HUGON VIERAILU TUHATJALASSA

Miesotus käytti Hugon tänään heti kello 9 aamulla Tuhatjalassa, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei Keski-Suomen Eläinklinikka tarjoa päivystystä aukioloaikojensa ulkopuolella. Jos olisin asiaa ajatellut tarkemmin jo torstaina, olisin voinut pyytää hyvää ystävääni viemään meidät eläinklinikalle (tai siis Animagi Jyväskylään) perjantaina - nythän kävi siis niin, ettei H mitenkään olisi ehtinyt ajamaan perjantaina opistosta ensin kotiin ja sitten vielä Jyväskylään ennen puljun sulkeutumista; perjantaisin kun ovet menevät kiinni jo kello neljältä, harmi vain. Tämän takia aika varattiin lauantaille. 

Olisin kyllä siis halunnut Hugon suoraan eläinklinikalle paristakin eri syystä, sillä a) Hugemus Maximus on siellä vieraillut aina ennenkin, eli tuttu paikka sekä meille, että siiluskalle ja b) varsinkin koska eläinklinikalla on hammasklinikka. Toki, ensijaisesti siellä on varmasti hoidettu koiria ja kissoja, mutta kaipa nuo nyt jotain siilienkin hampaista tietävät. Sinne Tuhatjalkakin ohjeisti ottamaan yhteyttä, jos vaiva ei viikon päästä ole parantumaan päin - ja sinne, siis nimenomaan hammasklinikalle, minä olisin tahtonutkin heti. Hugella alkaa kuitenkin olemaan tuota ikää sen verran, ja kun nuo hammasongelmat ovat siileillä kovin yleisiä. Oli vika missä tahansa, olisi ollut kiva päästä tarkistuttamaan purukalusto. 

Voi olla, että H:n syyslomaviikolla (viikolla 42) aika varataan yleiseen "hammastarkastukseen", oli se vaiva parantunut tai ei... olen muutenkin jo pidempään miettinyt, että missähän kunnossa nuo hampaat mahtavat olla, Hugo kun ei niitä pahemmin esittele. Siili ei ole jyrsijä, toisin kuin monet jostain syystä kuvittelevat, eli hampaat eivät kasva samaan tapaan kuin vaikkapa rottien hampaat, eivät ole yhtä vahvat. Monille siilivanhuksille ruuat joudutaan mm. muussamaan, että nuo kunnioitettavan ikäset ja elämää nähneet sekä usein hampaattomat otukset pystyvät safkansa syömään. Ottaen huomioon, ettei Hugo ole moneen päivään syönyt mitään kovia ruokiaan, täytyy meikäläisen ehkä tehdä sama juttu seuraavan viikon toisen elämää helpottaakseni.

Suoraan sanottuna: nämä ovat taas niitä hetkiä, kun toivoisin H:n asuvan viikotkin kotona. Ettei tarvitsisi kantaa sitä vastuuta kahdesta tärkeästä otuksesta - yksin. Maanantaista perjantaiseen se tulen olemaan minä, joka vääntää siilin kanssa siitä, otetaanko se antibiootti 2 kertaa päivässä vai ei. Tosin, tähän asti Hugo on tainnut aina ottanut lääkkeensä suorastaan innokkaasti eli jospa tällä kertaa olisi sama, vaikka kipeä kohta onkin nyt nimenomaan suussa... on meinaan Hugen kolmas antibioottikuuri, ellen ihan väärin laskenut? Odotan jo suuuurella innolla (Miten niin olen sarkastinen? En ikinä!) sitä aamua, kun minun pitäisi olla 7.30 reippaana töissä, ai ihanuutta. Sitä ennen kun olisi tarkoitus herätä (mikä missio!), käydä Rympän kanssa joku tunnin lenkki ja sitten vielä lääkitä Huge. Joo, tiedän, se on verrattavissa normaalin lapsiperheen arkeen, itse olen valintani tehnyt ja sitä rataa. Tiiiiedän, kylläkyllä, mutta kai mä nyt silti saan vähän huokailla?

Aiheeseen palatakseni (olisi varmaan taas tästäkin postauksesta voinut jättää kaiken turhan pölötyksen pois, eh), tilanne on siis se, että--

• Torstaina huomasin Hugon suun pielessä verta ja poski näytti hieman turvonneelta. Jotkut Hugon pienistä ruhjeista ovat parantuneet itsekseen, joten ajattelin, että katsotaan sitten perjantaina tilannetta yhdessä H:n kanssa. Pehmeä ruoka oli kuitenkin maistunut hyvin. 
  

• Perjantaina poski olikin sitten huomattavasti suurempi, vähän punertava ja otus kuolasi aika mahdottomasti, verrattuna normaaliin eritykseen. Ei ollut mitenkään normaalia ärtyisämpi poitsu, pehmeä ruoka oli taaskin maistunut, mitään kovaa ei edes laitettu tarjolle.  

• Lauantaina eli tänään päästiin eläinlääkäriin heti aamusta, duh, ja epikriisi olisi tässä (kirjoitusvirheineen päivineen, puhui kuulemma asteen verran huonompaa suomea, mutta mitäpä tuosta  :)) ---

ELL: Helen Reimus (apulaiseläinlääkäri), 5.10.13

Hugo tuli klinikalle koska oikea poski turvonnut, torstaina illalla suusta tullut verta, syö ja juo. Klinikalla Hugo oli pirteä. Oikea poski turvonnut, omistaja sanoi että turvotus on hieman laskenut. Paino 450 grammaa. Kyseessä on todennäköisesti haava tai hampaan absessi (paise). Aloitetaan Hugolle antibiootti- ja tulehduskipulääkekuuri ohjeen mukaan. Soitelkaa mikäli Hugon vointi ei lähde parempaan tai tulee muutosta huonompaan. Mikäli ilmenee rajumpaa oksentelua tai ripulioiretta ottaa yhteyttä. Suosittelen varata aika hammaslääkärille. Toivotaan pikaista paranemista!  

Eli periaatteessa sama tuttu setti, vaikka paikka olikin eri - paitsi että lääkkeet ovat nyt valmiina annoksina ruiskuissa, mikä ei haittaa yhtään meikäläistä. Napsaistiin vielä kuva Hugesta turvonneen poskensa kera. Huge oli tällä kertaa ihan yhteistyökykyinen, mutta eipähän tuo turvotus hirveän hyvin kuvasta erotu... enkä muistanut nähtävästi muokata punasilmäisyyttäkään pois, mutta ehkä te nyt kestätte. Sen verran ainakin näkee, ettei tuo suunpieli/poski ihan normaalilta näytä! Voi mun pientäni, taas. On nää siilit kyllä niin sitkeitä sissejä, ihan uskomatonta. Reissun jälkeen Huge kipitti ekana reippaasti ruokakupeilleen, söi ja joi ja läks reteesti nukkumaan.