Lauantai ja sunnuntai, reissua reissun perään!

No niin! Viikonloppureissulta ei valitettavasti ole kuvia, kun jäi kamera kotiin (taas vaihteeksi) eikä siinä hälinässä kyllä tullut edes mieleen kännykällä kuvien ottaminen.

Lauantaina lähdettiin siis aamupäivästä ajelemaan kohti Karkkilaa ajatuksena tutustuttaa meidän poitsu isäni perheen kahteen chihuahuaan. Autossa Rymy lähinnä nukkuu viekussa, välillä vähän jyrsii lelujaan ja yrittää kuikuilla ikkunasta ulos, mutta pääsääntöisesti vaan makoilee peiton sisällä lämpimässä ja vetää sikeitä. Matkustellaan autolla suhteellisen usein; pyritään käymään Puoliskon porukoilla juoksemassa ja minun äitini luona aina kun mahdollista - varmaan saadaan myös kiittää Annikaa autoon totuttamisesta, koska Rympällä ei ole ollut mitään ongelmia autoiluun liittyen, mitä nyt välillä vähän vingutaan alkumatkasta kun poitsu olisi mieluummin jäänyt kotiin lämpimään. Mutta joo, moving on!

Iskälle kun päästiin, en tiennyt yhtään mitä odottaa. Tässä vähän osviittaa tulevasta, thanks google!

Chiky (vanhempi chihu) suhtautuu yleisesti ottaen kaikkiin otuksiin, paitsi koiriin, hyvin äidillisesti kun taas Vicky on todellinen arkajalka. Koko tapaaminen menikin lähinnä niin, että Vicky räkytti ja murisi ja Chicky puolusti reviiriään ja kuppejaan ja lelujaan ja ja ja - heti kun Rymy meni yhtään lähemmäs, Chiky suurinpiirtein hyökkäsi. Rymy sen sijaan oli todellinen herrasmies. Ei lähtenyt räksyttämiseen mukaan, yritti näyttää molemmille alistuvansa ja haluavansa vain leikkiä, mutta varsinkaan Vicky ei näytä osaavan koirakieltä ollenkaan. Aluksi ainakin pihalla Chiky suhtautui Rymyyn mielenkiinnolla, mutta heti kun sisälle päästiin niin käytös muuttui aivan täysin. En tiedä olisiko iskenyt pieni mustasukkaisuus myös minusta ja Puoliskosta, onhan Chiky kuitenkin tottunut siihen, että kun me kyläillään, hän saa kaikki rapsutukset (Vicky on iskän sylikoira, todella arka siis - sen takia tämä räksyttäminen yllätti meikäläisen täysin, mutta toisaalta, siitä epävarmuudestahan se nimenomaan kielii). En tiedä mihin ne ihanan suloiset chihuahuat ovat kadonneet, ihan kuin eri koiria olivat.

Täytyy siis vaan jatkaa tutustuttamisharjoituksia, ja mieluiten seuraavalla kerralla jossain muualla kuin iskän luona - tai sitten meillä. Minua ainakin kiinnostaa tietää kuinka Rymy suhtautuu omaan reviiriinsä "tunkeutuviin" otuksiin... Ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä, ettei Rymyä haittaa vieraat (ihmiset) yhtään jos tulevat meille (mm. tänään nukkui yhden vieraan sylissä sohvalla) mutta jos taas ollaan vieraiden luona, niin ihan heti ei uskalleta mennä tervehtimään eli pientä arkuutta on jo näkyvissä, saas nähdä mikä on tilanne muutaman viikon päästä. Isäni luota kun lähdettiin, käytiin tätini luona kahvilla ja siellä poitsu vihdoinkin rentoutui - ei ollut eläimiä, pelkästään serkkuni koirien tuoksuja ja edesmenneiden kissojen hajujälkiä sekä tätini ja hänen miehensä, joista Rymy tuntui tykkäävän kovasti. Myös lämmin ja pehmeä sohva oli IN, siihen oli leikin jälkeen mukava nukahtaa - mekin muuten vihdoinkin saatiin sohva ja Rymystä se on varsin mukava unipaikka päivisin :) Oli sen verran rankka päivä, että kotimatka menikin pojalta nukkuessa. Sen verran täytyy sanoa, että olin kyllä ihan järkyttävän ylpeä Rymyn käytöksestä. Voihan se olla, että isompana alkaa räksyttämään kuin mikäkin rakki, mutta kyllä ainakin tällä kertaa oli niin reipas poika, että! Pihalla pisti menemään ihan innoissaan kun chihut olivat sisällä. 

Yksi "hassu" juttu pisti silmään sisällä oltaessa - Rymy sai Chikyn ja Vickyn vanhan lelun itselleen ja sitä sitten jyrsi siinä lattialla ihan innoissaan. Isäni sitten, koiria rakastavana ihmisenä, katseli sohvalta poitsua , kumartui lähemmäs ja taisi jotain sanoakin. Tämä sai Rymyn vinkumaan ja syöksymään lelun kanssa syliini; luuli vissiin, että isäni meinasi viedä häneltä lelun! Kyseinen lelu oli eilen illalla kotona ihan lemppari ja sitä on tänäänkin jyrsitty antaumuksella. Lelulssa OLI naru, ja mietinkin illalla, että pitää muistaa leikata se pois - no, ei tarvinnut. Aamulla se oli jo kadonnut, kiitos pentunaskalien, ja alkuun kirosin tyhmyyttäni kun kuvittelin koiran syöneen sen (oli meinaan sellainen naru, että oli potentiaalia suolitukokseen, ahem)... löytyi onneksi sohvan alta. Kaikissa leluissaan Rympän mielestä parhaita kohtia ovat nimenomaan kaikki narut ja laput, ei niinkään se lelu itse :O

Tänään sitten kävi puoliskon (biologinen) iskä ja äitipuolensa, A, kylässä, kun eivät olleet vielä Rymyä nähneet ollenkaan. Rymy makoili A:n päällä sohvalla, nuoli  suurinpiirtein puhtaaksi ja iskän päälle sitten nukahti :D Lopuksi lähdettiin vielä Puoliskon parhaan ystävän, J:n luokse hakemaan pahnoja; Rymy sai hetken juosta vapaana vaikka sade yllättikin meidät matkalla - ja testattiin muuten meidän TÄNNE käskyä. Rymy ei ollut sateesta moksiskaan, kun oli takki niskassa. J on siis juuri muuttanut vaimonsa kanssa maatilalle, ja pihalla on todellakin tilaa juoksennella. Puolisko johdatti Rymyn kauemmas, menivät itse asiassa ihan talon taakse näkymättömiin, ja kun minä sitten kajautin TÄNNE käskyn ilmoille niin huh huh, mikä vauhti! Poitsu suurinpiirtein lensi talon takaa näkyviin! Ei siis ikinä kutsuta Rymyä kyseisellä käskyllä luokse jos otetaan kiinni tai jos meillä ei ole jotain hyvää tarjolla ja se on tainnut tehdä tehtävänsä. Ainakin isäni totesi meille luoksetulon lauantaina nähdessään, ettei meillä varmaan tule metsälenkeillä olemaan mitään hätää - no, pentuhan on silti kuitenkin aina pentu; ei tää vielä ymmärrä lintujen, jänisten tai oravien perään, mutta eiköhän sekin päivä vielä valkene... silti, onhan tämäkin jo saavutus, ainakin minun mielestäni! Ainakin Rymy tietää mitä se TÄNNE tarkoittaa, niitäkin koiria näkee jotka eivät edes ymmärrä koko käskyn merkitystä...

Näin. Tiivistettynä: I wub my dog! He's the best one in the world. Duh.