:D

Meillä kävi lauantaina miehekkeen porukat sekä kaksi siskoansa kahvilla eli kämppä oli siis täynnä menoa ja meininkiä; löytyi yksi vasta kävelemään oppinut, yksi muutaman vuoden vanha sekä eskari ja vielä ekaluokkalainen + viisi aikuista meidän lisäksemme. Kaksi ensimmäistä olivat Rymyn mielestä juuri sopivan kokoisia/korkuisia, ainakin mitä naaman nuolemiseen tulee. Nähtiin kuitenkin taas selkeää edistystä. 

Rymy ei nimittäin pomppinut vieraita vasten samaan tapaan kuin pienempänä, vaikka tunkikin itsensä heti eteiseen tervehtimään tulijoita. Niin, ja käyttytyi muutenkin tosi mallikkaasti verrattuna entiseen, osasi jopa rauhoittua sohvalle katselemaan muiden puuhia lattialla... uskomatonta, mutta totta! Todistusaineistoa löytyy myös, yhden kuvan verran - meillä on lapsia kotona, leikkimässä lattialla ja mitä tekee Rymy? :O

 

Löhösi!

Olin joo hieman ylpeä, eh. Välillä kävi tietenkin vähän lipaisemassa toisten nokkia ja hätä iski heti kun nuorin heitti itsensä uhmakkaasti lattialle, itkua vääntäen (isänsä ei antanut koskea meidän ilmanpuhdistimeen ja sekös pientä kiukutti!). Piti oikein monta kertaa käydä tarkistamassa et hei, onks tällä yhdellä kaikki ok?  

Mutta joo, uskoi, useimmiten, kun kiellettiin - yksi lapsista, A, pelkää Rymyä edelleen, vaikka tässäkin tapauksessa ollaan menty eteenpäin. Esim. välillä poitsu kävi nimittäin silittelemässä Rymyä tämän maatessa sohvalla mitä ei ole koskaan ennen tehnyt, eikä enää muutenkaan tarvinnut koko ajan juosta "tuhmaa koiraa" karkuun. Ollaan tosi monesti yritetty kaikille lapsille selittää, ettei Rymyä tosiaan saisi juosta pakoon kun toinen vaan innostuu joten tällä kertaa A:lla oli kokonaan uusi taktiikka - täyspysähdys. Jos Rymy tuli liian lähelle, A yksinkertaisesti jähmettyi paikoilleen ja jäi odottamaan. Näin Rymppä ei käynyt kierroksilla, vähän nuuskutti ja jatkoi matkaa, eikä sen takia taasen säikäytellyt toista. Pisteet molemmille pojille, siis :D

Lisäksi Rymy antoi lasten lelujen olla rauhassa lattialla, mikä järkytti mua suuresti, koska lähiaikoina Rymppä on ollut kuin pieni lapsi ja kaikki on päätynyt suuhun.

---

Niin ja hei! Ei sitä Rymyn velipoikaa, Totoa, meille ihan turhaan sitten lupailtukaan lainaan, mieheke hakee pojan nimittäin tiistaina hoitoon! Saatan olla ehkä hieman täpinöissäni, ahem.

Toinen juttu vielä. Voipi olla, että tässä ihan lähiaikoina meille ilmestyy kylään nuori whippet-neiti, vähän niinkus testi-visiitille. Olisi mahdollisesti tulossa meille hoitoon melkein puoleksi vuodeksi helmikuusta eteenpäin, mikä olisi tosi loistavaa, koska päästäisiin näkemään miten elo kahden koiran kanssa sujuu sekä minkälaista elämä nartun kanssa on.

Ei meillä muuta. Paitsi että AH, vihdoinkin selvisi minkälaisina Rymppä tykkää syödä luunsa. Ei tykkää jos ovat ns. tuoreita ja märkiä, vaan niiden täytyy nähtävästi marinoitua ja kuivua huoneenlämmössä ainakin nelisen päivää, aina siihen pisteeseen asti, että hengitysilma on sopivan myrkyllistä meille ihmisille... mitä pahemmalta se haisee, sitä paremmin se menee. Aivan käsittämätöntä.