"Epäonnistunut."
Elikkäs: kahden ensimmäisen kuvan avainsanana toimikoon mamman epäonnistunut kuvausyritys; Rymy hirveällä innolla tuhosi amppari-pakettia, mutta näistä kuvista sitä ei todellakaan huomaa... onneksi sentään muutama loppujenlopuksi onnistui, en nyt muista olenko tästä satsista aikaisemmin kuvia postannut. Mut anyways! Kolmannen kuvan nimike voisikin sitten olla miehekkeen epäonnistunut kananmunanrikkomisyritys - onneksi meillä on lattiamoppi koira, ei haittaa jos lettukesteillä käy vähän hassusti tekovaiheessa! Ja hei, vielä se... Viime postauksessa nimittäin mainitsin, kuinka Rymy yöllä oli hypännyt mun paikalleni miehekkeen viereen. Ollaan me nyt selkeästi jossain epäonnistuttu, sillä yhtentä aamuna minä heräsin jännään tunteeseen selässä, vähän niinkuin olisi jotain terävää roskaa ollut sänky täynnä. Yritin sitten kääntyä selvittämään asiaa, niin eikös Rymy nukkunut iloisesti miehekkeen paikalla, kynnet meikäläisen selässä. On aivan kamala tunne käskyttää lämpöpatteri viekusta alas; yritä siinä nyt selittää toiselle, että kyllä sää muuten saisit olla, mutta ettei mammalle nyt sit vaan tulis yöllä mitään allergiaa! Jo ennen koiraa, on nukkuminen välillä ollut vaikeaa, varsinkin jos on yhtään ns pölyisemmät/vanhemmat lakanat, joten en uskalla ottaa riskiä. Tai siis, oikeasti, mieheke ei anna ottaa riskiä, osittain koska haluaa meidän mahtuvan sänkyyn jatkossakin. Rymy kun sille tuulelle sattuessaan tekee joskus jopa sohvalla istumisesta aika mahdotonta. Yksi whippet vs kolmen istuttava sohva, ei hevillä uskoisi, että sen taistelun voi todellakin voittaa melkein 13:sta kilon koira! On se vaan leveä ja pitkä otus silloin kun tahtoo...
---
Teemanvastaisesti, oli meidän samaisessa aamussa jotain onnistunuttakin! Kun lopulta nousin ylös sängystä, Rymy oli kiltisti etsinyt mun kadoksissa olleen toppini ja levittänyt sen sohvalle valmiiksi. Olihan ne olkaimet hieman lutkutetun oloiset, mutta noin muutoin kiva ylläri! Olinkin tän remppakaaoksen keskellä etsinyt sitä sen viikon ta kaksi. Missähän se on ollut, Rymyllä jossain jemmassa, ko? Myöskin yli tunnin lenkki tehtiin, jonka aikana Rymy noin niinku suurinpiirtein muisti, ettei vetää saa. Ehkä noin kymmenen minuuttia siellä täällä koko lenkistä meni vetämiseksi, mutta namit kyllä hyvin äkkiä saivat Rympän muistamaan miten sitä oikein kuuluikaan kulkea.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti