IHANA JA IHAN MAAILMAN HASSUIN

Rymppä, 1.12.12

Moiks! Ja erittäin hyvää alkanutta vuotta 2013 kaikille, vaikkei erikseen sitä muistettukaan, tai ehditty, täällä toivotella. 

Olen yhdestä sun toisestakin blogista lukenut mitä hauskempia tiivistelmiä menneestä vuodesta, ihaillut toisten saavutettuja (ja seuraavalle vuodelle asetettuja) tavoitteita ja katsellut järkyttävän ihania kuvakollaaseja, mutta itse en saanut mitään sellaista aikaan, harmi kyllä. Ehkä sen takia, että meidän arki on niin perusarkea että en osannut sitä lähteä sen kummemmin tiivistelemään; minulle itselleni kaikki viime vuodessa oli uutta ja ihmeellistä, olihan se meikäläisen ensimmäinen koirallinen vuosi. Ja no, Rymyhän suhtautui viime vuonna kaikkeen vielä hyvin pentumaisella innolla ja jännityksellä.

Ja itse asiassa, se ainoa pieni tavoite, mikä minulla Rymyn suhteen oli, on sekin aikalailla toteutunut: halusin poitsun oppivan kävelemään vetämättä ja ainakin noin suurimmaksi osaksi, hyvältä näyttää! Huomaan muuten meidän aamulenkkien venyvän ja venyvän sitä pidemmiksi, mitä nätimmin koiruus kulkee hihnassa.

Siitäpä tulikin mieleeni; eilen käytiin miehekkeen ja Rympän kera iltapäivästä yli puolitoistatuntinen lenkki - napattiin vielä kummitätsy linkkiasemalta mukaan matkaan, joten tänään jätettiin aamukävely kokonaan väliin ja lähdettiin sen sijaan Viherille riekkumaan. Voi sitä iloa kun pieni pääsi autosta ulos tietäen mihin oltiin saavuttu! Sai Rymppä jopa pari leikkikaveria pihalle, nimittäin Neiti Isosiskon ja K:n (eli miehekkeen porukoiden luona asustavan sijaistyttösen), jotka molemmat tykkäävät Rymystä ihan hirveästi. "Rymy on ihana ja ihan maailman hassuin koira!"

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta on tosi ihana huomata kuinka meidän poitsu aikuistuu päivä päivältä. Pennut ovat toki ihania, mutta aikuisessa ja vähän viisaammassa koirassa on vaan sitä jotain. Kertaakaan ei Rymy hyppinyt lapsia vasten, vaan tervehti iloisesti vähän jalkoihin kiehnaamalla, eikä missään vaiheessa hyökännyt koko painollaan pussailemaan lumessa telmiviä lapsia kuten pienempänä. Välillä kävi vähän tutumpaa neitiä lipaisemasssa naamasta, mutta onneksi Neiti Isosisko on jo niin tottunut Rymyyn, ettei enää säikähtele tai arastele ollenkaan. Maisemissa oli myös tuo tuttu liukuri, jolta Neiti Isosiskoa piti suojella jo viime talvenakin. Tänä talvena liukurille muristiin kerran, yhden kerran käytiin tarkistamassa onko laskija kunnossa ja sen jälkeen sen jo annettiinkin olla ihan rauhassa - been there, done that! K heitteli innoissaan lelua Rymylle, välillä piti ihan hillitä pienen neidin leikittämishaluja ja muistuttaa, ettei Rymyä sentään ihan koko ajan tarvitse nimeltä kutsua. "Sitä paitsi, pitää välillä antaa Rympän vähän tutkiskella paikkoja, hirveästi uusia mielenkiintoisia hajuja!"

Kotiin kun tultiin, Rymppä nukkui pitkät pätkät, riehuttiinhan me tuolla ainakin tunnin verran - ei poitsu edes huomannut, kun mieheke pakkasi tavaransa ja läks kaverinsa luokse hommiin ja yökylään... vietetään siis rauhallinen ilta nelistään Rympän, Hugon ja kummitätsyn kanssa. 

Maanantaiksi on muuten sovittu koiratreffit erään perulaisen otuksen kanssa (taisi olla karvallinen perunkarvatonkoira, jos en nyt ihan väärin muista), saas nähdä mitä Rymppä on uudesta leikkikaverista mieltä! Omistajansa soitti ja kysyi onnistuisiko, kun tekisi heidän pienelleen erittäin hyvää saada nuorempaa leikkiseuraa kun ei perheen vanhempi koiruus oikein jaksa moisesta innostua - ja meillehän se käy paremmin kuin hyvin, ei tee ollenkaan huonoa Rymyllekään saada kokemuksia muista koirista. Ja sikälimikäli näillä kahdella ei sävelet kohtaa, uusintatreffit voidaan aina sopia muutaman viikon päähän. Arvaatteko miksi, arvaattehan? No tietenkin siksi, että parin viikon päästä Coco muuttaa hetkiseksi meille :) Pikkasen meinaa tätä Ihmisorjaa jo jännittää.

Eipä tässä sitten muuta, varmaankaan. Mieheke sai napsittua aika paljonkin kuvia Viheriltä, mutta useimmissa koiruus itse on joko puolikas otus, pelkkä piste tai sumea, epätarkka kasa keskellä kuvaa. Tässä kuitenkin muutama.