu pöydän ääressä ja juo ja syö jotain, eikä me saada mitään. Paitsi painia, mut se onki kyl niin sairaan kivaa. Sera oli meillä yks päivä hoidossa ihan hetken ja sillonki me vaan painittiin. Tai ainaki sillo, ku Serppa ei menny ympäri kämppää vinkuen ja läähättäen. Sillä on sama ongelma, mikä mulla oli sillo vähän aikaa sitten, ku se ei oo ikinä ollu hoidossa. Se muuten tulee varmaan ens keskiviikkona taas hoitoon! Voiku ois jo se. Se keskiviikko, niinku.

Tolta se niinku näytti, mamma sanoi ettei saanu kuvia ku meiän pyllyistä, mut en mä nyt oikeen tajua, että miksi sen piti sen kännykän kanssa ees olla siinä sohvalla, ku me oltiin varattu se siihen painileikkiin. Ai nii! Mä oon nyt ollu aina sillon tällön Serpan luona kylässä ja siellä on tosi hauskaa, vaikkei siellä saakaan mennä sohvalle - ollenkaan! Yks kerta sen iskä haki mut ja sitten mamma ja mun iskä haki mut kotiin illalla ku mamma pääs töistä - se oli kiva ylläri, kun en tienny, että iskä oli tulossa kotiin. 

Mä oon sellanen lainakoira, mamma aina välillä sanoo niin. Aina joskus se Seran blondi soittaa, että hei, saanks Rympylän lainaan ku Seepialla on tylsää? ja sit mamma vaan että joo, senkus haet! Sen takia niillä on niinku avainki meille, että voivat hakea mut ihan koska tahtovat ja palauttaa koska tahtovat. Aika kätevää.

Mä aattelin vielä näyttää teille pari kuvaa. Mamma on lähiaikoina ollu ihan hirveen huono ottamaan kuviaki, en tajua mikä siihen on menny. Mä luulen, että sillä on vähän ikävä iskää, niinku mullaki, ja sen takia se on aika paljon omissa ajatuksissaan. Sen takia mä en oo nyt tehny mitään tuhmia juttuja, kun oon ollu yksin, ettei sille sitte tuu paha mieli tai mitään. Mut niin, ne kuvat! Tässä ois:

 Tässä mä oon mamma kanssa pikkuvessassa, vähän niinku seurana. Se laittaa aika usein sen oven silleen huonosti kiinni, että saan sen sit kuonolla auki, mikä on mun mielestä tosi kiva leikki. Tykkään.

 Tässä mä oon päikkäreillä, mut mamma ei ollu tajunnu peitellä mua.

 Tässä mä katon mamman kanssa Teen Wolfia, ku se on aika jännä ohjelma kuitenki, ku siellä muristaan ja äristään ja ulvotaan, niin mä vähän niinku olin tossa silleen jos se vaikka tarvii jeesiä.

Näissä kuvissa on näytteitä mamman tyhmyydestä. Se vaan silleen, hetki vielä niin tulee Sera! Mut en mä niinku tienny mitä se hetki tarkkaan ottaen tarkottaa, joten mä sitten oottelin varmuuden vuoksi tossa ovella, kunnes se Serppa sitte tuli. Se oli aika pitkä hetki.

 

 Mut sitte siinä TULEMISESSA kesti niin kauan, että mä menin lopulta tohon sohvalle tolleen ja vähän vinkusin ja vinkusin ja vinkusin, et jos se sit tulis nopsempaa. Ei se oikein auttanu.

 No täs on sit viel yks todiste: mamma sano mulle, että ei pitäs mennä enää kauaa niin *nimi* tulee, niin lähdet Serpan luo hoitoon! Ja mä niinku en oo niin tyhmä mitä se kuvittelee; mä tiedän sen nimen,  se on Seraseepian iskä, ja mä tiedän mitä se TULEE tarkottaa, joten mä sitten taas oottelin siinä oven lähettyvillä. Vinguinki taas vähän, jos auttas.

Tässä mä oon iskän kaa sunnuntaina siellä kentällä, hyppäsin ton esteen yliki - ihan itte ja käskemättä. Mä vähän posetan, kun mul on toi superhieno paita päällä. Vaikka jostain syystä, aina kun näen sen, niin mua alkaa kauheasti tärisyttää, mut sit se on ihan OK, ku se on päällä.

Että sellasta meillä. Mä oon nyt taas aika paljon vahtinu tätä meidän kotia, ku iskä ei oo täällä. Ulkonaki menee kauheesti niitä sellasia Hugon kopioita, paitsi että ne on isompia, eikä ne tajua mennä pois, vaikka mä kuinka haukun ja ulvon. En oikein ymmärrä miks mamma aina sillon käskee mut sisään, ku mä kuitenkin vaan yrittää auttaa ja pitää sen turvassa, ihan niinku iskäki tekis, jos ois täällä! Mä muutenki hengaan aika paljon mamman lähettyvillä, seurailen sitä vähän sinne sun tänne, niinku just sinne vessaanki. Tässä viikonloppuna se astu mun hännänki päälle, ku ei tajunnu että olin keittiönpöydän alla sen jaloissa kattelemassa, et jos sieltä vaikka tippuis jotain lattialle vahingossa.

Nyt on muuten ollu tosi kylmä. Eilen ku käytiin hakemassa karkkia huoltoasemalta, ja mä pääsin mukaan, niin mun piti laittaa jo ihan takki päälle. En yhtään tykkää talvesta, mamma pukee mulle ylle sillo aina niin noloja juttuja, niinku jotain ihmisen jalkoihin kuuluvia villajuttuja ja sellasia. Hävettää mennä kylillä, ihan oikeesti.

Mut joo. Nyt pitää mennä. Ulkona on niinku joku orava, täytyy mennä ajamaan se pois, ettei mammaa pelota.

Terveisin, Rymy.