lauantai 19. marraskuuta 2011

Vesikoira.

Koettiin tossa äsken pienimuotoisia kauhunhetkiä, kun Rymy päätti puoliskon porukoilla käväistä mökin laiturilla ja siinä samalla järvessä - mökki ja talo sijaitsevat siis vieritysten ja käydään aina välillä siellä juoksemassa. Tällä kertaa Rymppä oli  kuitenkin ihan villinä ja ehti laiturille ennen meitä, vaikka yleensä on nätisti katsellut ja varmistanut, että ollaan mukana. Poitsu vissiin kuvittelee nyt olevansa jo Iso Mies.

Rymy tosiaan putosi siis laiturilta veteen juuri kun Puoliskon kanssa katseltiin, että nyt on kyllä ihan liian lähellä reunaa - en uskaltanut huutaa poikaa takaisin kun ajattelin, että varmasti putoaa jos keskittyminen herpaantuu ja niinhän siinä kävi, että näki tai kuuli jotain kauempana, nosti katseensa, yritti samalla kääntyä ja palata meidän luokse ja astui siinä sitten harhaan. Puolisko juoksi hirveällä vauhdilla nostamaan koiraa vedestä - todettiin muuten, että Rymppä osaa uida... se helpotuksen tunne kun pääsin portaat alas  ja ennätin laiturin luokse ja näin Rymyn uivan rantaa kohti... sydän jatkoi taas sykkimistä siinä vaiheessa! Äkkiä koira pyyhkeiden sisään (onneksi jätettiin kesällä meidän omat pyyhkeet mökille!), autoon lämpimän fleecen sisään ja kotiin. Matkalla ensin vähän röhi ja aivasteli ikään kuin olisi niellyt tai vetänyt vettä keuhkoihinsa, mutta se loppui suht pian.

Nyt itseäni tietenkin mietityttää, että onkohan nyt jotain mihin pitää erityisesti kiinnittää huomiota? Ei tuo ainakana rohise siihen tyyliin, että olisi vettä litroittain keuhkoissa, mutta meikäläinen kuuluu juuri siihen kastiin, joka aina näkee ne kauhuskenariot ja pahimmat mahdolliset lopputulokset. Tuntuu silti jotenkin  superextraturhalta lähteä eläinlääkäriin tällaisen jutun takia kun käyhän näitä mulahtamisia aina ihmisillekin, eh.

2 kommenttia :

  1. Vau, mitä teille on sattunu. :) Mut niin sattu meillekin tai siis Pepille viime kesänä. Tipahti raukka sekin laiturilta, kun höselti liian lähellä reunaa. Meni ihan oikeesti sukkeluksiin ja yritti ite eka laiturille takas, mutta kynnet ei pitäny ja sukelsi toisen kerran. Mies sitten niskasta otti kii ja nosti toisen laiturille. Oli kahlaillu vedessä kyllä ennen sitä sukellustakin, mutta ajattelin et varmaan tuon jälkeen pelkää vettä. Ja vielä mitä. :D Vähän ajan päästä ei muistanu ollenkaan tapahtumaa ja höselti samalla vauhdilla laiturilla kuin aikaisemminkin. :D

    Jos ootte tosiaan saaneet Rymyn nopeasti ylös, pyyhkeiden sisään ja sitten lämpimään sekä kuivaksi niin voi olla että selvisitte vaan pelkällä säikähdyksellä. Onhan whippetit kyllä kylmänarempia kuin noi meidän colliet, mutta epäilisin ettei tule sairastumisia jos saa nopeasti toisen ylös, kuivaksi ja lämpimään ettei viima/ kylmä ilma pääse kylmättämään toista. Kuivaatte vaan huolellisesti Rymyn ja laitatte lämpimästi päälle, kun käytätte pissillä. Eiköhän sillä selviä. :)

    Jos Rymy alkaa kuitenkin köhiä tai hengittää jotenkin kummallisesti (jos on vettä keuhkoissa) niin sitten mie soittaisin lääkärille. Voit olla ihan varma, että koirille sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista pientä tai jopa suurta. Me ollaan selvitty vielä aina pienillä... kop kop kop *koputtaa puuta* Vaikkakin Pietun päälle koirapuistossa kävi yks huskymix, anturoita ollu auki niin Pietulla kuin Pepilläkin, Pepillä nenä ollu verillä jo kolmesti jne. :D

    -Anne-

    VastaaPoista
  2. Lämmintä teetä ja lämpimään.

    VastaaPoista