ONKO SINULLA AIKAA KOIRALLESI?

"Today I have a hundred and one things to do.  As well as filming for the various shows I have, I run a business that takes up a lot of my time.  I am also a mother, and when I am not on the road, my daughter and her needs take precedence over everything else.   Yes, there is a team that works with me, but like a lot of people, my workload is still vast and it’s hard to find the time to get everything done.  I’m not complaining, but I think that sometimes my dogs might.

I have never been comfortable with having dogs that just fit into my day.  I fully admit that there are some times when I don’t want to take them for a walk or play with them – there are so many other things I need to get done and it would be a lot easier if I had those extra hours each day to do them.  However, I just don’t feel right until my dogs have had daily exercise and all their needs have been attended to.  I personally cannot concentrate until I know they are fulfilled, which means  I make sure a certain portion of the day is set aside just for them.  I am responsible for making my dogs’ lives the best they can be and I encourage all my clients to try and do the same with theirs – making time for the animals in your life is essential for their physical and mental health."

source: Victoria Stilwell's blog post;

Do You Have Time For Your Dogs?

On varsin huojentavaa tietää, että jopa yksi maailman suosituimmista kouluttajista kärsii välillä huonoista päivistä ja hetkistä - niistä, jolloin ei vain jaksaisi tai ehtisi, kun on niin paljon kaikkea muuta, vaikka koira tärkeysjärjestyksessään onkin mulle aikalailla ykkönen. 

Boldasin  tuon yhden kohdan, koska samaistun siihen niin hyvin: minäkään en aina jaksa, mutta silloin kun en jaksa, en pysty keskittymään mihinkään muuhun täysillä koska poden niin hirveää syyllisyyttä jostain, mitä minun olisi pitänyt jaksaa tehdä. Minäkään en aina pääse, tai jaksa, lähteä parille lenkille päivän aikana, mutta korvaan, tai mieheke korvaa, tämän melkein aina yhdellä pitkällä lenkillä. Tästä olen välillä potenut myös syyllisyyttä, mutta hitsi, jos sen voi tehdä Victoriakin, ei se voi olla niin huono juttu, eihän?

Toiseksi, pienillä asioilla tosiaan saa paljon aikaan. Loppujen lopuksi sen aktivointipallon tai lelun valmiiksi laittaminen ei vie niin kamalasti aikaa itseltä, mutta koira saattaa jaksaa sen kanssa telmiä pitkiäkin pätkiä. 

Eli tiivistettynä, mä yritän ja teen parhaani, ja se on aika paljon enemmän, mitä moni muu koiranomistaja tässä maailmassa tekee, niin surullista kuin se onkin.  

"Koira reagoi tunteisiisi enemmän kuin jopa ihminen."

 Ei sillä, että tämä olisi tullut yllätyksenä, mutta:

"Tuoreen lontoolaisyliopiston toteuttaman tutkimuksen mukaan koirat todella reagoivat siihen, jos ihminen on surullinen, kirjoittaa Daily Mail.

Tutkimus esiteltiin tiedealan julkaisussa Animal Cognition. Tutkijoiden mukaan tulokset antavat viitteitä siitä, että koirat reagoivat ihmisten tunteisiin enemmän kuin mitkään muut lajit - jopa ihmiset itse.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 18 eri rotuista lemmikkikoiraa. Koirat laitettiin lyhyeksi ajaksi samaan tilaan itkevän ihmisen kanssa, sitten keskustelevan ihmisen kanssa ja lopuksi hyräilevän ihmisen kanssa. Testi toteutettiin erikseen koiran omistajan ja tuntemattoman ihmisen avulla.

Huomattavasti useammat koirat lähestyivät itkevää ihmistä kuin hyräilevää ihmistä. Koirat eivät reagoineet keskustelevaan ihmiseen.

Valtaosa koirista suhtautui itkevään ihmiseen alistuvasti ja rauhallisesti, jopa empaattisesti ja lohduttavasti.

- Hyräily valittiin testiin siksi, että se kuvastaa koirille ehkäpä uutta ja kiinnostavaa käyttäytymistä, mikä laukaisee koiran uteliaisuuden. Koirat käyttäytyivät kuitenkin erilailla hyräilevän ja itkevän ihmisen kanssa, joten itkevän ihmisen lähestyminen ei voinut johtua pelkästään koiran uteliaisuudesta, tutkija Deborah Custance Goldsmithsin yliopistosta kertoo.

Itkeminen herätti Custancen mukaan koirissa ehdottomasti voimakkaimman reaktion. Koirat reagoivat myös itkeväänn ihmiseen huolimatta siitä, oliko tämä sen omistaja vai tuntematon.

Tutkijoiden mukaan ihminen on pitänyt koiraa niin kauan lemmikkinä ja jalostanut sitä itselleen sopivaksi, että koira on omaksunut lajina paljon empaattisia piirteitä. Näyttäisi siis, että koira on todella ihmisen paras ystävä."

lähde

the dog and the hedgehog-sivusto

Oho, tässä tulee taas ihan spämmättyä tätä blogia *nolo*

Mutta ei voi mitään, koska heeeeei, meidätkin löytää nyt facebookista - uni ei tullut tänä yönä, joten loin sitten the dog and the hedgehog-sivuston aikani kuluksi. Jos mietitte miksi, niin syyt ovat aikas simppelit ja tulevat tässä:

Ensinnäkin meikäläisestä on jo pidempään tuntunut jotenkin hassulta päivittää Rympän ja Hugen jutuista facessa, kun tietää, ettei monia kaverilistalla olevia ihan oikeasti kiinnosta pätkän vertaa mitä meidän karvakuonoille kuuluu. Eikä siinä, en niin edes odota, eihän minuakaan kiinnosta parin tutun autoprojektit ynnä muut... toisaalta tassen, no onhan se meikäläisen profiili ja mulla on lupa postailla just mitä haluan ja jos muita ei kiinnosta, niin senhän ei pitäisi olla mun ongelma - kaikkia päivityksiä kun ei ole kenenkään pakko lukea. Niin, periaatteessa, mutta käytäntö ja totuus tuppaa aina eroamaan periaatteesta, eiks jeah? Jotenkin se vaan on tuntunut oudolta, eikä ollenkaan mukavalta, ja sen takia monet pienet asiat ovat jääneet sanomatta ja unohduksiin, kun ei kaikkea ns. vähäpätöistä aina muista blogiin asti tuoda. Asia ratkesi näin, kiitos vaan edelläkävijöille ;D 

Toinen syy on se, että mm. isäni, vaikka koiraihminen ja kahden pienen chihun omistaja onkin, on varsin surkea mitä blogimme muistamiseen tulee, mutta facebookissa hän sen sijaan vierailee lähes päivittäin O_o - taka-ajatuksena on tietenkin saada myös hänet ajantasalle meidän kuulumisista ja toiveissa on, että näin ratkeaa tämäkin ongelma!

Kolmanneksi, meidän kuvasivustolle en ole aikoihin ehtinyt kunnolla lisäilemään kuvia jonkin sortin teknisten ongelmien takia, enkä oikein itsekään ymmärrä missä vika. Sivuston uudet systeemit eivät oikein miellytä, enkä tosiaan ole jaksanut tähän asiaan perehtyä tai sen pohtimiseen panostaa, en sitten yhtään. Joskus tulevaisuudessa korjaantuu tämäkin juttu, kuvittelisin... niin ja edittinä kerrottakoon, että ainakin meikäläisen omasta blogista on kuvia äkkiä kadonnut, joten siitäkin syystä postaan mieluummin tämänkin blogin kuvat jonnekin turvaan. Odotan skeptisenä sitä hetkeä kun meikäläisen ulkoinen muisti sekä tietokone yhtä aikaa hajoavat ja se on sitten bye bye kaikki miljoonat kuvat, siinä tapauksessa, joten...

Anyways, jokatapauksessa, luultavasti hetkisen aikaa kaikki ne yksittäiset kuvat, joiden en halua hukkuvan koneeni sisuksiin (olen järjettömän huono poistamaan vanhoja tai epäonnistuneita kuvia, haluan aina säästää kaiken, ahem) tulevat ilmestymään faceen. Samoin ne pienet, ehkäpä hölmöt koira-sydän-siili-sydän-poijaat-sydänsydänsydän-aaaws! -päivitykset ilmestynee sinne, kun ei jokaiselle pikkuruiselle jutulle viitsisi omistaa kokonaista postausta :D

Joten nähdään siellä, jos ollaan nähdäksemme!

VICTORIA STILWELL: What I Learned on my European Tour – Part 1

"We started with a few days in Helsinki. I’d never been to Finland before, and didn’t really know what to expect. I knew the sun didn’t set very much in the middle of the summer, but I still wasn’t prepared for the odd sensation of driving away from the airport with our phenomenal hosts at 11pm in broad sunlight. I was brought to Helsinki to do a live show in the lovely Finlandia Hall by an animal communicator named Maiccu Kostiainen of Animals Talk – one of the most dynamic animal people I’ve ever met. Maiccu is a huge proponent of force-free training and is committed to providing her local Finnish people with as much info as she can. The show was great - fortunately, the vast majority of Finns speak fluent English, so I didn’t need an interpreter. I usually demonstrate my training techniques with rescue dogs from whatever area I’m visiting, but in Finland we had the wonderful problem of not being able to find shelter dogs. There were no shelters, as there’s no significant pet overpopulation problem there. I can’t tell you how refreshing it was to be in a place where not only did people ‘get it’, but they also lived it in terms of their legislation, levels of responsibility with their own pets and overall ideas about pet ownership. In the end, we ended up finding some dogs that had been rescued from Spain (the opposite of Finland in terms of animal welfare in general). Another example of how forward thinking the Finns are in terms of animal welfare is that the use of shock collars to train dogs is illegal. How refreshing!"

(lue koko juttu)

VICTORIA STILWELL - OPERATION SECOND CHANCE

Operation Second Chance - jail dogs!

 

"Operation Second Chance, or Jail Dogs, started in February 2010 as a partnership between Sheriff Butch Conway and the Gwinnett County Sheriff's Department and The Society of Humane Friends of Georgia. It is, to the best of our knowledge, the first program of its kind in a jail. Most programs like this are in prisons, where the inmates are there for a long-term, known period of time. Inmates at Gwinnett's Detention Center are there often for short periods of time, with much inmate turnover on unit, which offers some unique challenges and opportunities. The Sheriff and his staff provide the unit and supervision, screen and select inmates for the unit, and welcome potential adopters into the unit to visit or adopt dogs. SOHFGA provides all financial support for the program (no taxpayer dollars are spent), selects the dogs, handles the application and screening process for potential adopters, and supports the volunteer efforts by the trainers and others.

Started initially with five dogs pulled from the euthanasia line at Gwinnett County Animal Control, Jail Dogs now houses over fifteen dogs at a time. Upon arrival at the unit, each dog is assigned a primary inmate handler, in whose room the dog sleeps, plus either one or two secondary handlers. This not only gives more inmates access to dogs and ability to learn handling skills, but also provides continuity for the dog should one of its handlers leave the unit. Trainers visit with the dogs and inmates three times a week, teaching the inmates how to train and care for the dogs. Basic obedience, tricks, and agility are all taught to the dogs and many have become quite adept! We also have groomers, vet techs, and other animal welfare volunteers and professionals visit the unit to educate the inmates on different issues surrounding the dogs, their care, and ways to reduce pet overpopulation.

Since the program's founding, over eighty dogs have been rescued, vetted, trained, and adopted into new families. In addition to saving dogs, we're also benefiting the inmates, giving them new skills in dog training and handling, as well as learning to care for something other than themselves and the knowledge that they have made a positive difference in a dog's life."

(source) 

ASKEL ASKELEELTA LUONNOLLISEMPAAN SUUNTAAN

Nyt kun saatiin tuo pakastin, on taas aika pohtia uudelleen poitsun ruokavaliota, jeeee! Kertauksen vuoksi; tällä hetkellä meillä syödään aamulla yleensä about klo 8 nappuloita noin 2 dl (kuppi on tarjolla tunnin verran, sen jälkeen lähtee pois oli siitä syöty tai ei) ja illemmalla syödään sitten se luonnollinen ateria, joka on tähän asti sisältänyt aina broilerin, poron, sian tai naudan jauhelihaa, kasvissosetta ja jotain muuta, joko jotain mitä kaapista on löytynyt tai, kuten useimmiten, pakastimesta naudanmaksaa. Rypsiöljyä, helokkiöljyä ja pellavasiemenöljyä syödään myös säännöllisesti, päivittäin siis eri öljyjä (rypsiöljyä lorauttelen kyllä melkein joka päivä jomman kumman ruuan joukkoon). Luonnollinen ateria on ollut noin 215 g, riippuen vähän aamupalan menekistä ja muista päivän herkuista. Yhteen laitettuna itsestä tuntuu, että poika syö päivän aikana kauhean vähän kun läheskään aina ei mene kaikki nappulat, eikä tuo pääateriakaan, mutta kai se koira itse tietää mikä on tarpeeksi. Ja siis kyllähän meillä kuitenkin syödään ns. välipala-aterioita, eli siis yleensä saa vähintään kerran päivässä nakerrella naudanrustoluuta tai herkkuluuta, välillä on saanut illemmalla vähemmän lihaa jos ollaankin aikaisemmin nakerrettu broilerin siipi yms. Mennään aina vähän tilanteen mukaan, kun eipä meidän työvuoroilla muuhun muutenkaan pysty.

Ykkösen aamu-tv:ssä muuten juttua kyseisestä aiheesta - BARFFAUS ON KOIRIEN KARPPAUSTA. Ihan barffiin asti ei (ainakaan vielä) tähdätä - ja jos se meidän ruokinta pitää lokeroida niin haaveena on raakaruoka, ei niinkään "oikeaoppinen BARF", mutta nappuloista haluaisin kyllä jo luopua...  Nyt on kokeilussa Eukanuba ja seuraavaksi sitten Taste of the Wild, aluksi ainakin vanhoihin nappuloihin yms sekoitettuna. Siitä asti kun Orijen loppui, ollaan tosiaan pakon edessä syöty muutama pussi Purina ONEA ja itse koen tämän merkin jotenkin tosi köyhänä... Välillä poitsu saa aamupalan lihan kanssa, välillä seassa on piimää tai luonnonjogurttia, välillä ei mitään. Sen olen todennut, että vesi vissiin hänen mielestään pilaa nappulat ja ne syödään pois ainoastaan jos on tosi tosi tosi nälkäinen, eli kuivina haluaa ne hotkia. Välillä itseäni ketuttaa tosi pahasti kun nappulat tuntuvat, edelleen kuivina, menevän paremmin kuin raa'at ruuat jos joukossa on kasvissosetta. On se nyt kumma kun myö vaivalla väännetään herralle soseet ja kaikki ja hän tykkäisi mieluummin jostain teollisuusmömmöstä, hmph. Kai sekin on vaan pojan tapa kertoa, että nyt on liikaa rehua kupissa ja liian vähän lihaa --- eikä mamma vaan ota uskoakseen, hölmö ihminen!

Anyways, nyt pitäisi sitten päättää mitä tilataan, mutta en ole vielä uskaltautunut muuta kuin katselemaan valikoimaa ja voi apua! Kysykää vaikka Miehekkeeltä, meikäläisen ei saisi antaa tehdä minkäänlaisia nettitilauksia yms - minulla on aina tapana vähän liioitella O_o. Kyllähän meidän pieni ihan ehdottomasti tarvitsee heti 15kg sitä ja 10kg tätä toista ja sitten vielä 20kg sitä seuraavaa lihaa mitä ei olla koskaan ikinä edes maistettu, eikä voida tietää a) tykkääkö poitsu siitä tai b) onko sille esim. allerginen. Joo, oikeasti. Yritän tässä tolkuttaa itselleni, että on ihan OK tehdä elämänsä ensimmäisestä raakaruokatilauksesta pieni kun ei toi pakastin mikään pohjaton kuilu ole eikä oikeasti voi tietää mikä Rymylle maistuu ja mikä ei (paitsi sen tiedän, että broilerin siivet on herkkua :)), mutta ei meinaa mennä kaaliin. Taaaahdooon kaaaaaiikkeaaa nyt-heti-välittömästi!

Mielipiteitä, kokemuksia yms otetaan vastaan, mutta tässä olisi ne mitä olin alustavasti ajatellut tilata. Ensimmäisenä koeajossa tod näk Vauhti-Raksu. Lähinnä lähdin nyt hakemaan luupitoisia tuotteita, koska niitä Rymyn nykyisessä ruokavaliossa on tosi vähän ja esim. naudan ja possun jauhelihaa saa kuitenkin ihan kaupasta, enkä oikeasti vielä tiedä miten paljon tuo pakastin nielee -  yhtään en osaa arvioida. Kursivoidut siis vähän kysymysmerkkejä vielä, mutta:

OSTOSLISTALLA

Broilerin siivet, 8,5kg = 24,00 e

Murre Kanakasvis-Mix 0,5kg =1,80 e

Poron lihaluumassa 0,63kg = 3,60 e

Lohi, jauhettu 0,8kg = 2,34 e

Naudan jauheliha 0,63kg x 2= 5,60 e

Possun jauheliha, O,63kg x 2= 4,60 e

Näin, jos näillä ainakin aloittaisi? Tuleeko kenelläkään mitään mieleen, unohtuiko jotain mitä kannattaisi ensitilaukseen sisällyttää? :) Noi kaikki ravintolisät vähän mietityttää, tarvitaankohan me mitään sellaisia, hmm?

HUMORISTINEN LUOKITTELU VINTTIKOIRIENOMISTAJISTA

Törmäsin yhden blogin kautta humoristiseen luokitteluun koiranomistajista mikä toisaalta vähän hymyilytti, toisaalta ei ja toisaalta taas löysin jopa täysin itseeni sopivia kohtia. On meitä moneksi, ei voi muuta sanoa :)

http://www.ilo-willa.fi/profiilitarra.htm

Eli siis, väittämien mukaan vinttikoirien omistajat

• Taluttavat ulkona jatkuvasti saaliin perään sinkoilevaa koiraansa koska se on Juoksija eikä se omista korvia nähtyään saaliin.