Ehkä tää oli joku hetkellinen mielenhäiriö Rymyn, tai itseni osalta, mutta tänään meidän lenkki meni ihan järkyttävän hyvin ja olisin mieluusti kävellyt vielä pidemmän lenkin ellei olisi vilu iskenyt meihin molempiin kun kesken lenkin treffattiin Turo ja Turon poika, Topi, jota en ollutkaan ennen livenä nähnyt ja jäätiin tietenkin juttusille. Sen sijaan, että Rymy olisi koko ajan pyörinyt näiden kahden ympärillä hihnat solmussa, poitsu tuli aina luokse kutsusta ja rauhoittui välillä viereeni istumaan - ah, se on tämä namitaskun voima! Sanoi muut mitä sanoi, mun mielestä noi namit ovat olleet ihan paras tapa opettaa koiruutta oikeille tavoille, eihän ihmisetkään töitä ilmaiseksi tee.
Meillä puhaltaa kyllä muutenkin lenkeillä ihan uudet tuulet ja minäkin olen ollut mielestäni nyt pidempään paljon johdonmukaisempi ja paremmalla asenteella mukana kuin mitä aluksi. Ja Rymylläkin on ollut useimmiten kuuntelukorvat toiminnassa, onneksi.
Tein tosiaan tässä jokunen aika sitten sellaisen huomion, että Rymy kävelee sivullani tosi pitkään nätisti jos käteni on taskussa. Tämä lähti miehekkeen lausahduksesta "mun kanssa Rymy aina kävelee tosi nätisti, mä voin vaan mennä kädet taskussa" ja tuon yhden lenkin aikana tajusin Rymyn olevan aika fiksu - se ymmärtää, että kun käsi käy oikeassa taskussa, se tarkoittaa yleensä namia. Käväisyn jälkeen voikin taas keskittyä vetämiseen. No tietenkin, jos se käsi pysyy siellä, niin Rymyhän tuijottaa kättä, sekä käden omistajaa melko tiiviisti ja ihmettelee. Mutta mä en todellakaan aio alkaa kävelemään lenkkejä toinen käsi taskussa, joten...
Yhden lenkin kävelin käsi taskussa. Välillä palkitsin, oikeastaan viimeistään siinä vaiheessa kun huomasin, että kohta saattaa huomio ja nätisti kävely katketa. Palkitsin siis aina sen verran ajoissa, ettei poitsu ehtinyt vetää. Välillä palkitsin kun katsoi minuun, välillä palkitsin ihan randomisti kun käveli vieressä - en halua, että poitsu koko ajan lenkillä tuijottaa mua ja kävelee melkein jaloissa. Ja niinä hetkinä jos ehti vetää, pyörähdettiin ympäri ja lähdettiin toiseen suuntaan kera lauseen "ja siiitten mennään".
Tämän lenkin jälkeen kävelin käsi välillä taskussa välillä ihan taskun vieressä ja taas palkitsin silloin tällöin, välillä istutin, välillä harjoiteltiin pysähtymistä jne. Näin sain huomion pidettyä hyvin itsessäni kun poitsu ei yhtään tiennyt, että mitä seuraavaksi vaan piti koko ajan tarkkailla antamiani vihjeitä. Tätä tehtiin itse asiassa aika monella lenkillä. Olen jo pidempään hokenut Rymylle sanaa "nätisti" aina kun poika on mennyt sananmukaan nätisti vierellä ja nyt sen merkitys on vihdoin valjennut Rymylle namien avittamana. Toistelin pitkät pätkät kyseistä sanaa aina kun Rymppä käveli vieressä (otin saman asenteen kuin paikka-sanan kanssa, eli koska siinä ei ns. tapahdu mitään, sitä saa toistella, kun taas istu-sanaa pitäisi totella kerrasta) ja välillä palkitsin sanan yhteydessä, välillä en. Nyt sanan kuullessaan poika hidastaa vauhtia heti ja hakeutuu vasemmalle puolelleni tosi lähelle, mikä helpottaa suuresti jos ohitetaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta anna meille tilaa kävelytiellä vaan haluavat itse kävellä heistä katsottuna tien oikeaa laitaa.
Jos en nyt ihan väärässä ole, niin periaatteessahan kävelytiellä jalankulkija saa ihan itse valita kumpaa laitaa kulkee, eikö? Korjatkaa jos olen väärässä - mua kiinnostaa asia ihan hirveästi koska vähän väliä vastaa tulee sellaisia ihmisiä, joista näkee jo kauas, että a) he eivät tule antamaan senttiäkään tilaa/väistämään ja b) heidän mielestään talutan koiraani väärällä puolella tietä.
No, koska meillä tuo lenkkeily on muutenkin ollut ongelmallista ja koska tosi paljon kuljetaan teitä joissa ei ole mitään kävelyteitä ynnä muita niin joo, kyllä, olen opettanut koirani kulkemaan pelkästään vasemmalla puolella ja näin me kävellään myös kävelyteillä enkä ymmärrä miksi ihmiset eivät voi ymmärtää, että yritän pitää koirani siellä pientareen/ojan puolella ihan heidän oman turvallisuutensa ja mukavuutensa vuoksi. Totta kai jos tilanne siltä näyttää niin me väistämme, duh, mutta edelleen ettei Rymy mene ihan sekaisin, pidän sen koiran vasemmalla puolellani, piste. No okei, jos tulee kolmen koiran lauma vastaan niin annan vaihtaa oikealle, kun sinne Rymy silloin itse hakeutuu vähän niinkuin pois alta. Sitten kun saadaan tämä homma sujumaan niin voidaan mun mielestä harjoitella käskystä oikealle puolelle siirtymistä.
Meillä puhaltaa kyllä muutenkin lenkeillä ihan uudet tuulet ja minäkin olen ollut mielestäni nyt pidempään paljon johdonmukaisempi ja paremmalla asenteella mukana kuin mitä aluksi. Ja Rymylläkin on ollut useimmiten kuuntelukorvat toiminnassa, onneksi.
Tein tosiaan tässä jokunen aika sitten sellaisen huomion, että Rymy kävelee sivullani tosi pitkään nätisti jos käteni on taskussa. Tämä lähti miehekkeen lausahduksesta "mun kanssa Rymy aina kävelee tosi nätisti, mä voin vaan mennä kädet taskussa" ja tuon yhden lenkin aikana tajusin Rymyn olevan aika fiksu - se ymmärtää, että kun käsi käy oikeassa taskussa, se tarkoittaa yleensä namia. Käväisyn jälkeen voikin taas keskittyä vetämiseen. No tietenkin, jos se käsi pysyy siellä, niin Rymyhän tuijottaa kättä, sekä käden omistajaa melko tiiviisti ja ihmettelee. Mutta mä en todellakaan aio alkaa kävelemään lenkkejä toinen käsi taskussa, joten...
Yhden lenkin kävelin käsi taskussa. Välillä palkitsin, oikeastaan viimeistään siinä vaiheessa kun huomasin, että kohta saattaa huomio ja nätisti kävely katketa. Palkitsin siis aina sen verran ajoissa, ettei poitsu ehtinyt vetää. Välillä palkitsin kun katsoi minuun, välillä palkitsin ihan randomisti kun käveli vieressä - en halua, että poitsu koko ajan lenkillä tuijottaa mua ja kävelee melkein jaloissa. Ja niinä hetkinä jos ehti vetää, pyörähdettiin ympäri ja lähdettiin toiseen suuntaan kera lauseen "ja siiitten mennään".
Tämän lenkin jälkeen kävelin käsi välillä taskussa välillä ihan taskun vieressä ja taas palkitsin silloin tällöin, välillä istutin, välillä harjoiteltiin pysähtymistä jne. Näin sain huomion pidettyä hyvin itsessäni kun poitsu ei yhtään tiennyt, että mitä seuraavaksi vaan piti koko ajan tarkkailla antamiani vihjeitä. Tätä tehtiin itse asiassa aika monella lenkillä. Olen jo pidempään hokenut Rymylle sanaa "nätisti" aina kun poika on mennyt sananmukaan nätisti vierellä ja nyt sen merkitys on vihdoin valjennut Rymylle namien avittamana. Toistelin pitkät pätkät kyseistä sanaa aina kun Rymppä käveli vieressä (otin saman asenteen kuin paikka-sanan kanssa, eli koska siinä ei ns. tapahdu mitään, sitä saa toistella, kun taas istu-sanaa pitäisi totella kerrasta) ja välillä palkitsin sanan yhteydessä, välillä en. Nyt sanan kuullessaan poika hidastaa vauhtia heti ja hakeutuu vasemmalle puolelleni tosi lähelle, mikä helpottaa suuresti jos ohitetaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta anna meille tilaa kävelytiellä vaan haluavat itse kävellä heistä katsottuna tien oikeaa laitaa.
Jos en nyt ihan väärässä ole, niin periaatteessahan kävelytiellä jalankulkija saa ihan itse valita kumpaa laitaa kulkee, eikö? Korjatkaa jos olen väärässä - mua kiinnostaa asia ihan hirveästi koska vähän väliä vastaa tulee sellaisia ihmisiä, joista näkee jo kauas, että a) he eivät tule antamaan senttiäkään tilaa/väistämään ja b) heidän mielestään talutan koiraani väärällä puolella tietä.
No, koska meillä tuo lenkkeily on muutenkin ollut ongelmallista ja koska tosi paljon kuljetaan teitä joissa ei ole mitään kävelyteitä ynnä muita niin joo, kyllä, olen opettanut koirani kulkemaan pelkästään vasemmalla puolella ja näin me kävellään myös kävelyteillä enkä ymmärrä miksi ihmiset eivät voi ymmärtää, että yritän pitää koirani siellä pientareen/ojan puolella ihan heidän oman turvallisuutensa ja mukavuutensa vuoksi. Totta kai jos tilanne siltä näyttää niin me väistämme, duh, mutta edelleen ettei Rymy mene ihan sekaisin, pidän sen koiran vasemmalla puolellani, piste. No okei, jos tulee kolmen koiran lauma vastaan niin annan vaihtaa oikealle, kun sinne Rymy silloin itse hakeutuu vähän niinkuin pois alta. Sitten kun saadaan tämä homma sujumaan niin voidaan mun mielestä harjoitella käskystä oikealle puolelle siirtymistä.
Lisäksi, tilasin Agility-kirjan, joka toivon mukaan saapuu pian. Koska me ei ainakaan lähiaikoina päästä mihinkään kursseille noiden töiden takia, täällä meillä kun sellaisia ei käsittääkseni järjestetä vaan pitäisi aina ajaa Jyväskylään, ajattelin että voisin ainakin näin alkuun perehtyä enemmän itse kyseiseen lajiin ja voitaisiin vaikka takapihalla vähän harjoitella pieniä juttuja. Olen tätä pohtinut jo niin kauan, että nyt on aika toimia! Hyvä ystäväni harrastaa oman jackrussellinterrierinsä kanssa ihan "kilpailumielessä" agilityä, mutta itse tyytyisin ihan vain siihen, että Rymyllä olisi jotain uutta ja hauskaa puuha :D Saas nähdä...
Tähän ois mulla niin paljon asiaa, että.... :) Sanopa muut mitä vaan niin mie kyllä luotan namien voimaan. Miulla onneksi on kaksi sellaista koiraa, jotka tekevät melkein mitä vaan saadakseen nameja. Ruoka on hyvä motivaatioväline meillä ja sitä käytän suruttä hyväkseni. Ja tulen käyttämään niin pitkään kuin vain pystyn.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi tuosta, että koirat opetetaan kävelemään vasemmalla puolen. Meillä kävellään ja siinä ei sitten millään tavoin hötkyillä. Ihan sama tulisko kiimanen narttu vastaan vai vanha mummo rollaattorilla, mutta siitä ei lähetä ellei ole lupa. Pojat tän tietää ja tyytyvät siinä kipittelemään löysin hihnoin kumpanenkin. Ollaan harjoiteltu tätä myös oikealla puolen, mutta siellä pientareen tuoksut vievät nenät mennessään eikä tuo oikea puoli ole niin luonnollinen miulle kuin vasen.
Mie olen varmaan jo vanhaa kansakuntaa, mutta miun mielestä kävelytiellä pitäs kävellä oikeaa reunaa aina. :D Eihän se kaikkien kohdalla tietenkään mee näin, mutta täälläpäin ainakin suurin osa kävelee/ pyöräilee oikein.
Vili teki tuota samaa kuin Rymy, käveli vieressä nätisti ja koko ajan odotti sitä namia tillotellen silmiin. Siihen mie aina välillä sanoin, että "kiitos, riittää" tai "ei oo" ja näytin namikättä avonaisena. Sitten maltettiin mennä pissillekin tai lähteä kulkemaan edeltä vetämättä. :) Nykyisin kävellään jo tosi nätisti vieressä ja nyt harjoitellaankin sitten sitä seuraamista käskystä katseen kanssa. Mut se alkaa silloin kuin mie haluan ja loppuu sitten kun mie lopetan. Joskus voi nameja tippua jostain muustakin käskystä, mutta yleensä nykyisin namit tulevat vain käskyn noudattamisesta. Ennen tuli hyvästä käytöksestä hihnassa.
En halua mitenkään leveillä, että hähää meilläpä osataan jo olla nätisti hihnassa ja teillä ei vielä se onnistu, vaan haluan kannustaa siihen et kyllä se vielä joku päivä onnistuu teilläkin. :) Meillä oli tuossa viikko sitten Leevi bokseri pari päivää hoidossa ja sehän veti varmaan kakskyt kertaa enemmän kuin meidän jätkät yhteensä. Miulla oli siinä pitelemistä, jos halus jonnekin mennä (ikää kuitenkin jätkällä oli vasta 7kk). Yllättävän hyvin kuitenkin oppi mitä miun kans saa tehdä ja mistä tempusta matka pysähtyy täysin. Tässäkin tapauksessa namit löys tien Leevin sydämeen. :)
Voisin antaa sellaisen vinkin, että oma rauhallisuus, määrätietoisuus, pienoinen jämäkkyys ja samalla tavalla toiminen antaa koiralle selkeitä merkkejä kuinka pitää toimia tilanteessa. Meillähän Leevi ei ollut tottunut lenkkeilemään muiden koirien kanssa ja se eka lenkki Vilin (painikaverusten) kanssa oli voimia vievä. Matkan teko tyssäs ihan täysin, kielto tuli napakasti ja odotettiin että rauha palas maahan, vaikka menis kuin pitkään ennen kuin lähettiin jatkaa matkaa. Siinä ei haitannu vieraiden ihmettelevät katsee, kun vaan seisoskeltiin... :D Mut joo, seuraavana päivänä mie kävin jo kolmen koiran kans lenkillä, vaikka koirien yhteinen paino oli reippaasti yli miun. Ja voimaakin varmasti triplaten miun voimiin verrattuna. Jos oisivat halunneet lähteä niin miehän oisin vaan vikissy perässä. :)
Anne
Namit rocks :D Mä kokeilin tänään kävellä siellä kävelytien oikealla puolella (niin mutkin on opetettu kyllä kävelemään) mut jotenkin en osaa siinä yhtään rentoutua, kun Rymyllä on tapana sinkoilla kaikkien roskien ja lehtien ja ötököiden perään ja sit koko ajan pelkäsin et jos takaata tuleekin vaiks pyörä ja sit on mun koira lekurissa, kun ei se pöljä ihan vielä aina muista mennä nätisti :/ Joten siirryttiin suosiolla takas sinne vasempaan reunaan, hih.
VastaaPoistaTänään meni taas lenkki tosi hyvin, eikä tehty liian pitkää eli siinä vaiheessa kun alkoi tuntumaan ettei enää kumpikaan jaksa skarpata, suunnattiin kotiin riehumaan takapihalle. Eli eiköhän me tässä jossain vaiheessa tää homma oteta ihan kunnolla haltuun :) Jos muutkin osaavat, niin ehkä mekin sitten joskus :D
Meillä Rymppään ei vaan toimi toi pysähtely, automaattisesti kiertää mun vasemmalle puolelle kun pysähtyy ja nykäsee sit vauhdilla eteenpäin. Taas pysähdytään, taas sama. Ainoastaan noista käännöksistä se oikeasti tuntui tajuavan et AHAA, TÄÄ SIIS JOHTUU TOSTA VETÄMISESTÄ, EI SIITÄ ET MUT HALUTAAN TOHON VIERELLE!
Et ehkä tää tästä!
Jos tuutte Jyväskylään agikurssille, niin me voitais tulla Toton kanssa (kokeilumielessä) messiin! :)
VastaaPoistaWooo, vähänkö ois kivaa. Täytyy varmaan tutkiskella asiaa tarkemmin... jos vaikka meidänkin aikataulut edes kerran tässä elämässä antais sen verran periksi että pystyis tuollaiseen osallistumaan!
PoistaMä kuljen koirien kanssa vasentapuolta. Musta on parempi, et koirat kulkee ojanpuolella eikä "keskellä" katua. Varsinkin, kun Jymyllä on nyt menossa -kaikki pyörät on vieheitä (tai jotaan....)ja niitä kuuluu jahdata- vaihe. Tosin meille huudellaan usein; Menkää oikealle puolelle!! Eli vissiin sitä oikeaapuolta kuuluis kulkea?
VastaaPoistaJymy myös välillä siirtyy mun oikealle puolelle kuin pois alta/pelkäisi pyöriä. Yritän korjata sen takaisin vasemmalle puolelle, koska kyllä mamma suojelee =)
Sanna
Rymy kanssa harrastaa tota "SE MENI NOPEASTI, PERÄÄN" -tyyliä ja syöksyilee milloin minkäkin perään. Ja mä ihan oikeasti muistaisin jostain lukeneeni, että kävelijä saa itse päättää kummalla puolella kulkee mut en yhtään muista MISTÄ sellaisen olisin bongannut!! En tajua miksi ihmiset nostavat siitä niin hirveän haloon, miten vaikeaa voi olla astua pari askelta sivumpaan ja väistää toista, hyvänen aika...
Poista