VATSAVAIVOJA, JÄLLEEN KERRAN

Ei noiden koirien kanssa huolet lopu ikinä, se on vissi. Nyt kun neitikoiran korva näyttää parantumisen merkkejä, eivätkä tassutkaan ole auenneet pitkiin aikoihin kumpaisellakaan, keksin toisen huolenaiheen (koska nähtävästi en osaa olla ilman).

... Taas vähän note-to-self -tyyppinen postaus, mutta onpahan sitten tämäkin episodi ylhäällä kera ajankohtien jos ei muisti pelitä.

Perjantaina molemmat koirat tosiaan yrittivät kaasuttaa kaikki vieraamme hengiltä, varsinkin Coco. Nuo pommit eivät olleet mitään verrattuna niihin arkisiin kranaatteihin, joilla joskus yritetään tainnuttaa kanssaeläjät, oikeasti. Maanantaina neitikoiralla oli äidin mukaan lenkillä vatsa tosi löysällä, tiistaina oksensi yhden kerran järkyttävän ison kasan, tosin juuri mahatikun syötyään, ja tänään olikin sitten kellertävän kakan seassa jos jonkinlaista limaa, mm. vihreää. 

Onneksi heti parista ekasta ei-hyvästä kakasta ei tarvitse huolestua, eli seuraillaan taas tilannetta muutaman päivän ajan. Perjantain ja maanantain ns. oireilut pistin noiden juhlien stressin piikkiin, mutta tuollainen limainen ulostehan yleensä viittaa ärtyneeseen paksusuoleen tai tulehdukseen. Molemmat koirat madotettiin juuri, joten tuskinpa kyse on matosista, mutta eihän sitä tiedä mitä nuo kaksi ovat pihalla ehtineet napaansa napsia meidän tietämättämme. Vierasesinettäkään ei voi laskuista pois sulkea, Rymyn kanssa on totuttu näihin kakkajuttuihin - mistä tulikin mieleeni, että tässä lumien alkaessa sulaa keräilin pihalta unohtuneita kakkakasoja ja sieltähän löytyi kaikenlaista mukavaa, mm. ihan mukavasti niiden syötyjen vihreiden tablettiemme palasia. Tänään aamulla Rymy mussutti tyytyväisenä napaansa pientä nenäliinapakkausta tai oikeammin sen sisältöä, ja olipa se saanut käsiinsä nenäsumuttimenikin (joka onneksi selvisi pahvisuojansa ansiosta vahingoittumana) sekä tassupyyhkeensä. Taas saatiin muistutus siitä, ettei Rymyyn voi luottaa ollenkaan, mitä yöpöytiin tai ylipäätään pöydillä oleviin tavaroihin tulee - pitäisi melkein hankkia laatikollinen systeemi makkariin, ettei aina kaikkea tarvitse nostaa lipaston päälle, se kun tuppaa aina unohtumaan tai jalat on juuri rasvattu tai tai tai... tekosyitä on monia, kuten aina. Cocoa en ole kyllä tainnut kertaakaan yllättää syömästä mitään ei-sallittua ellei petien täkkien pehmusteita oteta laskuun, mutta sitähän en tiedä kuinka usein Coco on ollut Rymyä auttamassa kun meidän poika on  keksinyt jotain kivaa mussutettavaa. Takapihalla sen sijaan Coco harvoin keskittyy muihin juttuihin kuin palloon, ei vietä siellä aikaa välipaloja etsien kuten Rymppä tekee.

Anyway! Vaihdettiin juuri nappuloita, juurikin perjantaina, joten syy neitikoiran vatsavaivoihin saattaa hyvin yksinkertaisesti piillä siinä. Tällä hetkellä molemmat otukset testaavat siis Canagania, jota Rymykin näin juhlahumun keskellä ja jälkeen on syönyt kahdesti päivässä eikä kyllä ole mitenkään oireillut. Eilen saatiin isompi satsi Orijenia, joka ainakin Rymyn pentuaikoina havaittiin hyväksi merkiksi, joten ehkäpä tänään illalla neitikoiralle tarjoillaan joko sitä tai sitten hyvin pelkistettyä raakaruokaa kera riisin, siihen kun Cocon vatsa on kuitenkin täällä ollessaan ehtinyt tottumaan. Canaganit jätetään nyt kuitenkin tod näk kokonaan neitikoiran kohdalla pois, ihan varmuuden vuoksi. Jos ja kun ollaan saatu vatsa takaisin harmoniaansa, voidaan varovasti kokeilla uudestaan.

Että tällaista tänään, saas nähdä mitä huomenna.

COCON KORVAONGELMA

Nyt pienen pieni update tähän väliin Cocon korvaan liittyen; mä en kohta enää keksi mitä ihmettä tuolle voi tehdä, jotta paranisi - olen tässä jo parisen päivää pohtinut ihan vakavissani, josko pitäisi viedä lekurille, että saataisiin oikeasti toimivat hoito-ohjeet? Johan tässä kohta tarvitaan antibioottia, jos tuo ei ota parantuakseen, goddammit! Cocollahan siis tuossa jokunen aika sitten havaittiin ruhje korvassa, jota ollaan sitten pesty ja putsattu ahkerasti - en vieläkään ymmärrä mistä se on tullut, kuvittelisin, että leikin tiimellyksessä Rymy osunut hampaillaan tai kynnellään? Jännä tuo sinänsä, kun näyttää ihan siltä kuin siitä puuttuisi palanen O_o. Tässä välissä näytti jo parantumisen merkkejä, eikä ollut vuotanutkaan pitkään aikaan, mutta eilen huomasin haavaa peittäneen ruven lähteneen aikalailla kokonaan, on aikaisemmin ollut tuo ruhje osittain piilossa, ja tänään lenkillä Coco sai taas ravisteltua haavan auki ja kuva otettiin heti kun kotiin tultiin, eli sen takia ruhje on kuvassa tuollainen "likainen". Mutta niin; mitä ihmettä me sille kotikonstein vielä voidaan tehdä, vinkkejä, neuvoja, mielipiteitä, anyone?
 
edit. Tuulenkoirissa keskustelua aiheesta käydään täällä, menin ja kysyin sielläkin nääs vähän vinkkejä.

Lisäyksenä vielä se, ettei olla tuota ns. laastaroitu ollenkaan, ainakaan tähän asti. Puoliskon mielestä oli parempi jättää noin, että saa ilmaa eikä haudo, mutta itse en ole enää niin varma. Onkohan noin? Haava tuntuu aina aukeavan neidin ravistellessa itseään tarpeeksi reippaasti. Rymy ei näytä olevan haavasta erityisemmin kiinnostunut, ei yritä nuolla tai hoivata ellei sitten haavaa ole juuri putsattu ja silloinkin myö aina komennetaan pois eli ei jätetä vahtimatta. Yksinään nuo eivät ole tässä joutuneet vähään aikaan olemaan eli aikalailla koko ajan ovat nyt tarkkailevan silmän alla olleet, ettei Rymppä leiki lääkäriä. Ja jos sitä kannattaisi nyt vielä suojata jollain, niin mietin tässä, että mikähän olisi paras tapa? Kenelläkään kokemusta?
 

VATSAVAIVOJEN SELVITTELYÄ, edelleen...

Hmmm. Rymyn kotiutumisen aikoihin, ja välillä myöhemminkin pysyäkseni paremmin kärryillä,  kirjailin pieneen vihkoon ylös koiruuden aterioita; mitä, milloin ja kuinka paljon.

Nyt on vissiin pakko tehdä sama juttu uudestaan, mutta paljon tarkemmin, että saadaan joku tolkku näihin poitsun vatsaongelmiin - aikaisempiin merkintöihin ei muuten ikinä tullut kirjattua mm. nameja. Nyt en kyllä edes tiedä missä se vihko on (yritän olla järjestelmällinen, mutta jotenkin se aina välillä unohtuu). Ehkä jos teen tänne blogiin ruokapäiväkirjalle ihan oman sivun jota päivittelen aina kun tilanne sitä vaatii, niin elämä vähän helpottuisi ja tieto pysyisi vielä tallessakin - ja jos siitä vielä saisi palautetta muilta, niin ehkä yhteisvoimin ratkotaan mysteeri. Joo-o, ehkäpä ja ehkäpä.

Kun vielä tietäisi mitä meidän imuri pihalla sisäänsä ahtaa...

Aloitettiin nimittäin eilen aamulenkki oksentamalla ihan pieni oksu heti alkumetreillä - tai no, kelataanpa taaksepäin. Sunnuntaina meillä oli Miehekkeen kanssa työkaverini tyttären rippijuhlat, joten Rymy lähti hoitoon äidin ja siskon hellään huomaan. Aamutohinoissa en muistanut, että namipussissa oli edelleen niitä liuskanameja, joita nyt vältetään kokonaan, joten en tiedä saiko Rymy näitä nameja siskon kanssa lenkkeillessään. Pitää muuten kysyä - ja samalla sanoa, että herkkutankoja (joita äiti parhaimpana päivänä syöttää Rymylle kolmekin kappaletta, kun ei voi vastustaa toisen silmiä), saa nyt antaa vain sen yhden per vierailu, jos sitäkään. Piste! Sisko varmaan blogia lukiessaan välittää/vinkkaa/linkkaa tiedon eteenpäin, kiitos! ;D Elikkäs juu, Rymy on saattanut hoivata vatsavaivaansa laiduntamalla ruohoa äipän pihalla - tai mikä jottei meidänkin pihalla vaikkei siellä nyt paljoa ole ehtinyt olemaan, koska oksennus oli ihan kellertävää ja seassa oli pari pitkää ja paksua ruohonkortta. Mieheke infosi myös, että samaisena iltana iltalenkillä kakka oli kuulemma "kuin pissaa" - eilen aamulenkillä oli kuitenkin suht kiinteää ja tänään tehtiin aivan snadi, kymmenen minsan pissilenkki aamulla (koska meikäläiseen iski eilen yövuorossa aivan hirveä räkätauti - aivan kuollut olo, en edes muista milloin viimeksi olisi ollut näin tukkoinen olo, vaikka kevätallergiat pahat olivatkin!), eikä saatu aikaan kakkaa. Ei Rymppä tosin edes yrittänyt. Jännä nähdä mitä iltalenkki tuo tullessaan...

Kotona taasen ei myöskään olla annettu nyt hetkeen mitään ylinmääräistä, vaikka välillä poitsu kovasti tuossa selkäni takana vinkuu kaapista jonkun elukan kuivattua keuhkoa. "Ei tipu!" Nyt vielä kun itse pystyisin vastustamaan tuota kerjäävää katsetta - puhumattaan tuosta korviahalkovasta äänishowsta :O

Koska aamupala ei ole poitsulle maistunut aikoihin, käytiin eilen aamulenkki ensin ja vasta sitten tarjosin nappuloita (Eukanuba menossa tällä kertaa) - ei kelvannut kuin ihan muutama suullinen. Tänään tehtiin siis sama, eikä nappulat kelvanneet tänäänkään... ei ainakaan ennen kuin lisäsin sekaan Orijenin aikuisruokaa ja kappas, ne nappulat poika kaivoi kupista, lisääkin otti. Eli vissiin vika on nyt sitten Eukanubassa tai penturuuassa; varmaan Rymy kokee olevansa nyt liian iso vauvojen ruokia syömään :P

Anyway, olen suht varma, että niistä nameista ne vatsavaivat johtuivat, mutta katsellaan ja kuulostellaan.

OKSENNUSEPISODI VOL 1

Ollaan taas vietetty pienimuotoista hiljaiseloa, näköjään. Tällä Ihmisorjalla pyörii nyt niin paljon suuria suunnitelmia tulevaisuuden suhteen ja muita ihmeellisiä ajatuksia pääkopassa, ettei yksinkertaisesti ole pystynyt keskittymään blogiin yhtä ahkeraan kuin yhdessä vaiheessa. No, olettepahan säästyneet turhilta jorinoilta. Kamerakin on, harmi vaan, pölyttynyt hyllyssä (minä niin tahtoisin uuden ja paremman vekottimen, jolla saisi nättejä kuvia, nyyh!)

Meidän viikosta sen verran, että viime viikonloppuna koettiin meillä ensimmäinen "sairastapaus" mitä Rymyyn tulee; meillä siis oksennettiin sunnuntaina. Rymy ei yleensä hotki ruokaansa vaan enemmänkin nirsoilee, mutta jostain syystä sunnuntaina ruoka meni muutamassa minuutissa ja annoskin oli vähän isompi kuin yleensä - ja seassa vielä vähän ananasta, kun siitä poitsu tykkää. Ei mennyt aikaakaan kun alkoi poika nieleskelemään ja pulputtamaan hassusti, pyysi fiksuna poikana ulos ja oksensi kaiken syömänsä. Pihalla oksenski varmaan sen kolme tai neljä kertaa :(

Lopulta kannettiin tärisevä koira sisään ja saatiin näin maton kulmakin sotkettua, vaikka se nyt siinä vaiheessa oli huolistamme pienin. Rymy makoili, "pulputti" ja nieleskeli pitkälle iltaan ja me jo hetken aikaa pohdittiin josko pitää ihan oikeasti lähteä päivystykseen, Rymyllä kun jäi noiden pakkasten jälkeen tuo tuhoaminen päälle (tilanne on jo mennyt parempaan suuntaan, mutta aina välillä on niitä päiviä kuin Devil Rymy nostaa kuonoaan). Yövuoron jälkeen olin aika poikkihalkikatki, mutta enhän minä osannut kunnolla nukkua koko yönä, kun vähän väliä tarkisti pienen voinnin. Onneksi lopulta nieleskely loppui ja seuraavana iltapäivänä Rymy oli jo ihan normaali aktiivinen itsensä.

Ennen oksennusepisodia Rymyllä oli vatsa pari päivää aika löysällä, mikä sekin huolestutti meikäläistä entistä enemmän ja hetken aikaa olin ihan varma, että on tosi kyseessä. Nyt ollaan syöty ihan testin vuoksi lähinnä nappuloita raa'an jauhelihan kera ja pakko se on myöntää, että kakkakin on ollut paljon parempaa. Hyvin mahdollista, ettei raakaruuat, tai lähinnä soseet, vaan yksinkertaisesti sovi meidän poitsun vatsalle... Ja toisaalta, ehkei niitä soseita nyt vielä tarvitakaan kun aamulla kuitenkin aina syödään nappuloita.

Nappuloista vielä muuten sen verran, että Eukanuban aikana silmien rähmiminen vähentyi huomattavasti. Niitä tullaan tulevaisuudessa tod näk tilaamaan lisää. Seuraavaaksi kokeiluun lähtee tosiaan Taste of the Wild, joskin lähdetään hyvin varovasti ja hitaasti testailemaan seuraavaa merkkiä ettei vatsa menisi uudestaan löysälle.

Seuraava postaus onkin sitten kuvatäytteinen, I promise!