COCOLIINI & RYMYNAATTORI - VIHERIN VALLOITUS!

Pieniä askelia, pieniä edistymisiä, elämää. Siinä missä Coco ekoina iltoina ei jostain syystä suostunut menemään takapihalle pissalle, vaan jouduttiin pissattamaan hihnassa etupihalla kun ei pakottaakaan viitsitty, nyt neiti livahtaa nätisti pihallekin pissalle, jos hätä iskee tarpeeksi kovana. Rymyn komentelu mitä leluihinsa tulee vähenee päivä päivältä, onneksi, ja samaa vauhtia neiti kerää rohkeutta. Enää ei tarvitse lähteä seuraamaan joka kerta, kun joku poistuu huoneesta, jokainen ääni ja risahdus ei havahduta. Kahtena ekana yönä samainen neiti lirautti lattialle, mutta nyt ollaan pari yötä onnistuttu aina pissattamaan pikkutunneilla, eikä ole ehtinyt tapahtumaan vahinkoja eli kyllä se tästä. Molemmat koirat alkavat pikkuhiljaa tajuamaan, että ruokaa saa ainoastaan omasta kupistaan, vaikka kuinka häsläisi ja hyörisi; mm. tänään Coco veteli oman kuppinsa tyhjäksi, lähti sitten leikkimään miehekkeen kanssa - vaikka joo, kyllä sitä piti vielä käydä tarkistamassa josko saisi nuolla Rympän tyhjän kupin vielä tyhjemmäksi. Tänään J kävi hakemassa kummitätsyn; hänellä on tapana kävellä sisään soittamatta ovikelloa ja Cocolla taasen on tapana nukkua peiton alla ihan piilossa, joten siinä vaiheessa kun Coco tajusi, että meille oli ilmaantunut "vieras mies" sisään, päästi parit haukut, kiersi kaukaa ja änki melkein syliini kun istuin koneella, aivan kuin olisi tullut kertomaan, että nyt on kuule jossain jotain vikaa, tänne vaan ilmestyi joku jostain eikä kukaan reagoi mitenkään! Cocohan ilmoittaa aina ovikellon soidessa parilla haukulla, että nyt on joku kuule tänne tulossa ja ryntää vastaan.

Käytiin eilen illalla Viherillä vähän riekkumassa ja Rymyhän oli innoissaan, kuten aina, mutta Cocoa vähän jänskätti vieras paikka ja autoilu ylipäätään. Innostui kyllä sitten juoksemaan Rympän kanssa, eikä olisi halunnut takaisin autoon kun kotiopäin lähdettiin. Tänään käytiin uudestaan, ihan päivällä, ja saivat koirat telmiä lasten kanssa :) Coco käyttäytyi extra-hienosti, ei hyppinyt, ei pomppinut, ei mitään, ei oikeastaan huomioinut ihmisiä sen kummemmin kun lelun perässä juokseminen oli niin kivaa - toisin kuin meidän urpo, kas yllättäen. Tosin, täytyy sanoa, Rymy hyppi molempia lapsia vastaan ainoastaan sen yhden kerran, ihan kuin sanoakseen MOI, IHANA NÄHDÄ!

Tänään mentiinkin sitten riekkumaan kolmen menomatkalla ostetun lelun kera ja molemmat koirat nauttivat tosiaan ihan silminnähden, Cocokin antautui kunnon spurtteihin (jonka johdosta etutassuista läks tossut about kahden ekan minuutin aikana) ja uskalsi hakea lelua, sekä komentaa Rymyä takaisin jos tarve vaatii. Kotimatkalla Coco aloitti läähätyksen n. 50 metriä ennen kotipihaa, muutoin vaan nukkui meikäläisen kainalossa takapenkillä. Tullaan autoilemaan nyt varmaan aika ahkeraan, jos vaikka saataisiin neiti tottumaan hommaan. Illalla Coco suostui jo takapihalle ihan leikkimäänkin, vaikkei kauaa kylmässä viihtynytkään vaan hakeutui lopulta oven eteen; Voisko hei joku päästää sisään, täällä on kyyylmä! Silti, edistystä. Viherillä ei Cocoa kyllä haitannut kylmä, tai lumi - ei pätkääkään. Se oli Coco, joka tällä kertaa tonki lelut lumihangesta, pää hankeen upotettuna, naama valkoisena. Yhtään ei näyttänyt olevan kylmä. Aikamoinen diiva näin kotioloissa, hih.

Ja heeei, lisää kuvia Rympän ja Cocoliinin yhteisessä kansiossa facessa, KLIKKAA jos kiinnostaa. Eihän niistä mitään ihme rälläämiskuvia saatu, kun kännykällä otettiin... lisää vaan liekkejä mun kamerakuumeeseen, hmm.

Edittinä vielä, että jos jollain on postaus-toiveita, niin jättäkää toki kommenttia. Jos vaikka saisin juttuideoita :)