TÄLTÄ NÄYTTÄÄ PYYKKIPÄIVÄ

Meillä oli tässä yhtenä päivänä pyykkipäivä - nyt on pakko myöntää, että meikäläinen pesee pyykkiä (ja silittää) lähinnä töissä kun pakko on, eli meillä pyykkäyksen hoitaa yleensä sekä mieheke että varsinkin siskoni, yleensä kera Rympän. Kyllä me tietenkin autetaan välillä Rymyn kanssa yhdessä mm. pyykin lajittelussa, niinku yllä näkyy... Siinä me ollaan tosi hyviä, ihan selvästi: Rymy aina ilmoittaa mitä väriä tulee pestä, pistämällä itsensä makaamaan kyseisen värikasan päälle ja minä tietenkin ohjeistan myös vierestä, naisilla kun on aina hyviä neuvoja (vai miten se nyt meni?) ... Ahem. 

Btw. Rymy painaa 13,6 kiloa ja vaikka esim. Totoon verrattuna sehän on paljon "kevyempi" vaa'an mukaan, näyttää poitsu kuitenkin siltä, että vähän pitää painoa nyt saada alas. Epäilen, että syypää tähän pieneen pulskistumiseen on varsinkin noi lenkkinamit, nyt kun ollaan oikeasti harjoiteltu nätisti kävelyä ja ohituksia tosi paljon namien avulla ja lenkeillä ainoastaan ne tietyt namit ovat toimineet - koiran tullessa vastaan perusnappulat eivät yksinkertaisesti riitä ylläpitämään sitä kiinnostusta ja jännän paikan tullen, ne pudotetaan simppelisti maahan. Nyt täytyy olla hetken aikaa taas tarkkana, ettei poitsulle anneta mitään ylinmääräisiä herkkuja ihan vaan huvin vuoksi.

Ja hei, pihalla ollaan harjoiteltu eri lelujen tuomista (sitäkin usein namien kanssa, nyt olen vähentänyt niiden antamista tosi reippaasti) alkuun vähän niinkuin vahingossa. Siitä ei ole kylläkään ole havainnollistavaa kuvaa, harmi vaan, mutta Rymppä tosiaan alkaa pikku hiljaa ymmärtämään eron lauseiden "tuo pallo", "tuo lelu" sekä "tuo frisbee" välillä. TOSIN, ehkä pitäisi jättää toi "tuo lelu" kokonaan pois koska tähän asti se on tarkoittanut minkä tahansa noiden tuomista ja se meinaa vähän aiheuttaa hämminkiä. Tai sitten, koska mieheke aina hokee "hae lelu" -lausahdusta tuon meikäläisen version sijaan (huoh, miehet!), ehkä voidaan tehdä hae lelu:sta sellainen ympäripyöreä käsky, eli tosiaan mikä tahansa noista vaihtoehdoista kelpaa kun taas "tuo lelu" tarkoittaa sitä tiettyä, tai tietynlaista lelua - siinä joutuu vähän aivonystyrätkin tekemään hommia. Huomionarvoista on myös se, että Rympällä on kaksi palloa joten "tuo pallo" -käskyn kuullessaan poitsu saa itse valita kumman pallon tuo, ellei sitä erikseen kädellä osoiteta kumpaa tarkoitetaan. Samoin löytyy parikin muovista lelua ja niistäkin saa vapaasti valita ellei toisin osoiteta. Hyvin on muuten senkin tajunnut, on noi ihmeen fiksuja otuksia - halutessaan.

Loppuun vielä pieni kuvasatsi, tällä kertaa tähtenä toimii kuitenkin Hugo-Eevert. Hugo elää niin perusarkea aina ja koko ajan, ettei Herra Ärtsystä tunnu olevan ikinä mitään uutta ja ihmeellistä kerrottavaa, ellei sitten ole satuttanut itseään. No, patti ei ole ainakaan vielä uusiutunut, rinnassa ollut haava parantunut, eivätkä tassutkaan ole pitkään aikaan olleet verillä, joten hyvin on mennyt. Olen jo tainnut mainitakin, ettei Hugea Rymyn, tai meidän, läsnäolo sinänsä häiritse enää ollenkaan, ellei tehdä äkkinäisiä liikkeitä/ääniä - silloin ilmestyy otsalle elvis-fleda, kuten me sitä kutsumme, ja ilme muuttuu juuri niin ärtyisäksi kuin siililtä vaan voi odottaa! 

 

<(^.^)> & \(^_^)/

Ehkä tää oli joku hetkellinen mielenhäiriö Rymyn, tai itseni osalta, mutta tänään meidän lenkki meni ihan järkyttävän hyvin ja olisin mieluusti kävellyt vielä pidemmän lenkin ellei olisi vilu iskenyt meihin molempiin kun kesken lenkin treffattiin Turo ja Turon poika, Topi, jota en ollutkaan ennen livenä nähnyt ja jäätiin tietenkin juttusille. Sen sijaan, että Rymy olisi koko ajan pyörinyt näiden kahden ympärillä hihnat solmussa, poitsu tuli aina luokse kutsusta ja rauhoittui välillä viereeni istumaan - ah, se on tämä namitaskun voima! Sanoi muut mitä sanoi, mun mielestä noi namit ovat olleet ihan paras tapa opettaa koiruutta oikeille tavoille, eihän ihmisetkään töitä ilmaiseksi tee. 

Meillä puhaltaa kyllä muutenkin lenkeillä ihan uudet tuulet ja minäkin olen ollut mielestäni nyt pidempään paljon johdonmukaisempi ja paremmalla asenteella mukana kuin mitä aluksi. Ja Rymylläkin on ollut useimmiten kuuntelukorvat toiminnassa, onneksi.

Tein tosiaan tässä jokunen aika sitten sellaisen huomion, että Rymy kävelee sivullani tosi pitkään nätisti jos käteni on taskussa. Tämä lähti miehekkeen lausahduksesta "mun kanssa Rymy aina kävelee tosi nätisti, mä voin vaan mennä kädet taskussa" ja tuon yhden lenkin aikana tajusin Rymyn olevan aika fiksu - se ymmärtää, että kun käsi käy oikeassa taskussa, se tarkoittaa yleensä namia. Käväisyn jälkeen voikin taas keskittyä vetämiseen. No tietenkin, jos se käsi pysyy siellä, niin Rymyhän tuijottaa kättä, sekä käden omistajaa melko tiiviisti ja ihmettelee. Mutta mä en todellakaan aio alkaa kävelemään lenkkejä toinen käsi taskussa, joten...

Yhden lenkin kävelin käsi taskussa. Välillä palkitsin, oikeastaan viimeistään siinä vaiheessa kun huomasin, että kohta saattaa huomio ja nätisti kävely katketa. Palkitsin siis aina sen verran ajoissa, ettei poitsu ehtinyt vetää. Välillä palkitsin kun katsoi minuun, välillä palkitsin ihan randomisti kun käveli vieressä - en halua, että poitsu koko ajan lenkillä tuijottaa mua ja kävelee melkein jaloissa. Ja niinä hetkinä jos ehti vetää, pyörähdettiin ympäri ja lähdettiin toiseen suuntaan kera lauseen "ja siiitten mennään".

Tämän lenkin jälkeen kävelin käsi välillä taskussa välillä ihan taskun vieressä ja taas palkitsin silloin tällöin, välillä istutin, välillä harjoiteltiin pysähtymistä jne. Näin sain huomion pidettyä hyvin itsessäni kun poitsu ei yhtään tiennyt, että mitä seuraavaksi vaan piti koko ajan tarkkailla antamiani vihjeitä. Tätä tehtiin itse asiassa aika monella lenkillä. Olen jo pidempään hokenut Rymylle sanaa "nätisti" aina kun poika on mennyt sananmukaan nätisti vierellä ja nyt sen merkitys on vihdoin valjennut Rymylle namien avittamana. Toistelin pitkät pätkät kyseistä sanaa aina kun Rymppä käveli vieressä (otin saman asenteen kuin paikka-sanan kanssa, eli koska siinä ei ns. tapahdu mitään, sitä saa toistella, kun taas istu-sanaa pitäisi totella kerrasta) ja välillä palkitsin sanan yhteydessä, välillä en. Nyt sanan kuullessaan poika hidastaa vauhtia heti ja hakeutuu vasemmalle puolelleni tosi lähelle, mikä helpottaa suuresti jos ohitetaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta anna meille tilaa kävelytiellä vaan haluavat itse kävellä heistä katsottuna tien oikeaa laitaa.  

Jos en nyt ihan väärässä ole, niin periaatteessahan kävelytiellä jalankulkija saa ihan itse valita kumpaa laitaa kulkee, eikö? Korjatkaa jos olen väärässä - mua kiinnostaa asia ihan hirveästi koska vähän väliä vastaa tulee sellaisia ihmisiä, joista näkee jo kauas, että a) he eivät tule antamaan senttiäkään tilaa/väistämään ja b) heidän mielestään talutan koiraani väärällä puolella tietä.  

No, koska meillä tuo lenkkeily on muutenkin ollut ongelmallista ja koska tosi paljon kuljetaan teitä joissa ei ole mitään kävelyteitä ynnä muita niin joo, kyllä, olen opettanut koirani kulkemaan pelkästään vasemmalla puolella ja näin me kävellään myös kävelyteillä enkä ymmärrä miksi ihmiset eivät voi ymmärtää, että yritän pitää koirani siellä pientareen/ojan puolella ihan heidän oman turvallisuutensa ja mukavuutensa vuoksi. Totta kai jos tilanne siltä näyttää niin me väistämme, duh, mutta edelleen ettei Rymy mene ihan sekaisin, pidän sen koiran vasemmalla puolellani, piste. No okei, jos tulee kolmen koiran lauma vastaan niin annan vaihtaa oikealle, kun sinne Rymy silloin itse hakeutuu vähän niinkuin pois alta. Sitten kun saadaan tämä homma sujumaan niin voidaan mun mielestä harjoitella käskystä oikealle puolelle siirtymistä.

Lisäksi, tilasin Agility-kirjan, joka toivon mukaan saapuu pian. Koska me ei ainakaan lähiaikoina päästä mihinkään kursseille noiden töiden takia, täällä meillä kun sellaisia ei käsittääkseni järjestetä vaan pitäisi aina ajaa Jyväskylään, ajattelin että voisin ainakin näin alkuun perehtyä enemmän itse kyseiseen lajiin ja voitaisiin vaikka takapihalla vähän harjoitella pieniä juttuja. Olen tätä pohtinut jo niin kauan, että nyt on aika toimia! Hyvä ystäväni harrastaa oman jackrussellinterrierinsä kanssa ihan "kilpailumielessä" agilityä, mutta itse tyytyisin ihan vain siihen, että Rymyllä olisi jotain uutta ja hauskaa puuha :D Saas nähdä...

KOIRANRUOKAA - JA KOIRANPALAUTUS

Poitsujen ruokintapiste sai eilen uuden lookin, kun bongattiin kaupasta tuo kuvassa näkyvä ihana säilytysastia - pakko oli jakaa asia teidän kanssanne, ahem. Tai no, itse asiassa olin bongannut sen jo meidän omasta Tokmannista, mutta mukaan se tarttui Jyväskylästä kun poikettiin Cittarissa vietyämme ensin Toton kotiin. Kerrankin tuo keittiö sai ruskeudestaan pisteitä, kun sopii tuo purkki niin hyvin olemassa olevaan värimaailmaan. Nurkassa näytillä (arkea helpottaakseen) tietenkin Hugon heinäsirkat sekä kissannappulat. Kissanruokien suhteen meillä fanitetaan edelleen Orijenia, mutta tällä kertaa sisko nappasi kaupasta mukaansa (muistaakseni) Applawsia, kun ei muita hyvältä tuntuvia merkkejä ollut.

Eukanuban puolesta liputetaan sitten taas koiranruokien suhteen, sitä on syöty nyt pidemmän aikaa aamuisin puolikkaiden Cesar-purkkien kera ja on maistunut! Edelleen.

Ai niin. Ei muuten tiedetty missä talossa Toto asustaa, vain että "jossain noista kerrostaloissa", mutta Toto kilttinä poikana vei meidät ihan perille asti - olisi varmaan vienyt kotiovelle saakka, mutta unohti kertoa meille mihin kerrokseen olimme matkalla, hih, joten jäimme sitten hissin eteen seisoskelemaan. No joo, se olisi selvinnyt seinältä, eihän siinä, mutta oikeasti jäimme odottamaan hissin eteen, koska Toton mielestä ei selvästikään ollut mitään mieltä jäädä parkkipaikalle (annoin poitsulle vapaat tassut johdattaa meidät kotiinsa ja hyvä etten joutunut juoksemaan perässä) ja koska emme olleet ihan varmoja tuleeko Vilja mitä kautta, eikä haluttu mennä ristiin :D 

Kotiin lähdettiin yhtä kokemusta rikkaampana kera toteamuksen, että tämä poitsu otetaan mielellään hoitoon ihan milloin vaan! 

Seuraava postaus kertookin sitten muuten meidän tämänpäivän lenkistä, kun vaan saan aikaiseksi kirjoittaa sen... no, ehkä illalla.

VIELÄ VIIMEINEN RAPORTTI

Se oli sen leikin loppu, nyyh. Tänään siis palautetaan Toto Viljan ja Stellan hellään huomaan, vaikka mieluusti olisin pitänyt tämän poitsun meillä pidempään. On se sen verran helppo tapaus ollut, ainakin näin alkuvaiheessa. 

... Tiedä sitten minkälaiset traumat Toto-parka ihmiselleen vuodattaa, krokotiilin kyynelein kertoo miten Rymy oli ihan hirrrrveä komentaja ja aina kiusaamassa! Paitsi että, kyllä se Totokin osaa kiusata ja leikkiin hakea, mutta Toto tekee sen vain paljon hiljempaa ja taktikoiden, ei äristen, muristen ja innosta haukkuen. Selkeästi Toto on näistä kahdesta se ovelampi otus tietyssä suhteessa, Rymy taasen on sellainen vähän yksinkertaisempi... kompensoi tiettyä tyhmyyttä kovalla volyymilla. 

Sen sijaan peruskäskyissä Rymy oli tietenkin sujuvampi, kun käskyttäjänä toimi tutut henkilöt ja tutut äänet sekä äänenpainot, mutta siis älyttömän nopeasti alkoi Totokin hiffaamaan mitä häneltä odotetaan. Harjoiteltiin tänään vähän pihalla luoksetuloa ja sitten pojat saivat itse selvittää miten se nami irtoaa sieltä kädestä - Rymyn ensimmäinen "kerjäystemppu" on aina istuminen, sen jälkeen menee maahan, mutta pihalla tietenkin keskittyi pelkästään istumiseen kun ei halua maassa maata. Toto ymmärsi pian myös, että istumalla se namikäsi aukeaa ja kuinkas ollakaan, hetken päästä molemmat istuivat vähän väliä nätisti miehekkeen edessä ihan ilman pyyntöäkin. Yhdessä vaiheessa istuivat yllättävän pitkän pätkän ja irtosivat maasta vasta kun annettiin "vapaa" sekä "saa mennä" -käskyt. Ihmeteltiin siis miksi pojat istuvat edelleen namin saatuaan, mutta tuli sitten mieleen, että Totohan on tosiaan taidettu opettaa istumaan siihen asti että saa vapautuksen, Rymy kun sen sijaan aina paikatetaan erikseen. Saivat sitten uudet namit sekä vapautuksen molemmat :D

On ollut aika ihana loppuvaiheessa huomata, kuinka Toton oma luonne on alkanut selvemmin puskea esiin, mm. meidän marjapuskia ja entistä kukkapenkkiä on kaivettu suurella innolla, enkä mä voinut kuin nauraa, vaikka touhu on kokonaan Rymyltä kielletty. Toinen oli niin innoissaan, hih. Toto on välillä aikas sitkeä sissi, mutta uskoo lopulta hyvin kun tarpeeksi monta kertaa tietty asia kielletään, ymmärtää sitten ikään kuin jutun juonen. Tässä Toto yritti entiseen kukkapenkkiin, mutta heti kun kävi käskyt "ei" ja "tulehan, mennään sisään" niin Toto peruutti pois. Hieno poika!

 

Ja parissa päivässä tosiaan oppi, että yöt nukutaan omassa pedissä, ei sängyssä, vaikka sinne onkin sitten aamulla ja päivällä välillä yrittänyt. Hassu otus.

Tässä taasen myös hieman Aitoa Totoa: "En mää sua muuten halailis, mutta kun mää just tajusin että sulla on namit tossa oikeassa taskussa, nih." Rymy ei aina edes tajua, että mulla on namipussi taskussa, mutta Toto kyllä tajusi joka kerta ja tiesi aina täsmälleen missä se myös on. Tässä Toto kovasti halaili miehekettä ja syykin selvisi heti kun kuono tunkeutui taskuun XD

Rymyssäkin on näkynyt pientä edistystä, mikä on tosi hienoa. Haukkuminen leikkiessä on vähän vähentynyt, ellei käy ihan kierroksilla, sekä nyt menee paremmin kielto perille (yrittää koko ajan ottaa lelua Totolta). Välillä ollaan toki jouduttu rauhoittamaan tilanne. Niin, ja ollaaan kovasti harjoiteltu leikkimistä pihalla niin, että ollaan yhtä aikaa heitelty leluja molemmille toinen toisessa paikassa ja toinen toisessa ja vaadittu se huomio itseemme. Rymykin alkaa hahmottamaan sen, ettei koko ajan tarvitse olla toisen kimpussa, onneksi. Sitä paitsi, pakkoa sanoa, että Toto on aika veitikka - aina kun Rymy rauhoittuu, Totopas hakeekin Rymyä uudestaan leikkiin :D Aikamoinen parivaljakko, ihan oikeasti!

Eilen meillä kävi tosiaan Coco-neiti läheistensä kera ja koiruus hurmasi ainakin meikäläisen ihan täysin. Sikälimikäli kiinnostaa, niin Cocohan on alkuperältään Sopisco, tarkalleen ottaen Sopisco Elohopea :) Kyseessä on siis fawn jolla on varsin tummat "meikit", eli juuri sellainen whippet josta minä aluksi haaveilin - ja vielä tyttö. Tosi kaunis koira, toisin sanoen, ja vielä varsin nokkela neiti; ihmisensä on selvästi antanut tytölle aikaa ja harjoitellut vähän sitä sun tätä, mikä näkyi! Luonne vaikutti mitä parhaimmalta, Coco oli nimittän heti leikkimässä Rymyn kanssa ihan innoissaan. Sisällä Rymy leikki tosi nätisti ilman rähjäämistä ja haukkumista, mutta pihalla jostain syystä aina irtoaa enemmän ääntä ja alkaa kierrokset lisääntymään - johtuisiko tilasta? Ja varmaan vähän siitäkin, kun turhaantuu toisen nopeuteen? Joka tapauksessa, Coco tulee joulukuun puolella n. viikoksi hoitoon koejaksolle ja kuten sanottu, jos homma toimii niin Cocosta tulee ensi vuoden puolella muutamaksi kuukaudeksi blogin Guest Star.

Se selviää pian, mutta ekojen treffien perusteella olen aika varma, että nämä kaksi kyllä tulevat juttuun pidemmällä tähtäimellä tosi loistavasti. Alku voi olla aika villiä, ihan kuten Totonkin kanssa välillä on ollut, mutta eiköhän muutamassa kuukaudessa ehditä hyvin tottua toisen läsnäoloon :)

VILLIÄ MENOA feat TOTO

Meno on ollut meillä hetkittäin tosi villiä, välillä taasen varsin seesteistä. Tässä näkee niin hyvin, miten kaksi koiraa vievät - ainakin näin alkuhuuman aikana - toisiltaan energiat. Pihalta kun tullaan riehumasta, molemmat heittäytyvät sohvalle tai petiinsä raajat ojossa ja ottavat unta kuuppaan. Harmi ettei olla saatu, ainakaan vielä, otettua päivällä kuvia noista leikkihetkistä.

Mitään pahaa ei ole kotona tehty vaikka pojat ovat muutaman tunnin kolmena päivänä olleetkin yksin, jos ei lasketa sitä torstain kakkakasaa, joka odotti meikäläistä sievässä läjässä kylppärin oven edessä. Epäilen edelleen, että tekijä oli Rymy - se oli se kasan ulkonäkö, haju ja siisteys. Totolla kun on ollut vatsa hetkittäin löysemmällä, eikä ihme. Toto on joka päivä onnistunut iloisesti syömään osan myös Rympän iltaruuasta (aamusafkan Rymy syö nykyään yllättävän nopeasti), Rymyllä kun on tapana iltaisin haahuilla sinne tänne, ja epäilenpä Toton syöneen vähintään pariin otteeseen extramäärän dentastixejä + muita herkkuja, joita pojille on tarjottu. Rymyllä ei näytä olevan minkäänlaista tarvetta puolustaa syötäväänsä, vaikka leikkiessään tomerasti koko ajan yrittää Totoa pompottaa ja Toto sen sijaan on niin nopea liikkeissään, vaikka kuinka yritetään vahtia :D

Itse asiassa, ensimmäinen kerta, kun kuulin Toton edes murisevan kunnolla oli kun Rymy yritti tulla liian lähelle hänen lihaisaan luutaan kylppärissä. Toisen kerran murinaa kuultiin, kun yritettiin tuoda tuollainen oikean kissankokoinen posliinikissa takaisin olkkariin pöydälle. Toto pelkäsi otusta niin, että murisi ja haukkui, mitä ei pahemmin tee edes Rymyn kanssa leikkiessään vaikka Rymy räksyttää kuin pieni chihuahua, ja ihan tärisi. Vietiin otus suosiolla takaisin piiloon O___O

Rymy ei yhtään ymmärtänyt mille Toto haukkui tuolloin, kävi itse pällistelemässä tuttua kissaa ja vähän lipaisemassakin. Niin, ja tässä eilen Rymy itse asiassa säikähti aika pahasti, kun taas kerran meni liian lähelle Totoa tämän syödessä jotain pientä herkkua. Toto ärähti niin, että Rymy vinkui sen jälkeen lähemmäs minuutin. Paljon ei hempatiaa Rympälle meiltä herunut, vaikka toisaalta, onhan se ihan ymmärrettävää ettei Rymy puhu aina ihan samaa koirakieltä muiden kanssa, kun on tottunut olemaan yksin eikä koskaan ole tarvinnut mitään jakaa tai omaansa suojella. Tässäkään tapauksessa Rymy ei nimittäin yrittänyt ottaa Totolta herkkua, vaan lähinnä haisteli sitä, mutta olisi vaan kannattanut pysyä kauempana... Rymy enemmänkin antaa omat herkkunsa pois. Näin se teki jo Nummelassakin Romeon tavatessaan, kantoi tälle kaikki omat herkkunsa ihan suosiolla.

Yhden melkein-sydänkohtauksenkin ehdin kärsiä tässä eilen: Toto nimittäin kolautti leikin tiimellyksessä jalkansa niin että vinkaisi ja hetken ontui. Ohihan se meni, mikään kohta ei aristanut koskettaessa, ei aiheuttanut mitään reaktiota pojassa, mutta kyllä se silti säikäytti. Onneksi ei käynyt hassusti, huh.

Anyways. Ekat yöt meni pojilta ns. paikkaa hakien, mutta nämä pari viimeistä ovat noudattaneet tiettyä rutiinia. Illalla Toto menee vieraspetiin, Rymy omaansa ja yöt nukutaan siihen asti kunnes iskee joko pissahätä tai nälkä. Tänään mm. heräsin vaeltavien tassujen ääniin ja herätin miehekkeen, meillä kun on yhteinen vapaapäivä, pissattamaan koirat kanssani. Päästän siis välillä pojat erikseen pihalle, että saavat rauhassa tehdä asiansa ja onnistuu helpommin kun on kaveri mukana, vaikka Rymppä kyllä aika hyvin muistaa (sisällä) Toton läsnäollessa oppimansa käskyt ja aika hyvin Totokin on sisäistänyt meidän rutiinit näin lyhyessä ajassa. Osaa hienosti odottaa vuoroaan pihalle, toisin kuin Rymy joka vinkuu ja haukkuu oven takana, saaden täten komentamalla Toton useimmiten palaamaan takaisin sisään. Kuvittelin, että kello on varmaan kolme yöllä ja kas vain, herätyskelloni pärähti soimaan. Kello oli siis varttia vaille 7, eli pojat eivät olleet heränneet pissalle, vaan aamupalalle. Ei muuta kuin uusintapissatus safkan jälkeen, olisi siinäkin päästy helpommalla jos olisi katsonut kelloa...

Ollaan välillä lenkitetty poikia erikseen, ihan jo senkin takia, että saa Toto välillä olla rauhassa ilman, että joku on kiinni niskavilloissa tai jyrsii jalkoja 24/7. Sillä välin kun miehekke viihdytti Totoa pihalla, minä kävin Rympän kanssa lenkillä ja alkumatka oli kyllä niin jähmeää ja vinkumista, kun olisi pitänyt päästä heti takaisin kotiin. Kyllä on Totokin vähän ihmetellyt kun on Rymy jäänyt kotiin, muttei ihan yhtä paljoa.

Niin, ja jostain syystä mun tekee koko ajan mieli kirjoittaa Totoro, koska silleen me tuota poikaa kutsutaan aina kun ei otusta itseään puhutella. Rymppä ja Totoro, siinä meillä vasta parivaljakko. Kyllä mä vaan enemmän ja enemmän kallistun sen puoleen, että Rympälle täytyy saada kaveri. Ja mieluiten pentu. Allergisia oireita ei niinkään tule niin kauan kun muistetaan siivota ja se nyt mun mielestäni on aika pieni hinta maksettavaksi.

Nämä kuvat ovatkin jo vilahtaneet facessa, mutta laitetaan nyt pari tännekin. Sieltä niitä löytyykin sitten lisää :) Ollaan saatu todistusaineistoa siitä, että kyllä se Rymy nätistikin osaa olla, katsokaa vaikka:

 

Mutta nyt, me jäädään odottelemaan vieraita! Ihan kohta, noin tunnin sisään, pitäisi nimittäin ilmestyä seuraamme Coco-neiti emäntänsä kera. Jännä nähdä miten tapaaminen menee - sisko varmaan lähtee Toton kanssa lenkille treffien alkuvaiheesssa, vaikka sitä en yhtään epäile etteikö Toto olisi näistä kahdesta se, joka tarvittaessa osaa käyttäytyä. Toivottavasti Rymykin oppii tästä kokemuksesta jotain... ja vielä parempaa olisi, jos Cocolla ja Rymyllä löytyisi yhteinen sävel ja Rymy saisi harjoitella ensi vuonna muutaman kuukauden toisen koiran kaverina olemista. Tekisi meidän pojalle varmasti erittäin hyvää.

RYMY & TOTO: THE ULTIMATE FIGHTER/S

Tässä eilen ja tänään on opittu monta pientä juttua. Kuten se, että Rymy on tosiaan tosi ihan hirveä rymynaattori ja Toto aika vieraskorea, lutuinen poitsu, jolla on toki omat metkunsa. Toto, Rymyn veli, siis saapui meille eilen illalla Jyväskylästä miehekkeen kyyditsemänä - oli matka kuulemma sujunut mukavasti takakontissa, piece of cake! Käytiin heti ihan pieni kävelylenkki molempien poikien kanssa ja siinä missä Toto käveli nätisti miehekkeen rinnalla, vähän vierasta paikkaa arastellen, mulla oli taas remmissä höyryjuna, jonka olisi koko ajan pitänyt olla siellä missä veljensä ja mieluiten perseessä kiinni. Voi häpeän huokaus... Käveltiin sitten aikas monta metriä toisia edellä, ahem.

Koko illan Rymy touhotti Toton kyljessä, ei hetken rauhaa suonut ellei pakotettu - pihalla Toto pari kertaa ärähti Rympälle ihan kunnolla ja samoin tänään aamulla vähän pisti toista ruotuun. Leikit on muutenkin just sen näköisiä, ja kuuloisia, ettei aina edes tiedä onko se leikkiä, mutta tiedänhän mä toisaalta, että whippeteillä noi leikit näyttää välillä hurjilta. Molemmat ovat ottaneet nyt mut turvakseen pihalla, eli jos toinen kiusaa, siitä tullaan kertomaan (eli pyöritään mun jaloissani ikään kuin olisi turvassa, tätä tekivät siis molemmat) kyynelsilmin.

Tällaisen kuvan sain napsaistua, ennen kuin akku loppui - tiivistää kaiken niin kauniisti: Toto ihan rauhassa katselee et mitähän keittiössä tapahtuu ja Rymy persuksissa kiinni...

Eilen illalla toistui tosiaan koko ajan sama kaava; kun Toto rauhoittui syömään jotain iänikuista puruluuta, Rymy olisi halunnut juuri SEN luun. Jos Toto koski johonkin leluun, Rymy olisi halunnut juuri SEN lelun (tulee jotenkin oman pikkusiskoni pentuajat mieleen?). Jos Toto tuli syliin, Rymykin olisi tahtonut juuri SIIHEN syliin. Rymyn mielestä Toton tyhjän ruokakupin nuoleskelu oli kivempaa, Totosta Rymyn ruokien syöminen oli vielä kivempaa... Aamulla hetken seisoin keittiössä niin, että molemmat pojat saivat rauhassa syödä ruokiaan mutta siinä vaiheessa kun Toto oli valmis ja Rymy aloitti sen normaalin "ei mua nyt enää kiinnosta, mitäs tuolla on?" -rutiininsa, niin en pahemmin estellyt. Jos vaikka oppisi syömään ruokansa ilman tunnin väliaikoja.

Rymppä ajoi hetkittäin itsensä illalla niin kierroksille, että oli pakko lopulta alkaa kunnolla puuttumaan sen tekemisiin; Rymy joutui mm. jäähylle, joka kerta kun teki jotain kiellettyä, eli ei siis saanut mennä ottamaan lelua/luuta Totolta vaan piti antaa toisen olla rauhassakin. Pariin otteeseen yritti jopa nylkyttää, tosin taisi velikin kerran tai kaksi antaa samalla mitalla takaisin... miehet. Rymy on vielä niin pölhö, että aikansa kiusaa ja kiusaa ja kiusaa, eikä ollenkaan ymmärrä, että Totolla on kykyä antaa kahta kovemmin takaisin - halutessaan. Toto kun nyt vaan meinaa olla luonteeltaan aika alistuvaa tyyppiä, eikä hermostu juuri mistään. Sitten kun pihalla Toto pisti haisemaan niin jo vain vinkui meidän poika surkeana, kun "nyt toi tekee sitä mitä mää tein enkä mää kestä kun se on miljoona kertaa vahvempi, mamma, byääää!" Eilen illalla Totolla ei vielä pahemmin häntä heilunut, paitsi hetkellisesti, mutta tänään pihalla se vispasi jo ihan täysiä :)

Mitäs muuta? Ah, niin. Yöllä Toto kyllä selkeästi ymmärsi ettei sänkyyn ole lupa tulla, mutta yritti kuitenkin - kun lopulta tajusi, että sieltä joutuu aina alas, vaihtoi taktiikkaa ja istui lattialla mun vieressä, pää sängyssä (samalla hypnotisoinnilla yritti myös siskoani käännyttää, mutta koska Rymy seurasi Totoa ihan koko ajan, ei herunut lupaa sängylle). Alkuun meillä oli kaksi petiä makkarissa, Rymyn omalla paikallaan ja Totolle tarkoitettu Henkan puolella, mutta lopulta raahasin vieraspedin omalle puolelleni että sai Toto siinä jatkaa tuota ovelaa taktiikkaansa. 

Muutenkin, niin kauan kun Rymy kävi kierroksilla, oli Toton peti täysin Rymyltä rauhoitettu ja onnistui parhaiten kun oli siinä käden ulottuvilla. Sen verran se auttoi, että Toto sai halutessaan olla rauhassa, mutta loppujen lopuksi näky vaihteli vähän väliä. Pojat eivät millään meinanneet rauhoittua, olivat molemmat välillä Rymyn pedissä, sitten molemmat omissaan, sen jälkeen toinen toisensa pedissä, sitten taas yhdessä Toton pedissä ja sitten kun alkoi sohvalle juoksentelu niin sitten puhalsin pillin poikki ja makkarin ovi meni kiinni. Sitten rauhoittuivat molemmat ja nukkuivatkin hetken, ennen kuin alkoi sama ralli. No, minä heräsin ihan pirteänä vähän yli kuusi - oli vähän sama tunne kuin joskus pentuna jouluaamuisin :D

Siskon kameralla saadaan varmaan tänään parempia kuvia, kun laturi löytyi vihdoinkin. Omastani tosiaan loppui akku heti, joten yritin sitten saada pari kuvaa kännykällä ja no, laatu on juuri sen mukainen...

 

Lopulta Rymy tosin meni omaan sänkyynsä - sohvallakin jos löhötään yhdessä niin Rymy on yleensä jalkojeni päällä tai ns. "omassa tilassaan" niin että juuri ja juuri osuu, eli pedissä oli vissiin liian ahdasta Rympän mielestä.

Mua muuten nauratti siinä vaiheessa kun Rymy aloitti normaalin univinkumisensa, sellaista jännää uikutusta/ulinaa/vinkumista/ääntelyä, kuulostaa omaan korvaan vähän niinkuin laulamiselta ja Totohan hätääntyi ihan kun viereisestä pedistä tolleen vingutaan. Kävi jopa tarkistamassa tilanteen. Mut hei, tekee Toto jotain mitä Rymy ei koskaan tee; en nimittäin ole ikinä kuullut koiran röyhtäisevän yhtä kovaa kuin mitä Toto eilen. Hyvä ettei mulla sydän pysähtynyt.

Huomionarvoista on myös se, että istun tässä koneella syömässä, eikä kukaan kerjää jaloissani. Voiko tämä olla totta? :O (Tilanne saattaa muuttua kun Rymppä havaitsee mulla mandariinin, vai mikä satsumi tuo nyt onkaan. Rymy nimittäin tykkää niistä tooosi hirveästi.) Eikun oho, kyllä Toto näköjään sohvalta ahkerasti tarkkailee sekä mua että noita leikkikentän lapsia... ja nyt kuuluu jo vinkumista. Voi poikaa.

Hetki tämän jälkeen vinkuminen loppui ja sohvalta alkoi kuulua kahden koiran unituhinat, kai sitä nyt väsyttää kun yöllä ei nukuttakaan! Tänään tehdään niin, että jätetään pitkä aamulenkki tuosta syystä väliin, riehutaan vaan pihalla niin paljon kuin sielu sietää sekä mennään pienelle kävelylle siskon ja poitsujen kera ja sitten illalla mennään miehekkeen kanssa parempi lenkki. Huomenna meinaan päivällä yrittää lähteä molempien kanssa, joko yhdessä tai erikseen - tod näk erikseen, ettei Toton tarvitse kestää tota hullua 24/7 mut katsoo sitten millä tuulella Rymy oikein on... vaiks toisaalta vois kyllä tehdä tosi hyvää Rymylle jäädä kotiin hetkeksi ilman Totoa.

Aamuruuan jälkeen Toto teki muuten hienosti kakat takapihalle, mutta Rymyn tiukan tuijotuksen johdosta pissaaminen vissiin unohtui ja hetken kuluttua lattialle ilmaantuikin aikamoinen lammikko - voin kertoa, että pentu-Rympän (silloin iiihan pentunahan sillä viimeksi on käynyt vahinko) ja ison Toton pissalammikkojen kokoero on aikamoinen. Onneksi on tuo muovimatto, tämän takiahan se osittain valittiin ettei noi vahingot kaada maailmaa - se, sekä iso lattiarätti. Poitsu kannettiin ulos ja nyt olen jo oppinut huomaamaan pissa-signaalin! Toto ei nimittäin tajua mennä takaoven eteen, vaan menee etuovelle kiertelemään vähän niinkuin lenkille pitäisi lähteä.

Että sellaista. Ton meidän pienen aamukävelyn jälkeen jatkuikin sitten painimatsi hännät heiluen, huh huh. Joku meistä vielä päätyy sairaalaan tän viikon aikana, sen verran villiä menoa :D

HAASTE & LIEBSTER-PALKINTO!

WHIPPED -blogista löytyi haaste, johon (menikin sitten koko ilta, hups!) vastaamme (joo, kai sitä saa itsestään puhua monikossa) enemmän kuin mielellämme. Muutenkin olen oikeasti tykännyt lukea tämän haasteen vastauksia muiden blogeista, koska nuo kysymykset tosiaan vaihtelevat ja välillä ne kyssärit ovat olleet mitä parhaimpia, vastauksista puhumattakaan! On ollut tosi mielenkiintoista päästä toisten päiden sisään, niin sanotusti. Joten here goes! 

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”

1. Hetki, jolloin olet ollut todella onnellinen jostain koiraasi liittyvästä syystä.

Täytyy sanoa, että mä olen vähän väliä tosi onnellinen jostain. Viimeksi tänään koin järkyttävän suuria OMG, JES! -tuntemuksia, kun ohitettiin kolmen (rivissä istuvan) koiran kopla ilman äännähdystäkään ja ilman mitään sen kummallisempia riekkumisia. Osaan aika hyvin iloita noista arjen pienistä asioista - tietenkin tälleen jälkeenpäin ajateltuna toi tuntuu kauhean pieneltä, mutta kyllä se siellä lenkillä tuntui vähintään siltä kuin olisin vallottanut Mount Everestin, tieks. Joka kerta kun tulen kotiin eikä mitään ole rikottu tai syöty, onnellisuusmittarini on suorastaan räjähtämäisillään. Niin ja se hetki! Se, kun Rymppä ikään kuin aisti, että nyt lähettyvillä on sairas ihminen, johon saattaa ihan oikeasti, ja pahasti, sattua jos on liian raju - poitsu pisti päänsä mummini syliin ja nukkui. Silloin olin onnellinen. 

2. Onko sulla jotain inhokkirotua? Miksi?

Ööö. Nyt täytyy oikein miettiä. En oikeastaan osaa sanoa äkkiseltään mitään inhokkirotua, mutta en kyllä hirveästi fanita sellaisia isoja ja kuolaavia karvakasoja, anteez! Tämä voi tosin johtua noista allergioistani, tulee  aina vähän sellainen "ÄLÄ TULE LIIAN LÄHELLE, ATSIUUUUU!" -olo kun sellaisen koiran kohtaan. Ulkonäöllisesti esim vihikoirat ei yhtään miellytä meikäläisen silmää, pitää olla sellainen elegantti ja linjakas - niinkuin whippet XD Yllättävää, eikö?

3. Mitä koirasi syö?

Aamulla nappuloita ja puolikkaan cesar-purkkiruuan, koska se on ainoa tapa jolla niitä nappuloita menee edes vähän alas. Illalla sitten luita ja raakaruokaa, eli vähän kaikenlaista. Ulkona/lenkeillä syödään lähinnä jäätynyttä kakkaa ja purkkaa... siitäkin huolimatta, ettei mammalta ole lupaa herunut. 

4. Mikä on vaikeinta, mitä olet koirien kanssa koskaan joutunut tekemään/kokemaan?

Ei hemskuukkeli miten vaikea kysymys. Vaikeinta? Kuulostaa ehkä hassulta, mutta itsensä voittaminen tietyissä asioissa on ollut aika vaikeaa; on vieläkin. Olen tosi pitkään ollut hirveän sidottu siihen klassiseen "mitä muut ajattelevat" -ajatukseen ja nyt olen pikkuhiljaa pääsemässä siitä eroon. Jotenkin siinä vaiheessa kun kymmenennen kerran vaihdat kävelytiellä suuntaa vetävän koiran takia samalla ääneen puhuen, ei sitä enää jaksa ajatella kuinka ihmiset varmaan pitävät meikäläistä ihan hulluna. Nyt jos pyllähdän, ei enää (yleensä) tarvitse ensimmäisenä tarkistaa näkikö kukaan. Toinen on rauhallisuus. Välillä on ollut äärimmäisen vaikeaa pysyä rauhallisena, kun mieli on tehnyt kirkua ja itkeä. Kuvittelisin jokaisen koiranomistajan tietävän mitä tarkoitan... Tai ainakin toivoisin, etten ole ihan yksin tässä asiassa O___o

5. Miksi koira? Miksei vaikkapa kissaa tai kania?

En ole ikinä ollut varsinaisesti kissojen ystävä, olen enemmänkin pelännyt niitä aina siihen asti kunnes hyvä ystäväni hankki kissan tässä muutama vuosi sitten. Silti, koiran kanssa oleminen ja tekeminen on kuitenkin aika erilaista kissaan verrattuna (vaikka välillä ainakin Rymy osaa kyllä olla hyvin kissamainen, mainittakoon nyt vaikka tuo aurinkoläntteihin itsensä tunkeminen!) ja jo ihan allergioideni takia halusin eläimen jota on helpompi "hallita" - kissa kun makaa sängyssä ja vaatekaapissa, jos niin on päättänyt. Kani? No, serkuillani oli joskus kani, enkä oikein koskaan nähnyt siinä mitään persoonallista. Se tuntui pehmolelulta, tyhjältä ja sieluttomalta, sellaiselta hassulta otukselta joka hyppi ympäriinsä, ei hakenut kontaktia tai syliä tai ollut mitenkään läsnä. Se ajatus ehkä jotenkin jäi, sillä vaikka mulla on ollut rottaa ja hamsteria, ja marsuakin joskus toivoin, kania en koskaan halunnut. Nyt vasta kun olen blogeja seuraamalla ns. tutustunut näihin otuksiin paremmin, alan näkemään niissä "jotain enemmän". Mutta no, allergioiden takia luulen, ettei meille ikinä tule kissaa... eikä ehkä kaniakaan. Sitä paitsi, oikeasti, meikä on halunnut koiraa niin kauan kun vaan muistan. Siksi. 

6. Mitä koirasi merkitsee sulle?

Sanotaanko niin, että kun työkaverit töissä sanoivat lauseen "kun sulla on vaan koira ja meillä lapsia", näin punaista ja teki mieli huutaa. Koira merkitsee mulle ärsyttävää karvavekkaria, ihanaa sohvapatteria, pakollisia happihyppelyitä, iloa ja kyyneleitä. Rakkautta ja luottamusta, jotka pitää ansaita. Koira merkitsee mulle vähän kaikkea; paljon.   

7. Esittele koirasi lempilelu.

Lempilelu... hmm. Sillä on itse asiassa ainakin kolme, jotka tuntuvat pysyvän suosiossa, saan ehkä anteeksi jos esittelen ne kaikki:

Ykkösenä siis pöllö, kakkosena käärme ja kolmosena sammakko. Tuo sammakko on muuten VIELÄKIN ehjä, samoin käärme, mutta eilen huomasin pöllön täytteiden vähentyneen... nyyh. En kestä, se ja sammakko ovat nimittäin olleet molemmat Rympän ensimmäisiä leluja!   

8. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?

En ole koskaan varsinaisesti käynyt, joten vaikea sanoa. Ei mulla mitään niitä vastaan ole niin kauan kun koira ei kärsi niiden takia eikä koko hommaa viedä liiallisuuksiin. Kasvattajia ajatellen varmasti yksi hyvä tapa "mitata" työnsä tuloksia ja saahan siinä koira ohjaajansa kera kokemuksia vähän kaikenlaisista koirista ja ihmisistä ja tilanteista, joten mikäs siinä. 

9. Kaunein/komein rotusi yksilö?

Nyt ei varmaan puhuta ihmisistä, oisin nimittäin ehkä vastannut tähän Milla Jovovich. ANYWAY. Tekisi mieli tietenkin vastata Rymy, koska mun mielestä se nyt vaan on sekä kaunein että komen rotunsa edustaja, mamman mussukka ja hanibööö jne, mutta... tykkään sellaisista terveennäköisistä yksilöistä, ei saa olla liian rimppakinttu. No, linkitetään yksi suosikkini, tiedä sitten kenelle kaikille linkki näkyy, mutta - kas tässä. Jotenkin vaan niin symppiksen näköinen, ihana. Ja väritys on jotenkin tosi jännä, tykkään! Jotenkin ihmeen kaupalla nuo brindlet viehättävät silmää kovasti. 

10. Millainen on ihannekoirasi luonteeltaan?

Sellainen tietyllä tapaa helppo - tai ei, tarkoitan, enemmänkin helposti luettava (mikään ei ole niin turhauttavaa kuin vinkuva koira ja nolla-tieto mitä vinkumisen syyhyn tulee). Leikkisä ja menevä, mutta samalla sellainen, joka osaa myös rauhoittua ja olla rauhassa, aina ei tarvitse olla menossa tai tekemässä jotain. Ei tarvitse edes olla ihan hirveä fiksu otus, jos vaan on persoonallinen :D Värikäs, siis luonteeltaan. Lol joku tasapainoisuus, eiku? XD

11. Saako koira tulla sänkyyn ja sohvalle?

Sohvalle, joo. Sänkyyn, ei. Jos asuisin yksin, asia olisi ehkä toisin, mutta jostain syystä mieheke haluaa ainoastaan Yhden Miehen tuonne meidän petiimme. Kumma juttu. Ja no, okei, ajatellaan siinä meikäläisen allergiaakin - hengitystiet eivät välttämättä kyllä tykkäisi jos nukuttaisiin nenut vastakkain Rympän kanssa, eikä mun neuroottinen luonteenki kestäisi sitä kaikkea näkymätöntä, öö, kakkaa siellä sängyssä. Paitsi että, jos Rymppä saisi nukkua sängyssä, se tod näk viettäisi kaikki yönsä tiiviisti siskoni kyljessä, joten... yhtään en ole mustasukkainen, möh.

Noin, siinäpäs ne! Nyt täytyy sanoa,  että jokaisessa suosikki blogissani tämä haaste on tainnut näkyä vähintään kerran, joten en nyt ala 11 blogia luettelemaan, mutta jos haastaa "täytyy", niin haastaisin siinä tapauksessa Viljan (Plus je vois l'homme, plus j'aimie mon chien), Astarten (Tassujen jälkiä) ja Annen (Äly, väläys ja viipottaja), koska olisi loistavaa kuulla lisää Rympän sisaruksista, heidän koirakavereistaan ja omistajiensa ajatuksista :)

Meikäläisen kysymykset olisivat seuraavanlaiset (esitän ne näköjään yksikössä, vaikka kaikilla haastetuilla on useampi kuin yksi koira, oops - aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta! Kertokaa toki molemmista koiruuksista, jookosta?);

1. Koirasi hauskin tapa?

2. Entäs ärsyttävin tapa?

3. Julkkis joka kuvaa otustasi parhaiten?

4. Minkälaisia kommentteja saatte lenkeillä, jos ylipäätään saatte sellaisia? :D

5. Kuinka monta vaatetta koirallasi on vaatekaapissaan ja kuinka montaa niistä oikeasti käytetään?

6. Ilta(/yö)rutiininne?

7. Jos hankkisit jonkun muun rotuisen koiran (kuin whippetin), minkä hankkisit ja miksi?

8. Milloin viimeksi olit koirastasi erityisen ylpeä ja miksi?

9. Jos vietätte iltaa vaikkapa leffaa kotisohvalla katsellen, missä on koira?

10. Koiraasi liittyvä juttu, joka jaksaa vieläkin naurattaa?

11. Jatkahan lausetta "silloin häpesin kuollakseni, kun..."  

Toki kuka tahansa joka löytää itsensä tuolta meikäläisen sivupalkista saa puolestani vastata näihin kysymyksiin, luen vastauksia enemmän kuin mielelläni! ;) 

---

Saatiin samaisen blogin kautta Maisalta vielä toinenkin kiva "haaste", nimittäin Liebster-palkinto! Joo, hieman olen nyt otettu, kieltämättä, varsinkin kun jos olisin kyseisen palkinnon saanut jotain muuta kautta, olisin heittänyt tämän ehdottomasti WHIPPEDin suuntaan :) Joten kiitos ja kumarrus! 

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster- palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. 

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavan sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.   

we are hairy 

niittipanta naulakossa

plus je vois l'homme, plus j'aimie mon chien

hero, yosal, iivari & aapo

we're all strange here

Kunniamaininta on pakko antaa hillan blogille, sillä sitä tulee edelleen selailtua silloin tällöin. Suuren suuri suosikki, kaikesta huolimatta. Ja yllättävän rakas, jostain syystä.

... Nyt vielä kun muistaisin jättää kaikille tuon kommentin tässä lähiaikoina :D