Jatkoa eiliselle naudan rustoluulle --- tai siis, tarina jatkuu, tarkoitan. Tästä päästäänkin nykyiseen lemppariini eli kakkakeskusteluun! Joo, kyllä. Nimittäin ihan alusta asti, Rymyn vatsa on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän löysällä, tuntuu ettei kakka ole ikinä sellaista kunnollista kiinteää mitä sen pitäisi olla vaan lähinnä vaikeasti kerättävää tavaraa, joka ulos tullessaan (lentäessään, loristessaan?) vaatisi jonkinlaisen kaasumyrkytysvaroitusäänen. Kasat ovat sellaisia löysähköjä ja suuria, vaikka oltaisiin syöty muutama päivä pelkästään sitä "vanhaa tuttua" ruokaa ilman mitään uusia lisiä. Olen ajatellut sen johtuvan uudesta kodista, kylässä käyneistä vieraista, automatkoista ja kaikesta muusta uudesta ja jännittävästä, mutta aina kun ollaan korvattu yksi ateria riisi/liha/kasvissose sekametelillä, kakkakin on selkeästi kiinteämpää. No joo, mutta en henk koht halua antaa joka päivä riisiä tai kasvissoseita, vaan antaisin mieluummin lihaa... Mutta siinäkään ei olla ihan vielä löydetty balanssia, koska liha/nappula sekin meinaa vetää vatsan löysemmälle (oisko vika nappuloissa, ollaanko syöty liikaa piimää?) ja jos taas antaa pelkästään lihaa, sitä tulee kai sitten annettua sen verran enemmän että taas sama juttu.
Eilen sitten tosiaan kokeiltiin uutta juttua. Aamulla annoin kasvattajalta tuttuja nappuloita, sama keskipäivän paikkeilla. Kasat edelleen sellaisia löysähköjä, haju suorastaan tajunnanräjäyttävä. Sitten illalla jyrsittiin sitä rustoluuta varmaan se puolitoista tuntia, välillä nukuttiin ja sitten taas jatkettiin syömistä :D Tämän takia iltapalaksi tarjotut nappulat, kuivana nekin, eivät maistuneet ollenkaan eikä niihin oikeastaan edes koskettu yön aikana. Puolisko oli tänään aamulla vaihtanut sitten uuden satsin "meidän" nappuloita, eli Orijenia kuppiin ja vissiin oli se nälkäkin ehtinyt ennättää kylään, koska nappulat katosivat. Joskin hitaasti. Ollaan nyt tehty niin, että kuiva ruoka saa jäädä kuppiin jos ei maistu, märkä ollaan viety pois jos ei ole kelvannut puolen tunnin sisään.
Anyway, viime yön ja tämän aamun kakat ovatkin olleet paljon kiinteämpiä ja lähes hajuttomia, mutta myöskin tosi vaaleita ja pieniä luunpalasia näkyi myös. Yritän tässä nyt siis pohtia pitäisikö meidän tarjoilla iltaisin, tai ainakin joka toinen päivä, jonkinlainen luumötikkä kun a) otus selkeästi tykkäsi, b) siitä riitti puuhaa pidemmäksi aikaa, c) hampaiden kohteena toimi joku muu kuin meikäläisen matto, jee ja d) eikä vatsakaan ollut löysällä, päinvastoin!
Samalla tod näk siirryttäisiin tosiaan kolmeen ruokintaan, eli ruoka tarjoiltaisiin hieman suurempina annoksina aamulla (kera piimän yms), keskipäivällä (kuivana) ja illalla (jotain muuta kuin nappulaa, siis). Iltaisin olen välillä muuten antanut poitsulle vielä puolikkaan ruisleivän öljyn kanssa, se tuntuu olevan herkkua.
Mielipiteitä, anyone? Ollaanko menossa ihan metsään, vai?
Kakan kiinteys on aika lailla suoraan verrannollinen ruuan nestemäärään. Eli nappulaa = kova kakka, lihaa tai märkäruokaa = löysä kakka. Itsekin jossain välissä harrastin barffausta, mutta kun ei tuntunut sopivan vatsalle niin päädyin nappulalinjalle (+ silloin tällöin ruuantähteitä tai märkäruokaa).
VastaaPoistaMutta kun meillä se tuntuu menevän juuri toisin päin. Nappulaa kun syödään pelkästään niin kakka on märkää, kun syödään muuta, se on kovempaa... Tämäpä juuri ihmetyttää. Rymy ei tykkää nappuloista märkinä, joten harvoin edes turvotan eli hyvin kuivaa tavaraa syö.
VastaaPoistaTuota tuota.... Mie varmaan tekisin niin kuin itestä tuntuu hyvälle. :) Se mikä meillä toimii niin ei välttämättä toimi teillä. Pepin sisko Lyytihän on ollu koko ajan jollain tapaa ripulilla ja Peppi taas ei oo mitenkään reagoinut ruoan vaihdoksiin tai muuhunkaan kotiruoka/nappula annokseen. Pietu taas alko ihan yhtä äkkiä reagoida viljaan korvien kutinalla, mutta kaks veljeään eivät reagoi siihen.
VastaaPoistaMeillä Vili saa ruokaa kolmesti päivään (aamulla 1dl, päivällä 1dl ja illalla 1,5dl). Iltaruoka on vähän isompi, kun herää aamulla liian ajoissa huutamaan nälkäänsä. Nukkuu pitempään, kun saa iltasella isomman annoksen. Näyttää ihan hyvin kuluttavan myös sen mitä syö.
Kokeile mikä teillä toimii parhaiten ja tee sit niin. :) Se on miun neuvo.
Miulla ois oikeastaan kysymys tuosta koko ajan tarjolla olevasta nappulasta... Meillähän tää ei toimis ollenkaan Peppi-ahmatin takia. Mistä koira sit tietää ruoka-ajat, jos ruokaa on koko ajan tarjolla? Ja mistä tietää kuinka paljon ruokaa koira sit oikeasti saa? Luin myös jostain, että on helpompi säädellä koiran tarpeiden tekemistä (ainakin pentuna) ku on säännölliset ruokailut. Tiedän vain yhden kaverin, jolla on koko ajan ruokaa tarjolla ja heillä on lihava ja nirso koira. Meillä nirsoiluja ei ole ja aina katoaa kaikki(paitsi Vilillä välillä), mitä tarjolla on. :)
-Anne-
Näinhän se tietenkin on, jokainen kuitenkin tuntee ja tietään oman koiransa parhaiten eli melkein pakkohan se on mennä just niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Ajattelin vaan et jos on jotain mitä en ole ottanut huomioon, tää koiran ruokinta kun ei ole mulle ennestään tuttua :D Kokeilemalla me varmaan kyllä löydetään se sopivin systeemi. Ja loppujen lopuksi, eihän koirien ruokinnasta oikeasti tarvitse mitään rakettitiedettä tehdä!! Mulla varmaan vaan jäänyt sellanen paniikki-vaihe päälle kun ton Hugon ruokien kanssa saa olla niin tarkkana ja kesti ikuisuus ennen kuin sisäistin toimivimman tavan.
VastaaPoistaMeillä ollaan kanssa päädytty nyt siihen, että illalla syödään sitten joskus kympin, puol yhdentoista jälkeen vielä yksi nappula-ateria. Ne tarjoillaan kuivana, et jos jäävät kuppiin niin saa toinen mussuttaa ne yöllä/aamulla, just nimenomaan sen takia, ettei herättäis aina viiden aikaan nälkänsä takia. Pissalle melkein poikkeuksetta kyl herättää neljän ja viiden välillä. Muutoin syödään joko kolme tai neljä kertaa päivässä, riippuen vähän siitä mitä on tarjolla. Alussa Rymyn vatsa piti aina hirveetä meteliä vaikka söi tuttua ruokaa ja luin sitten jostakin, että ruuansulatus vaivoihin yms auttaa se, että sitä ruoka-aikaa ikään kuin vaihtelee - sen takia meillä ei ole ihan niin tarkkoja aikoja enää. Toinen syy on se, että meillä molemmilla on niin säännöllisen epäsäännölliset vuorot, että tuntuu turhalta opettaa poitsulle tietyt ruoka-ajat niinkus kellon mukaan kun ei välttämättä tulevaisuudessa pystytä järjestämään niitä. Joten Rymy tietää ruoka-ajan olevan just silloin kun meikä keittiöstä huutaa että "Ryyymyyyyy, ruuuoookaaa!" :D Ja tämä näyttäis toimivan, ainakin tällä hetkellä. Kyllähän Rymy yrittää hirveästi kerjätä kun tehdään ruokaa tai syödään, mut on se jo oppinut siihen, että mitään se ei sillä saavuta ja että oman ruokansa saa sitten kun sen aika on.
Hei, samaa tietkö pohdin minäkin! Siis juuri sitä että tarpeiden teon säätely ja vahinkojen estäminen on paljon helpompaa kun tietää nimenomaan milloin se koira on syönyt ja kuinka paljon. Alun jälkeen, eli niiden kahden, kolmen kakkavahingon jälkeen meillä ei ole sellaisikaan sattunut ollenkaan - sen takia meillä lähdettiinkin heti alusta sille linjalle, että ruoka-aikana joko syödään tai ollaan syömättä - ainoastaan iltaisin saa nappulat jäädä kuppiin ja Rymy on nähtävästi sisäistänytkin sen että jaahas, napit on vielä kupissa, taitaa olla nukkumaanmenon aika :)
Meillä on nyt tässä parin päivän sisällä tapahtunut sellainen ihme, että se ruoka todellakin katoaa kupista! Ollaan aamulla syöty nappulaa, päivällä samaa tai raakaa lihaa yms ja sitten illemmalla tosiaan se rustoluu ja sitten vielä kympiltä se yksi ateria. Ehkä mä sitten vaan aluksi tarjoilin liian isoja annoksia, eikä pieni vaan yksinkertaisesti jaksanut syödä.
ELI SIIS, paremmalta näyttää :D
-- no höh. Unohdin sanoa sen yhden selventävän asian sieltä välistä.
VastaaPoistaMe siis tosiaan hetken aikaa kokeiltiin tota, että jättää ne kuivat nappulat kuppiin aina päivälläkin (kuten tossa postauksessa kerroinkin), mut ei se meillä toiminut ollenkaan. Jostain syystä viime viikolla sain siis kuningasajatuksen, että NO, kokeillaan sitten jättää kuppiin ja katsotaan katoaako. Ei kadonnut...
Tulin tässä nyt siihen tulokseen, että olen varmaan vaan tarjonnut liikaa joka kerralla vaikka itsestä on tuntunut että annos on ihan liian pieni eli palattiin takaisin samalle linjalle -- se todellakin helpottaa elämää kun tietää koska toinen on syönyt ja kuinka paljon. Ei jaksa alkaa pelleilemään tällaisen asian kanssa; jos ei ruoka-aikaan ole nälkä, olkoon perhana syömättä. Sama käytäntöhän mulla on töissäkin lasten kanssa, en ymmärrä miksi poikkesin tästä hetkeksi koiran kanssa (pelottaa taas ajatus omasta lapsesta, haha) :D
Riitta täällä taas hei,
VastaaPoistaoon samaa mieltä. eli säännölliset ruoka-ajat. Meillä on kaksi whippettiä, toinen ahmatti toinen nirso. Laitoin ruoan aina suurinpiirtein samaan aikaan, ja jos ei kelvannut, otin kupin pois ja annoin vasta seuraavana kertana sen mikä kuuluu, ei ylimääräistä. Aika nopeasti ne rupesivat syömään kupit tyhjäksi. Kyllä pentu oppii syömään säännöllisesti, sen minkä tarvii, ja kuten anonyymi kirjoitti, ruoansulatuksesta tulee säännöllisempää. Toisella koirallamme on herkkä vatsa, ja jouduimme vaihtamaan kasvattajan suositusruoan toiseen. Eikä voitu antaa maitotuotteita ollenkaan herkkävatsaiselle koirallemme, eikä sianlihaa. Oikeastaan kalkkuna- tai lammasriisi pienempänä ja lohiperuna isompana kävivät. Luita vaan lisäksi antamaan virikettä ja hampaille töitä. Viimenen ruoka mekin annettiin pentuna illalla 21-22 iltalenkin jälkeen. :)
Oi, kiitos Riitta, kiva kuulla mielipiteitä sieltäkin suunnalta! Meillä mennään nyt silleen että ensimmäinen ruoka tarjoillaan about klo 6-8, riippuen vähän että monelta on illalla saanut ruuan ja monelta Miesotus herää töihin. Toinen ateria sitten päivällä jossain vaiheessa joko kupista tai pallosta tarjoiltuna, riippuen ollaanko just silloin kotona, iltapäivällä yleensä jyrsitään vähän luuta ja sitten tosiaan se iltaruoka vielä 21-22.30. Tää näyttäis ainakin tällä hetkellä toimivan, useimmiten Rymppä putsaa kupin, ainakin jos sinne on heitetty nappuloiden kanssa jotain muuta mukaan ;)
VastaaPoistaRymy tuntuu kanssa olevan aika herkkävatsainen, voi olla, että täytyy jonkunlainen elimionaatiodieetti pitää, että sais paremman käsityksen siitä mikä sopii ja mikä ei.