MELKEIN HAMPAATON HUGO

Käytiin tänään Animagi Jyväskylässä (Keski-Suomen Eläinklinikka) Hugo-Eevertin kanssa, VIHDOINKIN, ja on kuulkaas suorainen ihme, että selvisin koko reissusta pelkästään yhdellä itkukerralla. Sikälimikäli ette muista miksi sinne lähdettiin, edellinen asiaan liittyvä sepustus löytyy täältä. Hugo pakattiin taas kerran faunaboxissa fleecepeitoilla vuorattuun kassiin ja eikun menoksi. Poitsu oli oma reipas tuhiseva itsensä, joskin menomatkalla löräytti sellaiset löysäkakat, että oksat pois - olisi voinut lekuri hoitsunsa kera siilin tassut nähdessään kuvitella, ettei meillä ole koskaan-ikinä-milloinkaan tapana pestä tota meidän lastamme, sen verran hyvin oli onnistunut Hugo itsensä sotkemaan, hyiyöks. Hajukin oli jotain ihan uskomatonta, ja puski nenään vielä senkin jälkeen, kun (kissojen) odotushuoneessa sulloin sotkuisen fleecen kassin sivutaskuun. 

Odoteltiin ainoastaan hetki, jonka jälkeen päästiin sisään samaiseen operaatiohuoneeseen, josta viimeksi haimme Rymyn kotiin, btw. Kerrottiin tottakai heti alkuunsa faktat, ja harmitti, kun en tajunnut ottaa epikriisiä mukaan, siitä oltaisiin nähty tuo Hugen edellisen viikon lääkitys (antibioottina toimi Baytril ja kipulääkkeenä Metacam). Ell kysyi, antaako Hugo katsoa suuhunsa ilman rauhoitusta -- "Kyllä, on H ainakin kotona on saanut topsilla varovasti irroitella poskesta ruokaa ja katsella suuhun", kerroimme, mutta koska ei oltu kotona tutussa ympäristössä, Hugo ei ollut asiasta ollenkaan samaa mieltä ja ell luovuttikin heti ekalla yrityksellä todeten, että ihan turha kiusata pientä - mistä olin täysin samaa mieltä. 

Hugo sai pistoksen nahan alle ja meni hetki, ennen kuin pieni lopulta rauhoittui. Olisimme varmaankin saaneet jäädä paikalle, jos olisimme tahtoneet, mutta ell kertoi ihan suoraan, että meidän olisi parasta odotella ulkopuolella, koska he eivät mielellään "kaasuttele ihmisiä turhaan", sillä tuo operaatiohan menee niin, että Hugo laitetaan muoviseen astiaan, joka kirjaimellisesti kaasutetaan. Tämän jälkeen nukuksissa oleva Hugo nostetaan pöydälle ja jos näyttää siltä, että alkaa heräilemään, kaasutetaan pieni uudestaan. Koska tuota laatikkoa joudutaan siis mahdollisesti availemaan ja sulkemaan operaation aikana pariinkin kertaan, siinä luonnollisesti saa kaasusta sitten kaikki huoneessa olijat, lääkäri mukaan luettuna. Lääkäri kertoi heti alkuunsa, että hyvät uutiset tulevat olemaan sellaiset, että ongelma on tosiaan hammas/hampaat ja tämä asiahan korjaantuu hampaiden poistolla ja lääkekuurilla, kun taas huono uutinen tulisi sitten olemaan kasvain. Tämän jo tiesinkin.

Aikaa lääkäri arvioi operaatiossa menevän puolisen tuntia - ehdittiin tänä aikana juuri ja juuri käymään H:n bio-isän luona kahvilla. Jo matkalla lekuri soitti (sydämeni pysähtyi), että löysiä hampaita tosiaan löytyy ja ne aikovat poistaa, mutta että ikenessä on myös "jotain massaa", mikä voi olla ihan pelkästään hampaan kiinityskudostulehduksen aiheuttamaa, mutta että varmuutta asiasta ei katsomalla saa. Kysyi haluammeko, että siitä otetaan näyte - halusimme. Pikakahvituksen jälkeen palattiin takaisin lekuriin, jossa ensin vastaanotossa todettiin poitsun olevankin hereillä ja äkäisenä (= tuhisevana, johon totesin jotain tyyliin, että joo, sellainen se meidän Hugo tuppaa olemaan!) ja sen jälkeen vielä sitten jutskailtiin uudestaan lääkärin kanssa ja minä luonnollisesti tirautin itkut (teki jo autossa mieli vollottaa, kun tulin ajatelleeksi, että jos tosiaan kyseessä onkin kasvain, eikä sille ole enää järkeä tehdä mitään), koska en todellakaan halua, että Hugo kärsii seuraavat pari viikkoa odottaen lopullista tuomiota, joka sitten onkin juuri se pahin mahdollinen. Hampaita purren sain kuitenkin kyyneleet taltutettua ja tultiin siihen tulokseen, että katsotaan nyt ensin se viikko - niin ja että koepala tosiaan lähetetään jatkotutkimuksiin vaikka maksaakin sen 75 euroa. Pieni hinta mielenrauhasta, jos minulta kysytään. 

Parin viikon sisään pitäisi siis saada lopullinen varmuus asiasta, mutta faktahan on se, että ellei tämän viikon aikana suu näytä paremmalta, vaiva on mitä todennäköisimmin sellainen, mille me emme oikein voi mitään. Ja oikeasti, vaikkei olisikaan kasvain kyseessä, jos suuta ei saada parantumaan pian, en yksinkertaisesti halua kituuttaa toista tutkimuksesta seuraavaan, joten toivon todella, että suu rauhoittuu nyt tai että koepala kertoo meille täsmälleen mitä tehdä seuraavaksi. Olen valmis maksamaan vaikka ja mitä, jos rahalla saadaan otus varmasti kuntoon, mutta sitä, että toinen joutuu kärsimään viikkotolkulla, koska minä en osaa päästää irti - sitä ajatusta mä en kestä. Tämä reissu maksoi koepalan lähettämisen kera 184 euroa, sikälimikäli jotakuta seikka kiinnostaa. Edelleen ketuttaa, että edes lähdettiin sinne Tuhatjalkaan tuhlaamaan rahojamme, kun eivät kerran mitään osanneet tehdä - voi kunpa olisin tajunnut sinä perjantaina katsoa netistä olisiko joku muu eläinlääkäri lauantaina auki!

Selitin muuten sitten vielä vastaanotossa tämän meidän "H Kuopiossa, minä autoton" -tilanteemme (+ meikäläisen kolmivuorotyö + Tuhatjalkaan ei enää ikinä mennä Hugon kanssa, jne), joka tekee lekuriin lähdöstä ykskaks yllättäen aika haastavaa ja saimme kuulla, että Eläinklinikka Tähti on auki myös lauantaisin, ja että heillä on nykyään töissä joku Animagi Jyväskylän entinen työntekijä (Oisko ollut Anu Kaistinen?), joka tietää paljon siileistä. Joten jos ikinä tarvitsee enää viikonloppuna lääkäriin lähteä, sinne otetaan sitten yhteys ensimmäisenä! Yhdellekään siilistille en siis valitettavasti voi suositella Jyväskylän Tuhatjalkaa, kun eivät kerran osanneet mitään tehdä Hugolle (ainakaan noin lauantaina), eivät edes rauhoittaa - tämä oli mulle ehkä se järkyttävin asia, jopa. Olisin odottanut sen verran ammattillisempaa käytöstä, jotenkin, että jos me kerrotaan ongelman olevan siilin suussa, he olisivat suoraan puhelimessa osanneet kertoa, että valitettavasti kyseinen ongelma mitä todennäköisemmin vaatii rauhoitusta, jota he eivät pysty jostain syystä meille tarjoamaan, ja näin ollen he olisivat voineet ohjata meidät jonnekin muualle - jonnekin, jossa meitä olisi osattu auttaa heti.

No mutta joo, eipähän siitä enempää, ehkä te olette jo ymmärtäneet miten järkyttävän pettynyt olen... oma moka toisaalta, mitäs käskin miehen sinne siilin kanssa menemään, vaikka en mitään positiivista paikasta ole kuullutkaan.

Joten joo, etiäpäin. Tottahan toki pakko oli vielä se epikriisi naputella  (okei, tein sen itse asiassa ihan ekana)  - netistä kun tuntuu löytyvän niin vähän tietoa siileistä ja niiden vaivoista, noin niinkus koiriin ja kissoihin verrattuna. Toivon, että joku joskus tulevaisuudessa hyötyy näistä meidän ei-niin mukavista kokemuksista, tavalla tai toisella.

ELL: Katja Rajalin, 14.10.13

Hugolla on suussa, vasemmassa yläleuassa ikenessä suurehko massa. Siiliä on lääkitty n. viikon ajan antibiootilla (lääkkeen nimi ei nyt tiedossa). Lääkitys ei ole juurikaan laskenut turvotusta. Hugoa rauhoitettiin, jotta suuhun pääsi kunnolla katsomaan. Yläleuassa oli heiluvia hampaita tällä kohdalla, joten nämä hampaat poistettu. Parodontiitti (hampaan kiinnityskudostulehdus) voi aiheuttaa siilillä ikeniin voimakkaitakin tulehdusmuutoksia, jotka voivat muistuttaa kasvainkudosta. Jatketaan nyt edelleen antibioottia (Synylox) ja särkylääkettä (Metacam). Hugo on tänään toimenpiteen yhteydessä saanut tämän päivän lääkitykset pistoksena. Hugon ienmuutoksesta otettiin koepala, josta saataneen tulokset n. 2 viikon kulutua. Seurailkaa siilin vointia; jos hampaidenpoistot ja antibioottilääkitys nyt ovat auttaakseen, pitäisi verekkyyden ja turvotuksen vähitellen vähentyä. Jos syöminen vaikeutuu huomattavasti tai jos siilin yleiskunnossa tapahtuu muutoksia huonompaan, ottakaa uudelleen yhteyttä eläinlääkäriin! Mukavaa syksyn jatkoa! 

Epikriissä selvitettiin vielä JYRSIJÄN NARKOOSIN JÄLKEINEN KOTIHOITO, mutta koska Hugo ei ole jyrsijä, en niitä nyt tähän kokonaisuudessaan kirjaa. Tärkeimmät pointit lienee mm. että eläin on pidettävä lämpimänä, kunnes on kunnolla herännyt, sillä nukutus laskee ruumiinlämpöä ja alilämpö taasen hidastaa heräämistä ja toipumista. Samaten ohjeissa kerrottiin, että pitkään kyljellään makaavalle pienelle eläimelle saattaa tulla hengitysvaikeuksia, minkä välttämiseksi potilasta pitäisi kääntää n.15 minuutin välein kyljeltä toiselle, kunnes se herää itse ja vaihtaa asentoa, mutta Hugohan oli melkein heti suht hereillä, eli ei meikäläisen tarvinnut moista tehdä, vaikka takapenkillä istuinkin ns. valmiudessa. Ohjeen mukaan saa syödä ja juoda heti kun itse haluaa ja syödä tulisikin mahdollisimman pian, joten laitettiin Hugolle heti ruokaa tarjolle ja sinne katosi napaan samantien. Tämän jälkeen Hugo mönki fleecepussiinsa, jonka alle olin lämmittänyt mikrossa lämpötyynyn ja otti pienet tirsat ennen santsikierrosta. Nauratti, kun ohjeissa kerrottiin, kuinka "ruuan tulisi olla helposti syötävää, esimerkiksi raastettuja ja pilkottuja hedelmiä ja vihanneksia, pehmeää leipää, hedelmäsosetta tai löysää puuroa" ja että "heinää voidaan antaa vasta, kun eläin on riittävän hereillä". Olisikohan Animagin henkilökunnan aika kirjoittaa koneelle muistin SIILIN NARKOOSIN JÄLKEINEN KOTIHOITO, jonka voi sitten aina kopioida epikriisiin, ahem? Tuli vaan mieleen, niinku...

Hitto, sitä mä en tajunnut siellä vastaanotossa kysyä, että mites Hugon ruokinta jatkossa. Voikohan meitin esikoinen syödä enää ollenkaan kissannappuloita tai lämpökuivattuja heinäsirkkoja? Hmm. No, ehkä se selvinnee ja jos ei selviä, niin soitetaan ja kysytään. Animagi on tarjonnut, ihan alusta asti, jos ei ihmeparantumisia, niin ainakin ihan hemmetin hyvää ja sydäntä lämmittävää palvelua - joka kerta (paitsi okei, edelleen ihmettelen miksi päästiin Rymyn kanssa kastraatiosta lähtemään kotiin täysin tajuttoman koiran kanssa, mutta ehkä ne sitten silläkin kertaa tiesivät mitä tekevät!). Nytkin vastaanotossa auttoivat tosiaan tuon toisen eläinlääkärin etsimisessä, vastailivat kysymyksiin, kysyivät itse olisiko vielä jotain kysyttävää ja käskivät ihmeessä soittamaan takaisin, jos jotain tulla tupsahtaa mieleen! Toki olen tästäkin paikasta muutaman huonon tarinan kuullut, mutta ihmiset kun ovat ihmisiä ja hoitovirheitä voi tapahtua ihan missä tahansa, ihan kenelle tahansa, ihan mistä syystä tahansa. Mitä meihin tulee, niin tämä on se paikka, jonne pyrimme molempien otuksien kanssa menemään, jos vaan mahdollista.

Näin, tällaista tällä erää. Infoilen taas kun jotain infottavaa on, mutta jos iskee kohdalle nuo surulliset Huonot Uutiset, niin epäilen blogin jäävän siinä vaiheessa hetkeksi tauolle. Mutta hei, positiivisia ajatuksia ja viboja nyt kehiin, niitä tarvitaan!