Arkea, arkea.

Moiks taas! Elikkäs, 

Maanantaina meillä oli ensimmäinen eläinlääkäri - tai ainakin eka yhteinen, Rymyhän kävi jo pikkuisena lääkärissä mutta minä olin vielä ihan neitsyt asian suhteen :D Voin kertoa, että ensi kerralla EN unohda nameja, sillä poitsu oli ihan tosi peloissaan siinä vaiheessa kun pöydälle nostettiin. Vinkui surkeana läpi toimituksen, mut sentään eläinlääkäri oli tosi mukava ja rauhallinen, eikä yhtään sellainen häslä.

Nyt me osataan jo antaa pyydettäessä tassua. Toinen mitä ollaan harjoiteltu, on lelun hakeminen ja siitä irroittaminen. Rymy kun mieluummin pitää lelun itsellään tapettavana. Lelu kun on heitetty, poitsu usein jää jalkoihin - ensin istuu, sitten menee makuulle ja lopulta yrittää tarjota tassua. Ihan ei olla vielä hiffattu sitä hakua, saa nähdä miten käy. Irroittaminenkin on vähän siinä ja siinä, irroittaa kyllä nätisti kun tietää saavansa vaihdossa namin, mutta useasti yrittää napata lelun takaisin ja välillä se ihan oikeasti sattuu kun naskalit napsahtaa sormeen :( Innoissaanhan tuo vaan on, eikä siitä suututa, mut kyllä sisäisesti on muutama kirous päässyt, heh.

Sitten arkea kuvina, koska Rymy tekee elämästä taidetta (varsinkin nukkuessaan);

Iltaisin poitsu välillä vinkuu siihen asti, kunnes toinen ihmisorjista nousee sängystä ja peittelee lapsen. Oikeasti. Sama tapahtuu välillä jos itse istun koneella - ruskea silmäpari tuijottaa meikäläistä surkeana laatikosta aina siihen asti, kunnes peittelen ja silitän hetken... ja kyllä, olen just niin heikko, että annan periksi (no, ettei toiselle tule kylmä jajajaja!). Useimmiten Rymy hamstraa muutaman vinkulelun sänkyynsä, on sitten kivempi herättää ihmisorjat viiden aikaan aamulla. Se onkin sitten toinen juttu! Nimittäin nyt Rymy on keksinyt kylppärin lattialämmityksen. Mm. tänään aamulla vinkui eteisessä tasan tarkkaan siihen asti, että minä kävin avaamassa kylppärin oven ja päästin lapsen sinne nukkumaan. En välttämättä olisi antanut periksi, mutta ikävä uutinen läheisen ihmisen sairastumisesta (ajatuskin meinaa pistää itkemään) vei yöunet, joten en todellakaan yksinkertaisesti jaksanut aamulla pelata mitään valtataistelua.

 Joskus sammal/nurmikko meidän takapihalla on IHAN liian kylmää ja märkää otuksen makuun. Aamupäivisin meillä siis välillä päivystetään ylläolevaan tapaan :D

Ja hei! Tänään maisteltiin ekaa kertaa naudan rustoluuta. Aloitettiin keittiössä...

 ... mutta päädyttiin kylppäriin.

 Välillä piti vähän auttaa, koska meinasi luu usein karata tassuista, niinku näin;

 

Noin muutoin meillä menee ihan hyvin :) Selkeästi alkaa se vinttarin itsepäisyys jo tulla esiin ja varsinkin ne energiset hepulit! Vaikka kuinka yrität toista päivällä juoksuttaa tai keksiä aktiviteettia niin illalla on pakko vetäistä vielä se päätön juoksurinki ennen unia. Rymy on luonteeltaan suhteellisen arka, tai lähinnä varovainen, mutta todella ihmisrakas -- ja fiksu! Käskyt poitsu hiffaa tosi nopeasti, melkein heti jos vaan osataan opettaa oikein ja johdonmukaisesti, mutta niiden noudattaminen ei aina huvita... no mutta ketä huvittaisi? Pitää vaan nyt tosiaan yrittää aina analysoida se tilanne, että milloin kannattaa käskyttää ja milloin ei ettei ala menemään opit korvista ulos.

Se vielä! Maanantaina ennen eläinlääkäriä huomasin, että Rymy hilseili ihan hirveästi - oltiin viime viikolla maisteltu koiranmakkaraa, että en tiedä johtuiko siitä vai onko vika vaan kylmenneessä ilmassa. Ollaan nyt lisäilty ruokaan helokkiöljyä, ihan niinkuin aina Hugollekin :) Mutta nyt, nukkumaan! Palaillaan.