feat MARLO

Meillä on tänään ollut aika loistava päivä. Lyhyesti kerrottuna...

Aamulla käytiin pitkällä lenkillä kera miehekkeen ja Rymyn, tietty, harjoiteltiin aika paljon nätisti kävelyä kun tuo vetäminen on taas ollut lähiaikoina aika IN (tosin, tämäkin vissiin ainoastaan jos minä lenkitän tai olen mukana, eh, muiden kanssa menee paljon nätimmin jostain syystä) ja riekuttiin vähän vapaana metsätiellä. Hugon kaappikin siivottiin heti lenkin jälkeen ja Rymy oli tietysti kovasti auttamassa...

Illalla sitten pukkasi viestiä Tiinalta ja Marlolta, jotka tapasimme Perinteisillä Koirapäivillä - pyysi(vät) lenkille. No, minä hetken mietinnän jälkeen vastasin että toki ja sitten tajusin kaikkien koiran vaatteiden olevan pesukoneessa. No, föönillä sujui fleece-takin kuivaus oikein hyvin! :D 

Rymy oli lenkkikaverista ihan innoistaan, mutta muisti yllättävän hyvin myös kävellä meikäläisen lähettyvillä namien toivossa sen sijaan, että olisi koko ajan ollut kuono toisen peffassa kiinni (sitäkin kyllä nähtiin). Ei ollut samanlaista VEDÄNKOKOAJANIHANHULLUNA -käytöstä kuin mitä alkuunsa Turon kanssa oli koko ajan. Selvästi löydetty Ne Oikeat Namit. Tuli meinaan iso koira meitä myös lenkillä vastaan ja ensin Rymy vaikutti siltä että nyt leikitään mutta samantien kääntyikin sitten minuun päin namia pyytäen ja unohti koko koiran. JES! Lenkillä vetäminen ei nimittäin ole läheskään niin turhauttavaa kuin muille koirille räkyttäminen ja nyt näyttäisi siltä, että siitä on päästy aika hyvin eroon.

Oltiin pihalla tunti ja puol, josta pieni hetki vietettiin uusien tuttavuuksien ihanan isolla ja aidatulla takapihalla. Omistajansa sanoi, että Marloa ei ole koskaan saanut kukaan kiinni mutta kas vain, jo kohtasi koira vertaisensa! Meni meinaan niin, ettei Marlo saanut Rymyä kiinni ja sekös poitsua kiukutti. Saatiin uusinta-kutsu pihalle ja lenkille, joten kuten sanottu, kaikinpuolin erittäin hyvä päivä! Minulla ei nimittäin ole tällä paikkakunnalla Turon omistajan lisäksi entuudestaan yhtäkään "koiratuttua"; siis sellaista, jonka kanssa voi koko lenkin ajan huoletta puhua koirista ja tietää toisen olevan mukana jutussa ihan täysin. Sitä olen ehdottomasti kaivannut! Pihalla törmättiin vielä toiseenkin perheenjäseneen, samaan joka tavattiin aikaisemminkin, ja voin kertoa, että ovat molemmat kauhean lämpimän ja helposti lähestyttävän oloisia - näen kyllä itseni joku päivä pistämässä heille päin viestiä :) Jo pelkästään se, että nämä tietävät jotain vinttikoirista (ja galgoista, oli emäntä näitä juuri ennen lenkkiä netistä ihaillut, siis OMG) on tosi iso asia minulle. Ja Rymyä kehuttiin vielä mukavaksi koiraksi, sehän on aina aika mahtava juttu :D

Selvisi muuten myös, että Marlo on aito ja oikea julkkis eli TV:stä tuttu - kuulemma nimittäin Koirien Turvakoti Espanjassa -ohjelmassa nähty kaveri, hih. Olen ohjelmaa aikoinaan välillä seurannut ja täytyy sanoa, että jo ekalla tapaamiskerralla vaikutti poitsu jotenkin kauhean tutulta ja siinäpä ehkä syy miksi!

Marlo, joka kuulemma on tosi varautunut ja vaatii välillä montakin tapaamiskertaa, että suostuu "paijattavaksi" oli selkeästi meikäläisen kaveri, vaikkei nyt ihan syliin Rymyn lailla puskenutkaan... epäilen, että asiaan vaikutti suuresti nuo meidän ekan tapaamisen jaetut namit sekä ne namit, joita minä vähän väliä tungin Rymyn nassuun lenkin aikana, hih. Kotipihallaan sai sitten Marlokin oman herkun meidän namipussista ja kyllä kelpasi nirsolle pojalle muuten hyvin!

Ja kun miettii mistä kaikesta oltaisiin jääty paitsi jos minä en olisi "uskaltanut" lähteä Rymyn kanssa katselemaan niitä mätsäri-kehiä. Huh. Kyllä kannatti, niin monesta eri syystä.

Että näin. Nyt käy tiemme saunaan. Tai minun ja miehekkeen tie ainakin, epäilen nimittäin, ettei Rymy tuon pihalla riekkumisen jälkeen enää jaksa muuta kuin syödä ja nukkua.

(Mutta sikälimikäli Rymppä erehtyy meidän kanssa saunaan, tältä se näyttäisi:)