Arkea sanoin ja kuvin;

Moiks! Harmillisia uutisia koskien meidän viikonlopun suunnitelmia. Oli siis tarkoitus lähteä Karkkilaan isäni luokse koiria treffaamaan, mutta voi olla että suunnitelmat kaatuivat vanhemman chihun silmätulehdukseen.  Välillä elämä osaa koetella, huoh. Meilläkään kun ei noita yhteisiä vapaita viikonloppuja tuon Miesotuksen kanssa usein ole kun meikä tekee kolmivuorotyötä ja Puolisko päivystää aina kaksi viikkoa putkeen. No mutta, jos ei tällä kertaa niin joku toinen kerta sitten :) Iskä meinaa vielä soittaa eläinlääkäriin ja kysyä asiasta, mutta yleisesti ottaenhan silmätulehdukset ovat aika ilkeitä ja tarttuvia, eli siinä tapauksessa ei varmaan uskalleta lähteä ollenkaan. No, huomenna tiedetään varmaan enemmän. Saatiinkin tieto jo nyt; "ei estä kyläilyä, ohjeena eläinlääkärillä oli ihmisten huolellinen käsienpesu". Eli näillä mennään, jee, (toki otan eriäviä mielipiteitä vastaan perusteineen?) siispä muihin aiheisiin!
Selvittiin vissiin pelkästään säikähdyksellä siitä järveen pulahtamisesta, ainakin nyt näyttäisi siltä :D Käytiin tänään taas  aamupäivällä juoksemassa siellä Puoliskon porukoiden pihalla ja mökillä eikä Rymyä pelottanut edes se laituri (kokeiltiin uskaltaako mennä sinne) tai ainakin seurasi  Miesotusta sinne ihan reippaasti, ei todellakaan uskallettu sen viimekertaisen episodin jälkeen antaa mennä omin päin. Joskin nähtävästi rauhallisemmin käveli tällä kertaa eikä mennyt ihan reunaan, että ehkä jotain toivonmukaan jäi mieleen kuitenkin. Kuva on muuten siltä pulahdusreissulta, tänään tarvittiinkin taas takkia kun satoi oikein märkää lunta vaikka muutoin olikin suhteellisen lämmin. Rymyä se ei kylläkään haitannut yhtään; pisti oikein kunnolla menemään, asteitakin kun oli tosiaan vaan se -1. Olin ihan varma, että tassut  ja korvat jäätyy mutta pysyivät koko ajan ihan lämpiminä vaikka tossuja ei ollut jaloissa ja pipokin oli jossain kadoksissa (ystäväni teki meille ihanan suloisen villamyssyn <3). Ja tosiaan, lumesta Rymy tykkää, se on näköjään äärimmäisen hyvää herkkua!

Olen kauhean iloinen siitä miten nätisti Rymy seuraa meitä vapaana ollessaan ja toivon, että sama meno jatkuu vielä Isona Miehenäkin. Välillä meinaa jäädä jonnekin nurkan taakse jotain haistelemaan yms, mutta kun huomaa meidän kadonneen, juoksee perään ihan hirveällä vauhdilla. Jos taas menee meidän edellä, pysähtyy aina säännöllisin väliajoin odottamaan meitä, mm. risteyksissä jää usein odottamaan ja katsomaan, että minkä polun valitsen. Joskin toisinaan tuntuu, että nuo isot liehukorvat ovat poitsulla pelkästään koristeina... TÄNNE komentoa uskoo loistavasti ulkonakin, kun tietää että jotain hyvää on tarjolla, mutta sitäkään ei viitsisi koko ajan olla kailottamassa. "RYMY, POIS SIELTÄ" on nyt harjoituksen alla. Selkeästi pysähtyy ja tietää, että nyt häneltä jotain odotetaan, mutta ihan ei ole vielä iskostunut homman juju. Lähinnä tätä huudellaan siis tietenkin silloin, kun poitsu meinaa suuntaa mm. sellaisiin koloihin tai paikkoihin (kuten jyrkän ojan reunalle), joihin ei koiralla ole asiaa, varsinkaan noin pienellä. Mutta kyllä se tästä, harjoitus tekee mestarin.

Rustoluita ollaan syöty aikalailla usein, melkein joka toinen päivä ellei päivittäin. Meinaa vaan usein mennä aikamoiseksi pelleilyksi kun poitsun mielestä kivoin paikka syödä on syli/olkkari - ja vielä niin, että joku toinen kuin hän itse, pitelee luusta kiinni. Ollaan nyt pyritty siihen, että sylissä ei syödä eikä aina edes olla samassa huoneessa pitelemässä kiinni vaan saa itse harjoitella. Käyn vaan vähän väliä varovasti kurkkimassa miten menee ja kuuntelen koko ajan... useimmiten Rymppä nimittäin kantaa luun eteisen tai olohuoneen matolle heti kun silmä välttää. Tai ainakin aluksi, nyt on jo alkanut ymmärtämään miksi aina viskon luun takaisin kylppärin lattialle tai pyyhkeelle (Rymy tykkää makoilla pyyhkeen päällä, on vissiin lattialämmitys liian kuuma vatsaa vasten tai lattia liian kova kuninkaalliselle viipottimelle). Rymyn syömistä on välillä tosi hauska seurailla, on se sen verran pöljän näköstä, kun mikään asento ei ole hyvä ja sekunnin välein pitää vaihtaa paikkaa.

Joskus harvoin syöminen on jopa niin rankkaa, että tulee uni kesken homman ja on pakko ottaa lepiä. Tai sitten poitsu vaan yrittää kertoa mammalle, että luuta pitelevä käsi puuttuu, mutta mamma on niin tyhmä, ettei muka "ymmärrä" vihjettä, kröhöm. Ei ole helppoa olla koira, nähtävästi (eikä mamma näköjään osaa ottaa kuvia kun kuononpääkin jäi puuttumaan, oops!)

Mitäs muuta. Yksinolot ovat edelleen sujuneet suhteellisen hyvin, jos sitä yhtä syötyä seinää ei oteta laskuihin. Tänään poitsu oli sen parisen tuntia yksinään ja oli kai nukkunut koko ajan kun nappulapallokin oli täsmälleen samassa paikassa johon se jätettiin, vähän oli pyöritetty ja mattoonkaan ei oltu koskettu ?___? Onkohan jätkä sittenkin tulossa kipeäksi tai jotain? Maton reunat kun ovat niinku ihan parhaita leikkukamuja!

Loppuun vielä syy miksi viihdytään meikäläisen äipän luona kylässä; koira saa olla sohvalla (meillä ei VIELÄKÄÄN ole sohvaa, argh!) ja on vihdoinkin tajunnut, ettei ole mitään järkeä yrittää tunkea toisen alle tai viereen kun voi ihan yhtä hyvin olla päällä, missä on paljon lämpimämpää! Millään en olisi hennonnut toista pakottaa heräämään ja lähtemään kotiin :( Muutama päivä vierailun jälkeen äitini julkaisi facessa kuvan Rymystä nukkumassa äipän "tupakkahaalarin" päällä lattialla ja kuvatekstinä oli "Rymy 'mummilassa'" - tulin jotenkin hyvälle tuulelle. Rymy on siis ihan selkeästi vienyt meidän koiria pelkäävän äidinkin sydämen, vaikka kyllä Rymppä välillä osaa olla "pelottavan" villi terävine hampaineen.

Välillä meinaa joutua meikäläisenkin hermot koetukselle kun viipotin juoksee ympäri kämppää tuhatta ja sataa, terävät hampaat käsiä ja jalkoja napsien, mutta niinä päivänä ei auta muu kuin todeta, että omapahan on syyni -- yleensä matot saadaan rullalle ja nämä ihme hepulit tapahtuvat niinä iltoina, kun ei olla päästy päivällä juoksemaan vapaana. Jos vaan olisi pidempi tuo valoisa aika niin eihän siinä mitään ongelmaa olisi, mutta kun en todellakaan halua lähteä Rympän kanssa pimeään metsään iltapäivisin, eli yritän aina aamupäivästä päästä toisen kanssa metikköön ja aina kun se ei vaan töiden puolesta onnistu :( Huomenna on taas yksi sellainen päivä, mutta sitten torstaina olisi tarkoitus lähteä taas tsekkaamaan sitä laituria...