NE HUONOT UUTISET

H tuli tänään kotiin kera huonojen uutisten - oli lääkäri soitellut Hugon koepalan tuloksia ja kuten epäiltiin, kasvainhan se on kyseessä. Mä olen tätä asiaa onneksi (ja onneksi) ehtinyt miettiä tuon parisen viikkoa, ja paljon olen tosiaan miettinytkin, eli ei tullut ihan hirveänä järkytyksenä ja osaan jo suhtautua tällä hetkellä tilanteeseen melko kylmän rauhallisesti. 

Pahalta tuntuu, mutta päätös oli tehty jo ennen tuloksia: sovittiin yhdessä H:n kanssa, että jos kyseessä on kasvain ja jos sille ei mitään voida tehdä, me ei aleta kipulääkkeillä ynnä muilla toisen eloa pitkittämään, me kun ei voida tietää kuinka paljon tai ylipäätään miten toiseen sattuu. Jo nyt on parina iltana Hugolta jäänyt ruoka syömättä ja työläältä se syöminen myös näyttääkin, poski sen kun suurenee ja suurenee, joten kohta varmasti vaikuttaa jo tasapainoonkin, eli en näe syytä lähteä "leikkimään" kipulääkkeillä. Lääkärihän tätä ehdotti, että voitaisiin antaa kipulääkettä aina siihen asti kunnes ei enää syö, mutta... ei tunnu oikealta, suoraan sanottuna, joten mahdollisesti alkuviikosta soitellaan sitten aikaa Viimeiselle Reissulle. Muistan että edesmenneet rottani lopetti äidin miesystävä, mutta samaa ns kohtaloa en halua Hugolle. Hugo tuli elämääni melkein heti H:n jälkeen, muuttivat molemmat meikäläisen katon alle rytinällä.

En osaa sanoin kuvailla miten pahalta tuntuu, tai miten pahalta on tuntunut jo pari viikkoa, mutta toisaalta on jopa vähän helpottunut olo, kun saatiin vihdoinkin se tieto ja varmuus asiasta - nyt ei enää tarvitse spekuloida ja miettiä, nyt tiedetään.

 Yritetään saada aika ei nyt vaan seuraavan viikon alkuun, jolloin H on vielä kotona. Luulen, että minä jään kotiin Rymyn kanssa, koska H on meistä kahdesta se, joka osaa suhtautua tällaisiin asioihin rationaalisemmin. Minähän se itkeä tillitin jo viimeksi lekurissa, erittäin tunteellinen kun olen. Tiedän, että tulen hajoamaan, ja teen sen mieluummin kotona, enkä lähde päätöstäni sen enempää selittämään. 

Kiitos kaikille tsempeistä, paranemistoivotuksista, lämpimistä ajatuksista ja muistamisesta niin täällä kuin facessa. Homma ei nyt mennyt ihan kuten tahdoin, mutta sellaistahan se elämä valitettavasti on. En osaa sanoa jääkö blogi tauolle, siirrytäänkö Rymyn kanssa jonnekin muualle kirjottelemaan, vai jatkanko täällä kenties kera uuden nimen - kaikkia näitä asioita ehdin miettimään sitten joskus... ideoita otetaan toki vastaan. Palaillaan, ainakin jossain vaiheessa!