Pieninkin villakoira whippet tai chihuahua on sydämessään susi.

Selvittiin hengissä! Noista sairaista pakkasista, siis, ja mikä parasta - sohvakin selvisi ilman uusia vammoja, jee! Pienestä se on tämän koiranomistajan ilot kiinni, no kidding. 

Pahoittelut - blogissa on ollut lähiaikoina aivan kuollutta (syystä että, olen taas enemmän tai vähemmän innoissani elänyt Sims-landiassa ja Rymykin on pakkasten aikana lähinnä ottanut unta kuuppaan, on poika ollut jotenkin extra-rauhallinen), mutta ehkäpä asia nyt korjaantuu; HUOMENNA saapuu iloksemme tuo odotettu vieras, Neiti Coco. Sen tietävät jo työkaverit, varmaan kaikki lapset ja pari vanhempaakin, hah. Ei tätä jännitystä vaan voi peitellä, tietteks? En ole pahemmin uskaltanut neidin nimeä ääneen huudella, Rymppä nimittäin osaa yhdistää jo sanat "tulee" tai "tuli" tuulikaapin tuijottamiseen. Epäilen, että jos sanon sanat Coco tulee, Rymy istuu tuolla oven edessä vähintään parisen tuntia, ellei pidempään.

Toisaalta, eipä tuo haittaisi, helpottaisi kummasti jos olisi poitsulla muuta puuhaa kuin jaloissani pyöriminen. Me nimittäin ollaan tehty ns. viimehetken valmisteluja - minä ihan täpinöissäni ja koira kummissaan meikäläisen vanavedessä, tietty, huomiota vinkuen. Täällä on ainakin siivottu ja siivottu ja siivottu, koska siis, ainahan vieraita varten siivotaan, duh. Ja joo, vakavasti puhuen, tällä tavoin yritetään pitää allergiat kurissa - joudutaan nyt muutenkin kahden koiran takia  siivoamaan vähän ahkerammin ja paremmin, ihan vaan varmuuden vuoksi, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Niin, ja on täällä järjestelty paikkoja muutenkin, olohuoneen pöytä mm. on taas viety evakkoon työhuoneeseen ja se saakiin asustaa siellä kesäkuuhun asti, että mahtuu lapset leikkimään olkkarissa! Onneksi eilen miesotus kävi yli tunnin lenkin pojan kanssa, niin minä sain rauhassa hössöttää ja rakentaa pesää, eiku. Kyllä, saatan välillä olla vähän neuroottinen mitä koiriin tulee, en voi sille mitään. Ihan kuin oltaisiin synnytyslaitokselle kohta lähdössä, sellaiset on fiilingit, haha... Ja kyseessä kuitenkin "vaan" (kaikella rakkaudella ja lämmöllä, niin ihana koiruus kyseessä) lainakoira, tiedä sitten mitkä hullut fiilingit olisi, jos olisi kyseessä pysyvä lisä laumaan. Hui!

JOKA TAPAUKSESSA! Pientä note to self and everyone else -tyyppistä memoa seuraavaksi.

1. Tällä hetkellä meillä on olkkarissa kankainen peti (vilahtaa tässä postauksessa), jossa on poitsulla oma peitto, mutta tuo sänky a) kerää kaiken pölyn itseensä ja b) tuntuu imevän koiranhajun itseensä kymmenkertaisena, mikä ei todellakaan ole hyväksi tällaiselle herkkänenäiselle allergikolle. Tahdon siis jossain vaiheessa korvata tuon sängyn samantyyppisellä korilla kuin mikä meillä on makkarissa, mutta nyt alkuunsa tilasin sellaisen kokoa pienempänä ja ajattelin sijoittaa sen makkariin Cocoa varten. Tuota kangaspetiä kun en enää sinne tahdo, piste. Täytyy ehkä vähän järjestää vielä noita huonekaluja tuolla, mutta perhana, kyllä minä sinne vielä yhden ison pedin mahdutan, goddamnit! 
2. Ollaan jo pidempään meinattu ostaa uusi turvavyön kiinnike, eli siis se osa joka laitetaan toisesta päästä valjaisiin ja toisesta päästä turvavyöhön kiinni. Tällä hetkellä meillä on sellainen systeemi, joka laitetaan turvavyöhön kiinni mahdollisimman hankalasti näpräten, mutta tahdottaisiin sellainen joka napsautetaan näppärästi paikoilleen, samaan tapaan kuin oikea turvavyökin. Jos niinku käsitätte mitä tarkoitan? :D Tässä on vaan sellainen ongelma, että en ole vielä ehtinyt etsimään sellaista joka kävisi volvoon, joten tilasin sitten sen, mikä ei käy ja katsotaan jos mieheke pystyy vähän modifoimaan sitä, autojen kanssa kun leikkii muutenkin huvikseen. Oishan se ollut muuten liian helppoa, nih.
3. Rymylle vedonestovaljaat! Ollaan jo edistytty tosi paljon tuossa nätisti kävelemisessä ja alkuun on tarkoitus lenkittää otuksia paljon erikseen (jolloin viimeksikin lainattiin aina Rymylle Cocon valjaita), että tottuvat molemmat olemaan yksinään kotona ilman toista... mutta niin, olisi kiva jos Rympällä olisi omansa, poitsu nimittäin vetää varmasti taas neidin kanssa lenkkeillessään, ihan jo silkasta ilosta ja innosta.

Muutoin täällä on ollut puoliskon päivystyksistä huolimatta melko seesteistä, ei mitään sen kummallisempaa ellei a) Neiti Isosiskon vierailuja tai b) valvottuja öitä lasketa. 

Mitä kohtaan a) tulee, käppäiltiin tosiaan viime ke poitsun kanssa koululaista vastaan. Koululainen tulla päräytti sitten suksilla, mikä oli Rymystä tosi mielenkiintoista ja neidin viilettäessä mäkeä alas, me tietenkin juostiin perässä, kun en muutakaan voinut. Rymy yritti samaisena iltana syödä parit pikkulegot, mutta mielestäni onnistuttiin pelastamaan kaikki varmalta tuholta ja kuolemalta. Seuraavana päivänä saman tempun teki sitten mieheke (käveli siis koululaista vastaan Rympän kanssa, ei yrittänyt syödä legoja - iskän huumorintajun tuntien, oli pakko selventää) ja täytyy tähän väliin sanoa, miten epäreilua oli, että tällä kertaa Neiti tuli kävellen. Ilta meni aikalailla samoissa meiningeissä, koiran kanssa telmien, yhdessä leikkien ja pelaten.

Kommenttini kohtaan b) on syvä huokaus. Siis todella syvä. Viimeksi tänään aamulla Rymy ilahdutti meikäläistä käymällä pikapissalla kuuden aikaan (tässä vaiheessa oltiin siis saatu nukuttua jopa pari ruhtinaallista tuntia), ahem. Naapuritkin varmaan ilahtuivat tosi kovasti siinä vaiheessa, kun tuo pölhö kuuli tai näki jotain ja aloitti kunnon räksyttämisen, ei hemmetti. Ei meinannut edes sisään tulla käskystä, vaikka yleensä TÄNNE on varsin tehokas sana!!! Jossain lähistöllä haukkuu usein koira ja vissiin molemmat ovat nähneet 101 Dalmatialaista (Rymy ainakin on, yhdessä katsottiin kun oli ihan penneli!), koska sellaista hämyhaukkua heittävät kehiin, että oksat pois. Paljon on pojalla asiaa ihan vieraalle koiralle, huh huh.

Koirat on koiria, joo. Ja täytyy mun vähän hehkuttaakin, Rymy nimitäin osaa nyt tosi hienosti pujotella jalkojen välistä käsimerkin avulla ja yritänkin seuraavaksi saada homman toimimaan pelkällä käskysanalla. Ikään kuin vahingossa tempun käskyksi valikoitui lausahdus "mennään yhdessä", joten eipähän tarvitse sitäkään miettiä. Toinen harjottelussa oleva juttu on tulo sivulle, eli siis yritän saada Rymyn kiertämään oikean puoleni kautta vasemmalle istuvaan asentoon. Saas nähdä onnistunko tässä tehtävässä, Rymy on välillä aika haastava koululainen - jonkinlaista lievää ADHD:tä havaittavissa, sillä jos ohjeet eivät ole selvääkin selvemmät, eikä nami tipu äkkiä, homma ei enää kiinnosta ja sitten voikin lähteä muihin hommiin tai yrittää tuoda lelun, jos sillä vaikka irtoaisi. No joo, oikeasti vika on tietenkin opettajassa ja sehän se vasta turhauttaakin meikäläistä. Voi kunpa pystyisi kurkistamaan tuon koiruuden pääkoppaan ja selvittämään kuinka siellä piuhat on oikein johdettu (vai onko edes?) ... joskus vähän mietin, nääs.

Eilen oli muuten Rymy huikeat 5½ tuntia yksin, kun oltiin molemmat iltavuorossa, ja arvatkaa, ainoastaan sitä meidän yhtä ainokaista mattoa oli vähän pöllytetty! Pienoinen helpotus, voin kertoa. Tulipa muuten matosta mieleen, pitää huomenna raahata se saunaan evakkoon, neiti kun viimeksi otti tavakseen pissata keittiöön :D 

Tänään herralla on samanlainen rupema edessä ja senpä takia olikin juuri tuon komeamman puoliskon kanssa suht pitkällä lenkillä. Minä sen sijaan sain hetken omaa aikaa (lue: koiratonta aikaa), mikä on aika herkkua. Toisin sanoen, sain mahdollisuuden rauhassa selailla läpi parit nettisivut, vertailla vähän hintoja ja tehdä pari tilausta - itse asiassa, Hugon ruokajutuista voisikin melkein tehdä oman postauksensa, sinne kun putosi taas satku niin että kolahti. 

Muutenkin seuraavat viisi kuukautta voivat olla mielenkiintoiset myös siinä suhteessa, että meidän on vähän enemmän pakko kiinnittää huomiota rahamenekkiin, että osataan sitten "laskuttaa" Cocon omaa ihmistä oikeassa suhteessa. Mitään korvauksiahan minä en tästä hoitojaksosta tahdo, kun on kaikinpuolin win-win-tilanne, mutta asiaan kuuluvasti toinen osapuoli tietenkin maksaa oman pennelinsä menoista jotain. Minullehan asia olisi ollut yksi ja sama, koska meikäläisen rahankäyttö on aina ollut luokkaa "tahdon ton, otan! en mää tiedä mitä maito maksaa, öö" mutta äiti teki hyvin selväksi, ettei anna mulle hetken rauhaa, ellei jotain "korvauksia" saada. Joo, kyllä, äiti. (Kerrottakoon, että tässä jokunen vuosi sitten pomo unohti maksaa mulle yhdeltä kuulta palkan, enkä mä olisi mitään huomannut, oikeasti, ellei äiti olisi ruvennut asiaa ihmettelemään nettipankissa käytyään.) En siltikään, sanoi äiti mitä tahansa (;D), aio lähteä liian tarkalle linjalle tämän asian suhteen, jaksa alkaa jokaista herkkua, lelua tai raakaruoka könttiä kirjaamaan ylös ja ns. laskuttamaan, pyh! 

Kohta täytyy mennä vähän vielä väsyttämään lasta, mutta sitä ennen; miesotus osti itselleen muuten uuden puhelimen tässä parisen viikkoa sitten ja kuten miehet yleensä, on intaantunut monena iltana leikkimään uuden lelunsa kanssa. Blogin onneksi, se on kuulkaas väliin napsinut vähän kuviakin \o/ Myös tuo eka voisiks-sä-vaan-heittää-sen-hemmetin-lelun-hei-kun-tulee-niinkus-kylmä? -kuva on isännän käsialaa :)

 

Ja sitten vielä yksi Rymyn mielenkiintoisimmista lepoasennoista, kahdella eri variaatiolla... voi vapaasti valita mieluisimman, meidän pojalle käy tosiaan molemmat - hyvä oli olla siihen asti, kunnes ihmishirviöt tulivat kiusaamaan kännykällä ja mikä pahempaa, nauramaan! Ei tätä otusta aina vaan voi ymmärtää, oikeasti.

 

  Ei muuta ku SIIHUU! Huomenna varmaan uutta päivitystä, kas yllättäen :D