Ai mitä meille kuuluu? No... mistähän aloittaisin?
Paljon taas kertynyt pientä kerrottavaa.
¤ Ollaan helmikuussa pariin otteeseen lenkkeilty Marlon ja omistajansa kanssa, ihan vaan minä ja Rymy. Käytiin kylässäkin, jopa, ja olin kyllä tosi ylpeä meitin pojasta, kun osasi käyttäytyä sisällä ja korvatkin oli päässä. Toki pientä villiintymistä, riehumista ja riekkumista oli havaittavissa kun kaverin kanssa pääsi leikkimään, mutta tosi nätisti kuitenkin leikkivät yhdessä. Olin alkuun vähän huolissani leikkikaverin pienuuden takia, mutta onneksi turhaan. Ja kerrankin niin päin, ettei Rymy ollut se joka haukkui ja komensi :D Suorastaan järkytyin, kun paikalla olleet kehuivat Rymyä kiltiksi ja rauhalliseksi koiraksi. Käytiin pienellä metsälenkillä seuraavana päivänä Rymylle ennestään tuntemattomassa paikassa ja koirakaverin sijaan poitsua kiinnosti enemmän maisemat sekä hiljalleen laskeva pimeys.
¤ Coco lenkkeilee edelleen vaihtelevasti, mutta riehuu sitten senkin edestä pihalla. Yksinään ei edellenkään suostu pahemmin kulkemaan (paitsi välillä, edistystä!), ja välillä pistää jarrut päälle Rymynkin kanssa jos tietää esim. meikäläisen jääneen kotiin tai jos on lähdetty lenkille kesken unien yms. Varsinkin silloin kun lähdetään molemmat puoliskon kanssa ja Rymy on mukana, ei ole mitään ongelmia. Pihalla riehumisessa ei ole muuta vikaa kuin tuon neidin herkät tassut, aukeavat tosi helposti.
¤ Aukeavista tassuista puheen ollen... Huomasin nimittäin torstaina, että Rymyllä on jokaisessa tassussaan samanlaiset haavat varpaiden välissä, pituussuunnassa. Vaikka mullakin on tapana toisen tassuja hiplailla ja rasvailla, nämä ovat olleet niin hyvin karvojen alla piilossa eikä poitsu ole niitä mitenkään aristanut, etten ole huomannut ollenkaan. Yhtään en ymmärrä mistä nuo haavat ovat voineet tulla, ihan vaan jäästäkö ja noista kaveruksien huimista spurteista? Ihan mielenkiinnosta kurkistin ja totesin, että nyt Cocollekin on ilmaantunut samanlaisia haavoja etutassuihin. Pakko käydä tänään piha läpi ja peittää kaikki paljastuneet jääkohdat, muuta en nimittäin keksi?! Loskakakkakelien takia täytyy nyt alkaa myös pesemään ja puhdistamaan tassuja varmaan päivittäin. Ah, mikä ihana rumba.
¤ Cocohan on tähän asti ollut suorastaan ahne; syö kuppinsa tyhjäksi sekunneissa, oli tarjolla mitä tahansa, ja jää välillä vielä kärkkymään jos Rymyn kupista jotain saisi - yleensä olenkin Rymyn jämät heittänyt vielä neidin kuppiin. Jonkun viikon verran koirat ovat mielestäni haisseet suorastaan pahalta sekä vatsat olleet tavallista löysemmällä ja kun asiaa aloin pohtimaan, totesin tuossa muutama päivä sitten että oletettavasti syypää on tuo kaupan nappulapussi, jonka puolisko kotiin täyteruuaksi raahasi, kun ei olla vielä parempaa laatua saatu (täytyypä muuten pyytää siskoa tuomaan Eukanubaa kun seuraavan kerran kotiutuu Mikkelistä). Eilen ja sitä edellisenä päivänä tarjosin sitten molemmille koirille raakaruokaa illalla, Cocohan on lähes joka päivä syönyt molemmilla aterioilla nappuloita + cesaria/raakaa. Ja kappas, tänään aamulla Cocolle ei kelvannut nappulat cesarin kera, ei ollenkaan. Oli kuulemma käynyt vaan nuuhkaisemassa ja lähtenyt pois keittiöstä. Siis WTF? O___o
¤ Keskiviikkona pestiin molemmat koirat. Siinä missä Coco seisoi nätisti paikoillaan ja odotti kidutuksen loppumista, Rymy räpiköi ja yritti koko ajan keinolla millä hyvänsä päästä pälkähästä. Sama juttu tassujen puhdistamisen kanssa - ei Cocokaan hommasta tykkää, mutta suht nätisti antaa toimituksen hoitaa. Rymy sen sijaan lähtee karkuun, joten yksinään tuo on aika hankalaa. Ihan kuin lasten kanssa olisi tekemisissä, kun on kaksi niin näkee missä toisen kohdalla on menty pieleen :D No, Rymyn puolustukseksi kerrottakoon, että poitsulta sentään saa kynnet helposti leikattua kun väsymys iskee. Cocon väsymys katoaa sen sileän tien kun sakset ilmestyvät lähelle.
¤ Coco on vihdoinkin oppinut pyytämään yöllä ulos eikä vahinkoja ole sattunut tosi moneen yöhön, jee! Rymyn yölliset heräämiset sen sijaan ovat edelleen varsin ärsyttäviä - Coco kun vaan käy pikaisesti ulkona jos hätä on, Rymy saattaa pyytää sinne keskellä yötäkin ihan vaan huvin vuoksi. Nyt olenkin ollut Julma Emäntä ja viimeksi tänään aamulla pelkästään käskyttänyt poitsun takaisin nukkumaan oli hätä tai ei.
¤ Saatiin uusi sohva, vihdoinkin nahkainen ja Rymy varsinkin on tehnyt kovasti tuttavuutta tämän uuden ihanuuden kanssa. Puoliskon kännykän uumenista pitäisi vielä löytyä pari hyvää kuvaa jossain vaiheessa, mutta nämä kelvatkoon tähän hätään; Rymy on tosiaan ahkerasti tehnyt tutkimuksia mitä parhaimpiin uniasentoihin tulee...
¤ Niin ja loppuun vielä Cocon lemppari makuupaikka (paitsi tietenkin jos ihminen on sohvalla, silloin paras paikka on viekussa). Nää on näitä yksilöllisiä eroja, ahem... odotan kauhulla, koska Rymppä päättää valahtaa selälleen tuolta ylhäältä, näille molemmille otuksille kun on yhteistä selällään nukkuminen + villit ja vauhdikkaat unet :)
¤ Ollaan helmikuussa pariin otteeseen lenkkeilty Marlon ja omistajansa kanssa, ihan vaan minä ja Rymy. Käytiin kylässäkin, jopa, ja olin kyllä tosi ylpeä meitin pojasta, kun osasi käyttäytyä sisällä ja korvatkin oli päässä. Toki pientä villiintymistä, riehumista ja riekkumista oli havaittavissa kun kaverin kanssa pääsi leikkimään, mutta tosi nätisti kuitenkin leikkivät yhdessä. Olin alkuun vähän huolissani leikkikaverin pienuuden takia, mutta onneksi turhaan. Ja kerrankin niin päin, ettei Rymy ollut se joka haukkui ja komensi :D Suorastaan järkytyin, kun paikalla olleet kehuivat Rymyä kiltiksi ja rauhalliseksi koiraksi. Käytiin pienellä metsälenkillä seuraavana päivänä Rymylle ennestään tuntemattomassa paikassa ja koirakaverin sijaan poitsua kiinnosti enemmän maisemat sekä hiljalleen laskeva pimeys.
¤ Coco lenkkeilee edelleen vaihtelevasti, mutta riehuu sitten senkin edestä pihalla. Yksinään ei edellenkään suostu pahemmin kulkemaan (paitsi välillä, edistystä!), ja välillä pistää jarrut päälle Rymynkin kanssa jos tietää esim. meikäläisen jääneen kotiin tai jos on lähdetty lenkille kesken unien yms. Varsinkin silloin kun lähdetään molemmat puoliskon kanssa ja Rymy on mukana, ei ole mitään ongelmia. Pihalla riehumisessa ei ole muuta vikaa kuin tuon neidin herkät tassut, aukeavat tosi helposti.
¤ Aukeavista tassuista puheen ollen... Huomasin nimittäin torstaina, että Rymyllä on jokaisessa tassussaan samanlaiset haavat varpaiden välissä, pituussuunnassa. Vaikka mullakin on tapana toisen tassuja hiplailla ja rasvailla, nämä ovat olleet niin hyvin karvojen alla piilossa eikä poitsu ole niitä mitenkään aristanut, etten ole huomannut ollenkaan. Yhtään en ymmärrä mistä nuo haavat ovat voineet tulla, ihan vaan jäästäkö ja noista kaveruksien huimista spurteista? Ihan mielenkiinnosta kurkistin ja totesin, että nyt Cocollekin on ilmaantunut samanlaisia haavoja etutassuihin. Pakko käydä tänään piha läpi ja peittää kaikki paljastuneet jääkohdat, muuta en nimittäin keksi?! Loskakakkakelien takia täytyy nyt alkaa myös pesemään ja puhdistamaan tassuja varmaan päivittäin. Ah, mikä ihana rumba.
¤ Cocohan on tähän asti ollut suorastaan ahne; syö kuppinsa tyhjäksi sekunneissa, oli tarjolla mitä tahansa, ja jää välillä vielä kärkkymään jos Rymyn kupista jotain saisi - yleensä olenkin Rymyn jämät heittänyt vielä neidin kuppiin. Jonkun viikon verran koirat ovat mielestäni haisseet suorastaan pahalta sekä vatsat olleet tavallista löysemmällä ja kun asiaa aloin pohtimaan, totesin tuossa muutama päivä sitten että oletettavasti syypää on tuo kaupan nappulapussi, jonka puolisko kotiin täyteruuaksi raahasi, kun ei olla vielä parempaa laatua saatu (täytyypä muuten pyytää siskoa tuomaan Eukanubaa kun seuraavan kerran kotiutuu Mikkelistä). Eilen ja sitä edellisenä päivänä tarjosin sitten molemmille koirille raakaruokaa illalla, Cocohan on lähes joka päivä syönyt molemmilla aterioilla nappuloita + cesaria/raakaa. Ja kappas, tänään aamulla Cocolle ei kelvannut nappulat cesarin kera, ei ollenkaan. Oli kuulemma käynyt vaan nuuhkaisemassa ja lähtenyt pois keittiöstä. Siis WTF? O___o
¤ Keskiviikkona pestiin molemmat koirat. Siinä missä Coco seisoi nätisti paikoillaan ja odotti kidutuksen loppumista, Rymy räpiköi ja yritti koko ajan keinolla millä hyvänsä päästä pälkähästä. Sama juttu tassujen puhdistamisen kanssa - ei Cocokaan hommasta tykkää, mutta suht nätisti antaa toimituksen hoitaa. Rymy sen sijaan lähtee karkuun, joten yksinään tuo on aika hankalaa. Ihan kuin lasten kanssa olisi tekemisissä, kun on kaksi niin näkee missä toisen kohdalla on menty pieleen :D No, Rymyn puolustukseksi kerrottakoon, että poitsulta sentään saa kynnet helposti leikattua kun väsymys iskee. Cocon väsymys katoaa sen sileän tien kun sakset ilmestyvät lähelle.
¤ Coco on vihdoinkin oppinut pyytämään yöllä ulos eikä vahinkoja ole sattunut tosi moneen yöhön, jee! Rymyn yölliset heräämiset sen sijaan ovat edelleen varsin ärsyttäviä - Coco kun vaan käy pikaisesti ulkona jos hätä on, Rymy saattaa pyytää sinne keskellä yötäkin ihan vaan huvin vuoksi. Nyt olenkin ollut Julma Emäntä ja viimeksi tänään aamulla pelkästään käskyttänyt poitsun takaisin nukkumaan oli hätä tai ei.
¤ Saatiin uusi sohva, vihdoinkin nahkainen ja Rymy varsinkin on tehnyt kovasti tuttavuutta tämän uuden ihanuuden kanssa. Puoliskon kännykän uumenista pitäisi vielä löytyä pari hyvää kuvaa jossain vaiheessa, mutta nämä kelvatkoon tähän hätään; Rymy on tosiaan ahkerasti tehnyt tutkimuksia mitä parhaimpiin uniasentoihin tulee...
¤ Niin ja loppuun vielä Cocon lemppari makuupaikka (paitsi tietenkin jos ihminen on sohvalla, silloin paras paikka on viekussa). Nää on näitä yksilöllisiä eroja, ahem... odotan kauhulla, koska Rymppä päättää valahtaa selälleen tuolta ylhäältä, näille molemmille otuksille kun on yhteistä selällään nukkuminen + villit ja vauhdikkaat unet :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti