VASTAUKSIA KYSYMYKSIIN VOL 1

Jos tulee mieleen lisää kysymyksiä, joihin haluaisitte vastauksia, jättäkää toki kommenttia TÄNNE :)

Millainen Rymy oli pentuna?

Onkohan aika kullannut muistot, kun mun tekee mieli sanoa vaan että IHANA. Öö. Eihän Rymy kai vieläkään ihan aikuinen ole, kun vasta täyttää 2 elokuussa, mut oli se pienempänä jotenkin paljon enemmän hölmö, sellainen ihme häslääjä... tuntui, että jos se ei nukkunut, sillä oli aina kiire jonnekin - sitten iski uhmaikä ja oltiin aina tekemässä jotain pahaa (uhmaikä tuntuu jatkuvan edelleen, ahem). Ennen kastraatiota Rymy oli tosi nirso, joten sen ruokien kanssa sai leikkiä ja pelleillä ihan urakalla - mikään ei kelvannut, tarjosit mitä hyvänsä, ja välillä turhautti ja tympi ihan hemmetisti.... Niin, ja Rymyssä on aina ollut pienen vinkuiivarin vikaa, mutta näin kasvaessaan on alkanut menemään jo perille, ettei vinkumalla tosiaan saa tahtoaan aina läpi, vaikka kuinka yrittäis. Autoilusta ei poitsu pentuna tykännyt yhtään, vinkui ja itki takapenkillä minkä ehti, mutta nyt menee nekin jo niiiiin rutiinilla, että kai se oli ihan harjoituksesta kiinni. Kai se aika peruspentu on ollut, innokas ja menevä, silmät kirkkaana tutki ja ihmetteli ihan kaikkea. Toisaalta alkuunsa oli kamalan rohkea ja utelias ja toisaalta taas sitten sellanen herkkä mamman poitsu. Iskän chihuja kun kerran säikähti, niin ponkaisi suoraan maasta syliini, kun seisoin vieressä :D

Mikä on koirasi parhain puoli? Entä huonoin?

Hmm... ihan törkeän vaikea kysymys! :D En ehkä osaa lähteä luokittelemaan mikä on PARHAIN, mutta tälleen äkkiseltään tuleen mieleen se, että Rymy ottaa kaiken nykyään kotona aika lungisti ja se on mun mielestä jotenkin tosi hyvä piirre, sellainen jota osaan tällä hetkellä arvostaa varsin paljon. Sitä ei pelota remontit, eikä ukkoset, ja pihallakin se tykkää leikkimisen sijaan usein istuskella ja tutkiskella maailmaa. Tykkään tästä sen uudesta rauhallisuudesta, siitä ettei se enää koko ajan häslää hulluna. Toisaalta tuo samainen piirre on välillä se sen huonoin puoli. Kello kolmelta yöllä, Rymy saattaa tyytyväisenä istua pihalla hyttysten syötävänä ja ihmetellä naapureita, eikä todellakaan tahdo tulla sisään, kun on niin paljon kaikkea katseltavaa. Onneksi meillä on hyvin vahva tuo luoksetulo, ainakin tälleen kotona, eli jos meinaa meikäläiseltä hermot mennä, ei tarvitse muuta kuin huutaa TÄNNE ja jo vain lentää poitsu sisään.

Miksi halusit juuri whippetin?

Itse asiassa, mä en ollut alkuun ihan varma, haluanko whippetin vai italianvinttikoiran... Näihin kahteen rotuun päädyttiin kylmän eliminoinnin kautta, hakusessa kun oli tosiaan mahdollisimman hypoallerginen (ja sellainen, jonka turkki ei ainakaan vaatisi minkäänlaista hoitoa) + sopivankokoinen koira, tai ainakin sellainen, joista monet muut kaltaiseni allergikot/astmaatikot eivät ole saaneet oireita, tai joille ovat siedättyneet. En halunnut pientä koiraa, enkä liian isoa ja vaikka melkein kaikki koirat ovat omalla tapaa erittäin kauniita, en ole ikinä pahemmin välittänyt yhtään pidempiturkkisista koirista, omaan nenääni niiden turkit jotenkin haiskahtavat enemmän koiralta ja se pistää nenän kutiamaan, liekö sitten psykologista :D. Niin, ja olen aina tykännyt vinttikoirien ulkonäöstä ja mitä enemmän luin näiden kahden rodun luonteista, sitä enemmän kallistuin miehen kanssa whippetin puoleen. Lisäksi toiveena oli tietyllä tapaa helppo koira; se on tullut todistetuksi, että kunnon liikunnalla, aivojumpalla ja aktiviteetilla whippetit tosiaan ovat melko huomaamattomia koiria sisätiloissa - ainakin halutessaan.

Oliko mielessä joku muukin rotu, kuin mitä nykyinen koirasi on?

Kuten sanottu, italiaanoa mietittiin kanssa. Kyllä mä kaikki villakoirat ja bichonitkin mielessäni kävin läpi, mutta ne ei vaan jotenkin iskeneet silloin. Nyt ne ehkä jopa voisivatkin :P

Vaatiiko siilisi paljon aikaa?

Nyt on pakko myöntää siilin olevan siitä ihanteellinen lemmikki, ettei se periaatteessa vaadi omistajaltaan aikaa paljon yhtään, mutta jos haluaa pitää pienen terveenä ja kesynä, on sen kanssa kuitenkin seurusteltava päivittäin. Ei se kuitenkaan koiran tavoin tule sitä huomiota hakemaan, tietenkään, vaikka joskus jäisikin vähemmälle noi seurustelut. Alle 15:sta minuutissa pesee, kuivaa ja täyttää poitsun ruokakupit, ottaa iltaruuan sulamaan ja puhdistaa vielä vaikka pyöränkin ja/tai vaihtaa puhtaat paperit tasoille, eli noihin päivittäisiin perusjuttuihin ei tosiaan kamalasti aikaa mene, vaikka onkin mielestäni työläämpi kuin vaikkapa hiiri tai hamsteri. Kaappi taasen siivotaan meidän taloudessa silloin kuin on likainen ja siinä sitten vierähtää tunti tai pari, samoin noiden Hugon ruokien tekemisessä ja pakastamisessa menee hetki, mutta yleensä se tehdään n. kerran kuukaudessa.

Normaalisti pyritään siihen, että Hugon kanssa seurustellaan vähintään 10 minuuttia joka ilta mutta on niitäkin iltoja kun ei yksinkertaisesti ehditä muuta, kuin tarkastamaan poitsun kunto - tarvitseeko pesua, onko tassut kunnossa jne. Sitten on taas niitä iltoja, kun siili viettää kylvyn/tassupesun jälkeen tunnin tai pari ihan vaan sylissä/sohvalla, kun itse katselemme vaikkapa telkkaa, jonka jälkeen saakin mennä valvonnan alaisena tutkimaan paikkoja. Pyritään keksimään Hugolle pieniä aktiviteetteja niin usein kuin mahdollista, tällä hetkellä on tuo meidän uusi kirpparilta saatu matto todella IN - eli sen kanssa saattaa siili ähertää vaikka puoli tuntia :D Yleensä Hugo kuitenkin aika pian vetäytyy "turvaan" kaappiinsa, varsinkin nyt kun tätä meidän hoitokoiraa on piikkipallo kovasti kiinnostanut. Varmaan Coco lähdön jälkeen kaapin ovi alkaa taas iltaisin olemaan auki ja Hugo saa tulla ulos vielä meidän kanssa puuhastelun jälkeen jos ja kun tahtoo :)

COCO & HUGO

Yksi syy siihen, miksi olen koko ajan enemmän ajatellut meille tulevaisuudessa (omaa) pentukoiraa aikuisen sijaan vaikka rescuetyyppinen toiminta kovasti kiinnostaakin, on Hugo. Lähinnä Hugon turvallisuus, mutta myös ajatus siitä, että ottaisimme aikuisen koiran, joka ei sitten pystyisikään elämään turvallisesti saman katon alla pienemmän otuksen kanssa, tuntuu raskaalta vaikkei mahdotonta olisikaan. Coco on kuitenkin todistanut sen, että näinkin herkkä (epäluuloinen?) + ns. vieheviettinen (en nyt keksi mitään parempaakaan sanaa - riistaviettinen? Ööö?) koira kyllä pystyy (ainakin hyvin todennäköisesti?) elämään samassa taloudessa pienlemmikin kanssa, kun asian eteen tosiaan tehdään töitä... varsinkin kun tuolla pienellä eläimellä on eittämättä tehokas puolustusmekanismi, josta Coco on ottanut opikseen. Kertaus on tässä tapauksessa ollut opintojen äiti, ahem.

Aikamoinen sekä hyvin mielenkiintoinen projekti Cocon totuttaminen pieneen tuhisevaan piikkikasaan on kaikesta huolimatta ollut, ja onkin hassua, että nyt kun projekti näyttää edenneen harppauksin, on Cocon hoitojakso jo lopuillaan. Se on todistant, että tällainen tutustuttaminen/totuttaminen voi vaatia ihan konkreettisia keinoja ja tilanteisiin puuttumista/komentamista - pelkkä aika ei välttämättä riitä. Loppujen lopuksi olen aika hemmetin tyytyväinen ja ylpeä sekä meistä, että neidistä, kun olisi tämä nimittäin voinut viedä kauemminkin... Nyt ollaan meinaan "jo" siinä pisteessä, että vaikka näitä kahta ei edelleenkään voi missään nimessä ilman valvontaa jättää samaan huoneeseen edes hetkeksi, ei Coco enää ole aivan yhtä kiinnostunut Hugosta. Jokaista ääntä ei tarvitse haukkua tai murista, eikä jokaista liikahdusta valvoa. Kongeja ei olla käytetty enää pitkään aikaan säännöllisesti, ainoastaan välillä ikään kuin pienenä muistutuksena siitä, että hei, Hugon läsnäolohan on tosi kiva juttu myös koirille, eiks vaan? 

Ja hei! Tarkkaavaisimmat ovatkin ehkä huomanneet, että kuvien koko on nyt vaihdellut. En oikein osaa itse päättää mikä kuvakoko olisi sopivin, joten jos jollakulla on mielipide asiasta, jaa toki. Lisäksi, postaustoiveita ja/tai kysymyksiä saa edelleen viskoa tänne.

ONGELMA JA SEN (mahdollinen) RATKAISU

ONGELMAN AIHEUTTAJA

 RATKAISU

Lyhyt kertaus: Rymyhän ei kiinnitä Hugeen nykyään mitään huomiota iltarutiinien aikana. Saattaa välillä tulla vähän nuuhkuttumaan Hugoa, ihmettelemään matolaatikkoa tai torakoita tai jotain vastaavaa. Pentuaikojen jälkeen ei ole enää haukkunut, yrittänyt napsia tai tassuttanut. Joskus saattaa jonkun lelun/luun tuoda Hugolle tai vastaavasti käydä hakemassa pois, jos ollaan kehdattu tarjota isoveikalle haisteltavaksi joku hänen tavaransa. Ja joskus tosiaan pistää itsensä maate veikan viekkuun, mikä on varsin söpö näky ♥

Sitten itse asiaan: Coco taasen on ihan toinen juttu, mikä on täysin ymmärrettävää, koska eihän neiti ikinä aiemmin ole ollut missään tekemisissä tällaisen pienen ja puhisevan piikkipallon kanssa. Alkuun Cocoa pelotti Hugo, jossain vaiheessa yritti kovasti kutsua leikkimään ja sen jälkeen on useimmiten yrittänyt näykkiä sekä haukkuu, jos Hugo vähänkään näyttää elonmerkkejä. Cocon haukkuminenhan tietenkin saa Hugon puhisemaan ja poksumaan, ja tämä taas saa sitten Cocon kiihtymään entisestään ja oravanpyörä on valmis. En ole varma, onko Coco ihan vain innoissaan vai liittyykö siihen kiihtymiseen myös ripaus pelkoa - luulisin, että vähän molempia.

Hugohan katsotaan aina iltaisin, joskus aika myöhäänkin, joten naapureiden takia tuota haukkumista ollaan kielloin yritetty kitkeä pois, mutta ei ole ottanut homma tuulta purjeisiinsa. Nyt Coco on lisäksi ottanut tavaksi tuoda aina palloa miehekkeelle tämän ollessa Hugon kanssa ja jos häneen ei kiinnitetä huomiota, alkaa komentaminen. Lähinnä naapureita säästääkseemme olemme sitten tässä antaneet periksi - ei ehkä olisi kannattanut. Olen yrittänyt ehdottaa, että jos vaikka katsottaisiin Hugo joskus aiemmin, mutta ei se vaan meinaa aina onnistua näiden töiden ja miehekkeen salikäyntien takia (treenaa päästäkseen pelastusopistoon eli ihan hyvän syyn takia siellä ravaa yhtenään, vaikka se välillä kieltämättä meikäläistä ketuttaa). Ollaan yritetty ottaa Hugo vasta Cocon sammahdettua petiin, mutta kas vain, saman tien kun Hugon kaapin ovi aukeaa ja Hugon äänet kantautuvat neidin korviin, ilmestyy tämä kärppänä pallon kanssa lähettyville.

Pari päivää sitten tajusin että ei hemmetti, kongithan ovat meillä nykyään ihan turhan panttina kaapissa, kun en niitä uskalla näille jättää kotoa lähtiessäni - voisi aikamoinen tappelu syntyä ilman vahtijaa, Coco on nimittäin hankkinut itselleen uuden ammattinimikkeen: varas. Ja Rymy edelleen tyhmänä, kaiken lisäksi, kantaa ne omat luunsa ihan Cocon nassun eteen, jonka jälkeen omistajuus vaihtuu salavaivihkaan ja seuraavan hetken pölhö sitten vinkuu neidin vieressä säälittävästi, kun ei saa enää luihin/leluin koskea. Eikä ole vieläkään ottanut opikseen...

Maanantaina annoin sitten ekaa kertaa molemmille pakastimessa käyneet maksamakkarakongit siinä vaiheessa kun Hugo otettiin kaapistaan ja voi Cocoa, neiti ei yhtään tiennyt miten päin olisi ollut! Olisinpa ottanut videokuvaa. Toisaalta Hugo olisi kiinnostanut ihan vietävästi, mutta samoin kongi, jota ei voinut tietenkään jättää vartioimatta. Coco on yleisesti ottaen syömispuuhissa aina Rymyä nopeampi paitsi mitä kanankoipiin sekä kongiin tulee - näissä Rymy on verraton ykkönen. Rymyhän siis söi omansa ja meni sen jälkeen kärkkymään Cocon kongia täsmälleen samaan tyliin kuin Coco aina. Tässä tapauksessa Coco oli vieläpä ensin kongin saatuaan kärkkinyt Rymyn kongia ja jättänyt omansa täysin ilman huomiota, eli oli senkin takia niin jäljessä. Koirien elämä on välillä tajuttomaton monimutkaista. Yhdessä vaiheessa Coco jopa seuraili Hugoa kongi suussaan, kun ei sitä tosiaan voinut minnekään Rymyn takia jättää :D Coco lopulta rauhoittui olkkarin petiin herkkuaan syömään ja annettiin neidin syödä sitä hetki, vaikka Hugo olikin hetkeä aikaisemmin viety kaappiin. Lopulta se haettiin pois, vaikkei tyhjä vielä ollutkaan - ihan vain sen takia, että neiti ymmärtäisi että se kongi kannattaa tyhjentää silloin kun siihen mahdollisuus on.

Tiistaina sama homma ja kas vain, tällä kertaa Coco tajusi jutun juonen välittömästi. Ei tainnut kertaakaan tulla Hugon luokse häsläämään sähläämään, vaan söi rauhassa konginsa tyhjäksi. Täytyy nyt varmaan toistaa tämä sama homma joka ilta, vielä kun mieheke sen tänäänkin muistaisi jos Hugon ajoissa ottaa - itsehän olen tietenkin töissä yhdeksään... pitää ehkä jättää lappu :)

Tämä taasen todistaa sen, että kyllä ihminen keinot keksii halutessaan, kun vaan vähän viitsii yrittää - en edelleenkään voi ymmärtää, saati hyväksyä niitä, jotka koiran saapuessa talouteen antavat lemmikkisiilinsä pois alta ja jo etukäteen. Rymy on elävä todiste siitä, että pennusta asti totutettuna koira kyllä oppii näkemään näinkin pienen vipeltäjän ikään kuin laumansa jatkona, ei uhkana tai saaliina. Ja vaikka meille joskus tulisikin vanhempi koira, joka ei yhteistä sävelmää Herra Ärtsyn kanssa löytäisi, Hugo ei siltikään lähtisi meidän taloudestamme mihinkään tuollaisen syyn (lue: laiskuuden) perusteella. Kuten sanottu, keinot löytyy kyllä. Olihan meilläkin alkuunsa Hugolla oma aitaus kaapin edessä, mutta koiran saapuessa, modifoitiin kaappi uuteen uskoon molempia otuksia ajatellen, vaikka olisihan se ehkä toki ollut helpomaa heivata Hugo uuteen osoitteeseen ja sillä selvä. Hui, tekee muuten pahaa jo pelkkä ajatus... en kyllä pystyisi! Syyllisyys söisi elävältä.

NORMIPÄIVÄ

Kuten sanottu, ja kuten kuvat kertoo, Coco näyttää tottuvan Hugeen tosi nopsaan, eikä Hugoakaan pahemmin haittaa vieraan koiran tuoksu. Ihan tavalliseen tapaan tutkii maailmaa, jos sille tuulelle sattuu ja on tutkimatta, jos ei huvita. Eilen jouduttiin lopulta ihan kieltämään neitiä, kun yritti tassuttaa siiliä ja haukkui aina kun tämä meni mm. hyllyn alle. Rymyllähän oli myös alussa tapana tehdä täsmälleen samoin + kutsua veikkaa leikkiin; tekee sitä itse asiassa vieläkin. Nyt ei poitsu tosin enää turhaudu, eikä näin ollen vingu tai hauku, vaan lähtee yksinkertaisesti omiin puuhiinsa, kun ei saa minkäänlaista kontaktia veikkaan. Coco varmaan lopulta päätyy samaan tulokseen, uskoisin - ainakin tänään näytti siltä. Nuuskutteli ja tutkaili, seuraili kovasti Hugen touhuja, eikä ollut ollenkaan niin pelokas mitä alkuunsa oli.

Mieheke on vähän kipeä, joten eilen kävin sitten molempien otuksien kanssa yksinäni yhteislenkin - ei ollut ollenkaan niin kamalaa tai vaikeaa kuin kuvittelin, vaikka hihnat välillä meinasivatkin mennä vähän sotkuun. Coco käveli ihan kuin olisi aina toisen kanssa kävellyt, antoi tilaa ja väisti, kun taas meidän höyrypää kiilasi, seilasi ja pölhöili... yhdessä vaiheessa olisin kaivannut suksia alle, ei olisi meikäläisen tarvinnut kävellä ollenkaan kun koirat veivät sen verran hyvin, ahem. Täytyy vähän hio'a tota meidän systeemiä, eh.

Mut hei, on mulla jotain tosi ihanaakin kerrottavaa! Rymy on nimittäin selkeästi kehittynyt, mitä lelujen jakamiseen tulee! Enää ei tarvitse koko ajan olla toista härkkimässä tai ärisemässä tai varastamassa, eikä vaadi myöskään jatkuvasti Cocon huomiota, eli Rymppä osaa jo antaa toisen olla rauhassa. Jos ja kun käy kierroksilla, komentaa toki kovasti edelleen, varsinkin jos Coco tulee meidän syliin/lähelle, mutta ei läheskään samaan tapaan kuin mitä alkuun - naapuritkin varmaan todella kiitollisia :D. Alkaa selvästi menemään oppi perille, huonosta käytöksestä kun seuraa kielto ja/tai jäähy, ja muutenkin näyttäisi pikkuhiljaa tottuvan Cocon läsnäoloon. Todella huojentavaa, oikeasti. Samoin se, ettei Coco läheskään aina anna Rympälle periksi, ei alistu kiusattavaksi, vaan osaa tarvittaessa komentaa ihan yhtä lailla. Lelujen suhteen Coco on taasen aika ovela, Rymy riehuu ja repii, Coco vain seisoo paikoillaan ja pitää lelusta kiinni; kun lopulta Rymppä rauhoittuu, Coco hipsii lelun kanssa tiehensä ja meidän poika jää nuolemaan näppejään XD 

Ja tosiaan, näitä olo- ja leikkiharjoituksia jatketaan sitten ensi vuoden puolella, jee! Koejakso on nimittäin mennyt niin hyvin, että enemmän kuin mielellämme otamme tämän neidin tammikuun lopusta laumamme jatkoksi. Täytyy sanoa tähän vielä se, että olen kyllä ihan järkyttävän iloinen siitä, miten mutkitta ja sujuvasti tämä homma on mennyt eteenpäin; miten helppoa on Cocon omistajan kanssa ollut asioiden sopiminen! Se kun ei aina ole itsestäänselvyys. No, tuskinpa oltaisiin lähdetty koko touhuun mukaan, jos yhtään olisi epävarma olo koiran ja/tai otuksen ihmisten suhteen, mutta onneksi näin. 

Loppuun vielä toinen kuvapläjäys, nämä ovatkin sitten tältä illalta. Btw, lisää kuvia Cocosta tältä päivältä (plus vähän muiltakin) löytyy muuten rymsteristä eli meitin facebook-sivustolta - toisin sanoen TÄÄLTÄ.

TÄLTÄ NÄYTTÄÄ PYYKKIPÄIVÄ

Meillä oli tässä yhtenä päivänä pyykkipäivä - nyt on pakko myöntää, että meikäläinen pesee pyykkiä (ja silittää) lähinnä töissä kun pakko on, eli meillä pyykkäyksen hoitaa yleensä sekä mieheke että varsinkin siskoni, yleensä kera Rympän. Kyllä me tietenkin autetaan välillä Rymyn kanssa yhdessä mm. pyykin lajittelussa, niinku yllä näkyy... Siinä me ollaan tosi hyviä, ihan selvästi: Rymy aina ilmoittaa mitä väriä tulee pestä, pistämällä itsensä makaamaan kyseisen värikasan päälle ja minä tietenkin ohjeistan myös vierestä, naisilla kun on aina hyviä neuvoja (vai miten se nyt meni?) ... Ahem. 

Btw. Rymy painaa 13,6 kiloa ja vaikka esim. Totoon verrattuna sehän on paljon "kevyempi" vaa'an mukaan, näyttää poitsu kuitenkin siltä, että vähän pitää painoa nyt saada alas. Epäilen, että syypää tähän pieneen pulskistumiseen on varsinkin noi lenkkinamit, nyt kun ollaan oikeasti harjoiteltu nätisti kävelyä ja ohituksia tosi paljon namien avulla ja lenkeillä ainoastaan ne tietyt namit ovat toimineet - koiran tullessa vastaan perusnappulat eivät yksinkertaisesti riitä ylläpitämään sitä kiinnostusta ja jännän paikan tullen, ne pudotetaan simppelisti maahan. Nyt täytyy olla hetken aikaa taas tarkkana, ettei poitsulle anneta mitään ylinmääräisiä herkkuja ihan vaan huvin vuoksi.

Ja hei, pihalla ollaan harjoiteltu eri lelujen tuomista (sitäkin usein namien kanssa, nyt olen vähentänyt niiden antamista tosi reippaasti) alkuun vähän niinkuin vahingossa. Siitä ei ole kylläkään ole havainnollistavaa kuvaa, harmi vaan, mutta Rymppä tosiaan alkaa pikku hiljaa ymmärtämään eron lauseiden "tuo pallo", "tuo lelu" sekä "tuo frisbee" välillä. TOSIN, ehkä pitäisi jättää toi "tuo lelu" kokonaan pois koska tähän asti se on tarkoittanut minkä tahansa noiden tuomista ja se meinaa vähän aiheuttaa hämminkiä. Tai sitten, koska mieheke aina hokee "hae lelu" -lausahdusta tuon meikäläisen version sijaan (huoh, miehet!), ehkä voidaan tehdä hae lelu:sta sellainen ympäripyöreä käsky, eli tosiaan mikä tahansa noista vaihtoehdoista kelpaa kun taas "tuo lelu" tarkoittaa sitä tiettyä, tai tietynlaista lelua - siinä joutuu vähän aivonystyrätkin tekemään hommia. Huomionarvoista on myös se, että Rympällä on kaksi palloa joten "tuo pallo" -käskyn kuullessaan poitsu saa itse valita kumman pallon tuo, ellei sitä erikseen kädellä osoiteta kumpaa tarkoitetaan. Samoin löytyy parikin muovista lelua ja niistäkin saa vapaasti valita ellei toisin osoiteta. Hyvin on muuten senkin tajunnut, on noi ihmeen fiksuja otuksia - halutessaan.

Loppuun vielä pieni kuvasatsi, tällä kertaa tähtenä toimii kuitenkin Hugo-Eevert. Hugo elää niin perusarkea aina ja koko ajan, ettei Herra Ärtsystä tunnu olevan ikinä mitään uutta ja ihmeellistä kerrottavaa, ellei sitten ole satuttanut itseään. No, patti ei ole ainakaan vielä uusiutunut, rinnassa ollut haava parantunut, eivätkä tassutkaan ole pitkään aikaan olleet verillä, joten hyvin on mennyt. Olen jo tainnut mainitakin, ettei Hugea Rymyn, tai meidän, läsnäolo sinänsä häiritse enää ollenkaan, ellei tehdä äkkinäisiä liikkeitä/ääniä - silloin ilmestyy otsalle elvis-fleda, kuten me sitä kutsumme, ja ilme muuttuu juuri niin ärtyisäksi kuin siililtä vaan voi odottaa! 

 

OLLAAN MM.

Seuraavaksi sitten kuvasaldoa, kummitätsystä kun on tullut meidän ns. hovikuvaaja (lisää neitokaisen kuvia löytyy hänen omasta blogistaan). Yhtään en valita, sen verran nättejä kuvia on saanut sisko räpsittyä meidän poitsuista.

Oksennusepisodin jälkimainingeista sen verran, että Rymppä on ollut ihan normaali itsensä, mutta minä olen ollut entistä varovaisempi annoskokojen yms kanssa. Kämpän tuhoaminenkin ja kaiken syöminen on vähentynyt huomattavasti mitä enemmän ollaan päästy liikkumaan ja tänä viikonloppuna sen hauskuuden hoitikin kummitätsy jopa niin täydellisesti, että tänään poitsu antoi meikäläisen nukkua varastoon tulevaa yövuoroa varten herättämättä kertaakaan. Aivan järkyttävää. Yleensä en yksin ollessani saa nukkua yhtään - taisi itse asiassa poitsu uinua omassa pedissään sen pari tuntia.

Sisätiloissa ollaan mm.

... tutkittu veikan kanssa maailmaa ja vähän Iskän työkalusysteemejä.

... oltu ihan nätisti veikan kanssa, "ihan oikeesti en tehnyt mitään, veikka tuhisee ihan turhasta!".

Ulkona taasen,

... ollaan vahdittu naapurustoa ahkerasti, monen monta kertaa päivässä.

... unohtamatta tietenkään virallisia leikkitaukoja riehumisen ohessa.

"King of the Hill."

Rymy on nyt tosiaan hiffannut, että lumikasan päältähän voi vaikka yrittää naapuriin, jos perheen pienokainen on pihalla. Sen verran houkuttavia nuo pienen miehen vinkaisut ja naurahdukset ovat, nääs - pakkohan se on mennä tarkistamaan, ettei vaan ole toisella mitään hätää kun sellaista ääntä pitää, nih. Kertaakaan ei ole vielä naapuriin ehtinyt, mutta monta kertaa on jäänyt kiinni yrittäessään "venyttää" itseään kasalta naapurin puolelle ja muutaman kerran on hypännyt syliinkin ja sitä kautta yrittänyt aidan toiselle puolelle XD

 Viherilläkin ollaan käyty, lähinnä moikkaamassa Neiti Isosiskoa.

Samalla tutkittiin outoa kapistusta... Jokaisen laskukerran jälkeen täytyi aina käydä pusuttamassa Neidin naama ja tarkistamassa, että kaikki on OK.  

Rymy 7kk on jo näin iso poika.

Nyt meikäläisen on pakko hipsiä töihin yövuoroon, siispä ensi kertaan! :)

Our weekend PICSPAM;

OUR WEEKEND AS PICTURES

(click the pictures bigger)

 Our special guest star: the beloved godmama!

So, yeah. My little sister spent three nights with us 'cause Mom was out of country, which was total luxury for all of us. For one, she's really quick (unlike the Man, ahem!) when it comes to Rymy's signals and it doesn't take her forever to let the dog out - she also doesn't whine when doing so ;D. That was a huge luxury for me, obviously, just like the fact my sister takes the most beautiful pictures ever.

Then there was the fact Rymy got to sleep next to someone; they took over our couch every night. 'Cept for the last one - that's when I carried Rymy to his own bed because my sister was once again seeing a very vivid dream that required not only moving, but a lot of talking. I figured it'd be better for the both of them if he didn't sleep on top of her that night.

Also, another thing! It was my birthday on Monday so we got to go out with some friends on Saturday since godmama babysat the kids - for which I'm, naturally, very grateful (even though she forgot to feed Hugo. Luckily he'd gotten cockroaches and whatnot before we left so I'm sure he didn't go hungry)

Hugo got special attention too, so all in all, a win-win weekend for each and everyone! Now, a huge PICSPAM--->

 These last pictures are here to demonstrate what happens in our household when Rymy gets bored. The first one is a normal sight when we come home, the second one is a newer thing, probably due the cold weather (haven't been able to go outside that much simply because Rymy refuses).

In other words, though, we had such an awesome weekend!